tiistai 28. lokakuuta 2014

Hiljennä toki!

Mihin me ehdimme tällä kaikella touhuilulla?

Viime päivinä olen pohtinut ihmisen jaksamista,
tänään sain hiljentävän lisävahvistuksen.
Kaksi ystävääni ovat vierailleet teho-osastolla,
alle viisikymppisiä, "nuoria" naisia.
Sydän vain ei jaksa kaikkea työntekoa ja huolia
ilmoittelematta itsestään.

Hiljennä toki.
Perille, minne menetkin, ehtii rauhallisemmallakin
askelluksella.

Ystävälleni D:lle tilasin kirkasvalolampun,
se tulee viikon kuluttua.
Lumeton maa on pimeä ja jos mieltä painavat
huolet ovat liian raskaat, sydän oireilee.
Ystäväni P. sai tiukan kiellon lumitöistä,
ennen kuutta leipomoon ja töiden valmisteluun
ja viiden jälkeen siivoukset.

Rajansa kaikella jaksamisella.

Lauantain aamutv:n antia oli Lauri Järvilehdon 
pohdiskelut todellisuudesta, siinä mies minun makuuni!

Tilasinkin heti hänen kirjansa Monenkirjavia kuvitelmia.
Odotan innolla, millaisen liikkeen kirja saa mielessäni.

Monenkirjavia kuvitelmia

Merille ja Svantelle ostin Stahl& Goldstein Stressinhallinnan käsikirja,
sekin olisi mielenkiintoinen, toivottavasti antaa apua nuorille stressaaville!

Stressinhallinnan käsikirja

Neuleet edistyvät yllättävästi, vaikka puikot ovat 2,5 tai 2,75.
Steppi-lanka on mieluista neulottavaa.

Pilvisenä päivänä on vähän tärkeää,
vähän ehdittävää, oikeasti.

Käyn kurkkaamassa usein "ole täysin ja kokonaan vailla itseäsi"-blogin ajatuksia.

Viime keskiviikkona pysähdyin miettimään e:n ajatusta:

"Itkemme kadonneen varjomme perään, 
emmekä huomaa sitä kirkkautta,
 joka sen on pyyhkäissyt pois "

Sallinet e, että lainasin ajatustasi!

Tämän kukkasen annan sinulle  hämyisenä päivänä:



perjantai 24. lokakuuta 2014

Näillä mennään

Taika-lehti tuli työpaikalle ja siitä nappasin lyhdyn mallin.
Samaa mallia oli himoinnut eskarin ope ja kolmosten opekin,
lyhdyn valmistus oli kuitenkin kovin työläs.



Tässä lyhdyssä ei ollut valoa, muuten kyllä valmis.
Kattokartonki kupruili kevyttasoitteen alla.
Palettiveitsellä tasoite piti levittää.

Päällystin tasoitteella kirpparilta ostamani Ikean mustat linnut,
nyt ne ovat valkoiset ja saavat siivikseen
joulunpunaiset ja taivaansiniset
haitaritaitokset.


Aamuyöllä oli alkanut lumisade ja ensimmäinen auto
olikin Torpissa ojassa.
Olikohan taas lumi "yllättänyt"?


Pihaan piti varoen askeltaa, ettei lumi mennyt sukkiin asti.
Naapuri, jonka vuoro on huolehtia, ei ollut tehnyt mitään.
Ei kai odota konetta ensilumille, jotka huomenna
sulavat pois?
Edit. Kone kävi, naapurini ei eväänsä väräyttänyt jälkien korjuuseen.
"Vanhalla muistilla" kolasimme Tauno-naapurin kanssa
koneella käymättömät alueet.
Teki kyllä mieleni rakentaa lumitaidetta seinänaapurin portaille
lumiukko kola käteen.
Tätä se on aina taloyhtiössä, jotkut odottavat, että toisille
kuuluu "passata" heitä.

Muuten oli kiva kolata lumisateessa hiukset märkinä,
hiukan jalka luiskahteli liukkaalla pinnalla.



Sain tehtyä Merin alpakkalapasista ensimmäisen.
On se vaan niin uskomattoman lämmin ja pehmeä
neuloa!
Uusilla 15 cm:n koivupuikoilla neuloin.
Kuutiopuikot odottavat vuoroaan. Ostin ne Syyslomalla
Roista.

Aarrekartassani olisi (jos sellainen olisi tullut tehtyä)
tällaista säätä varten järven rannalla oleva mökki,
sauna lämpiäisi, tuuli tuiskuttaisi lunta
ja takassa palaisi valkea, ah!

Reippaat nuoret, Juurikadun orkesteri, kävi ensimmäisellä tunnilla
ilahduttamassa oppilaita, kai opettajiakin.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ilta viilenee

Ulkona on pimeää, hiukan räntää satelee,
on ihan oikea syksyinen sää.
Tiet ovat liukkaita, arkijärkeä mukaan
autolla liikkuville!

Syysloma on kohta ohi, monenlaista ehdin
lomalla touhuta.
Onneksi en tehnyt suunnitelmia, annoin päivien
viedä ja voimien kuljettaa.

Torstaiaamuna ajelin Roihin, lankaostoksille ja 
kurkkaamaan sisareni uusittua makuuhuonetta.
Vesivahingot oli korjattu.

Lankamaailmassa oli todella hyvä palvelu,
(vaikka olisin vielä toivonut, että olisivat mainostaneet
perjantain erikoistarjouksia).

Ostoksista, niistä edellisistä ja jo uusistakin,
Austermann Step-langoista olen neulonut
ohuilla puikoilla sukkia ja sukanvarsia.
Päätin neuloa parin molempia sukanvarsia yhtä aikaa,
kun joutuu tekemään omia ratkaisuja,
ei tarvitse muistella, missä kavensin ja kuinka monta.


Salamalla kuvatessa aina värit muuttuvat, tulevat haileammiksi kuin ovat,
mutta kai kuvasta jonkinmoisen aavistuksen saa neulotuista.
Viininpunaiset saa hierojani, siniset lähtevät Svantelle ja ruskeista
teen M:lle pitempivartiset sukat.


Sukkelaa monivärioravaa olen ihastellut.
Se selvisi kesästä hengissä ja on upeaa
pörröhäntäänsä esitellyt taas pihalla.
Keväällä häntä olikin vain ranka, talvella kurre tarvitsee
häntäänsä lämmikkeenäkin, eikä vain tasapainottamaan
liikkeitä.

Paljon lintuja: talitiaisia, varpusia, sinitiaisia ja hömötiaisia on
pyörinyt ruokintapaikalla.
Harakkakin yrittelee vatsan täyttöä etsiä,
onneksi harvemmin kuitenkin.


Oppilaiden kaupunki Sukahamaka näyttää tältä.
Taustalta näkyy suihkulähdekin.

Muutamia kirjoja olen unilukemisina käynyt kannesta kanteen.
Jonas Jansson Satavuotias joka karkasi ikkunasta
oli Paasilinnan tyyppinen, Arto P:n isoisä
oli mielestäni parempi seikkailija, johtuiko vain
lukemisen ajankohdasta vaiko oikeasti sisällöstä.


Pidin kovasti Tuula Karjalaisen Tee työtä ja rakasta kirjasta.
Tove Janssonin elämästä ovat löytäneet monet
kirjan aiheita, aikamoista mosaiikkia se aika on
ollutkin.


J. K. Rowling'in (salamimellä Robert Galbraith) Silkkiäistoukka oli
luettava, en osannut oikein riemusta kiljuen ihastua.
Saatan lukea muitakin hänen kirjoittamiaan dekkareita.

Silkkiäistoukka

Maggie O'Farrell'in Varoitus tukalasta helteestä
lähti hiukan junnaten alkuun, mutta sai kuin saikin mukaansa
monimuotoisten muistojen poluille.

9789515234117

Jos löydän Käsi jota kerran pitelin kirjan,
olen valmis lukemaan.

Viimeisin luettu kirja on Maarit Tyrkön Tyttö ja nauhuri.
Jostain syystä päällimmäiseksi muistoksi jäi
viehättävä tapa kiittää henkilöitä, jotka jollain
tavalla edesauttoivat asioiden hoitamisessa.
Olemmeko me unohtaneet tuon tavan?

Tyttö ja nauhuri

Nuoren kirjoittajan pirteys, viattomuus, avoimmuus
tulee esille, samoin "päämiehen" pehmeämpi puoli.

Ymmärrän kyllä monet kerronnan kuviot, vaikka 
niihin väsähdinkin.

Tuli aikojen tuttuus vastaan, monet asiat muistin.
Jäin miettimään, miksi Tyrkkö kirjoittaa,
olisinko itse valmis avaamaan omaa elämääni
tuolla tavalla?

Etupihan lehtiä harailin perjantaina ja lauantaina,
nyt, pienessä hileessä eivät sieni-itiöt leijuneet
ja aiheuttaneet limakalvojen turpoamista.
Tauno-naapuri kyseli, milloin terijoen salavat saisi 
leikata. Nyt lähes kaikki lehdet ovat irronneet,
voisin ottaa kransseiksi pitkiä soiroja.
Ja silppurilla touhutessa ei tulisi turhan lämmin.
Minun puolestani saha saisi laulaa.

Varasin ajan Jaana Kotkansalolle, olen punninnut
ateriani muutaman päivän, hommansa se on sekin.
Saa nähdä, kuinka uusien lukemien
metsästys onnistuu?