Kiva matka...vai oliko?

Useampi kirja on tullut luettua, toiset välikirjoja,

ei ihmeemmin mieleen jääviä,

toisista taas jää muistijälki,

osaa voi suositella luettavaksi.

Cathy Kellyn Mehiläiskuningatar oli paljon 

Belva Plain tyyppinen, sopivasti ongelmia joka perheelle,

turvallisesti kaikki ratkeaa onnekkaasti.

Samaan sarjaan laskisin Marcia Willett'n Sydän häkissä

ja Rakkaus talviaikaan.

Ajanvietettä, ajatuksen katkaisua,

myöhemmin tuskin muistaa lukemaansa.

Dekkari oli sitten vuorossa: Viveca Sten Sisäpiirissä

Sandhamn-sarjaa, luettavaa, ei ihme sykäyksiä,

eikä mieleenpainuvia kohtia.

Sisareltani sain lahjaksi Leena Lehtolaisen Rautakolmion,

tuttua Maria Kallio-sarjaa.

Anne Holt'n Kahdesti kuollut,

tuttua sarjaa sekin.

Sopivasti särmää, ettei kyllästy.

Pulkkinen Riikka Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän:

Hupaisaa kolmasosatosissaan terapoitua,

hymyilytti ainakin.

Katarina Wennstam'n Turman lintu,

useampaa olevaista rinnakkain, rankkaakin,

 muttei mässäillen sillä, kaikki pysyi kirjailijan käsissä,

pidin.

Nyt on menossa McKinleyn Unimaisemat.

Kevätpäivän tasausta vietimme op.huoneessa,

nyyttikestiperiaatteella,

oma osani oli liina, servetit, kukkien haku ja 

rakkauden palaa peltillinen.

Sarin vauvalle tein hempeän kortin ja Pauliina vei

käydessään ruokalaput, jotka löysin napapiiriltä

hiihtolomalla käydessäni.

Oppilaani sai toisen kirjansa valmiiksi ja niitä juhlimme

limsalla ja rakkauden paloilla.

Lupasin kirjoittaa koneella teknisemmän version.

Monistuskoneella otin kopion:

Aaveponi ja Kiva matka...vai oliko?

On hienoa, että Nea haluaa kirjoittaa, saisipa hän

muitakin innostumaan.

Kysyin kotiväeltä, saanko laittaa tekstiä ja kuvan lehteen,

lupa annettiin.

Kevätnäytelmää olen alkanut metsästää,

sen pitää olla sellainen, että kaikille on osa.

Omani ovat olleet asiallisesti välitunneilla,

on mukava, että turhat tappelut ovat vähentyneet.

Olen muistanut "killata", jotta huomaavat,

että hyvin tehdyt asiat nähdään.

Sain taas ystävällisyyttä osakseni, kun Paula

(Sammalniemen konditoria) antoi testattavaksi Luostarin tippoja, 

tehokkaita ovat!

 Delkas( Delkasin kauneushoitola) lahjoitti

kosteusvoiteen,

hanttiin laitoin, mutta hän on kovapäinen,

kun on jotain päättänyt.

Voide on tosi hyvää, suosittelen,

sekä kauneushoitolaa että voidetta!

Marjaniemen sääksikamera on käytössä,

ostin Voitto Pulkkiselta dvd:n ja siten

maksoin osuuttani katsojana.

On mielenkiintoista taas seurata, mille pesälle ensin asukkaat tulevat.

Flussa, pieni kuume, nuha ja yskä ovat mielellään pysyneet

päivissäni, Luostarin tipat ovat helpottaneet oloani,

jospa ensi viikolla olisi ohitse.

Kunpa naapurimme nostalgiset ajatuksetkin menisivät ohitse,
lauluja on kiva kuunnella,
ei elää todeksi.