Laula varpunen, laula

Kun puhdistin keväällä linnunpöntön ja sain

naapurin nostamaan sen takaisin koivuun,

odotin kirjosieppoa tulevaksi.

Aamuna muutamana huomasin varpusen änkeävän sinne.

Missä kirjosiepponi, uskollinen pesänvaltaaja

lirutuksineen,

eikö mihinkään voi enää luottaa!

Viime viikon sateiden jälkeen ympärillä näkyy viherrystä.

En haraa vieläkään pihaa, odotan, että koulu on ohitse ja 

kukaan ei pahennu, jos olen tukkoinen.

Nurmikosta nousee aina homeitiöitä ja poskiontelot ovat

täynnä allergista limaa, siihen on tulehduksen

helppo majansa rakentaa.

Papereita tyhjennellessäni työpaikalla vastaan tuli

viime syksyn pelisäännöt paperi, oi, voi, ovatpa tainneet

karata muistoista, muuten ei olisi ulkomuotoani,( muodot,

 hiukset), liikkuminen (kömpelö, hidas), ruokailu, harrastukset,

vakaumukseni, muisti (kenellä muka parempi!)

joutuneet tulilinjalle.

Niimpä, taidan olla kohta 68v., eikö sen ikäisillä ole

ihmisarvoa, oikeutta olla omanlaisiaan?

No, ehkä en niin kovin kaihoile takaisin.

Miten se menikään "se säilyy, mikä on hyvin suolattu",

kukahan sen mahtoikaan sanoa?

Siis säilyminen on taattu.

Niin, taisivat arvostella totiseksikin,

onhan meitä moneksi,

toiset naama hankona ja toiset enemmän

peruslukemilla,

Luojan luomia itsekukin.

Viimeksi sain kirjastonhoitajalta luettavakseni

Doerr'in Kaikki se valo jota emme näe.

Pitkästä aikaa mieluinen luettava, harmi, loppui niin pian.

Todistukset on numeroitu, naputtelen vielä W:n kanslistin käytettäviksi.

Ei enää koskaan tarvitse arvioida kenenkään lapsia,

ei käytöstä, ei aineosaamisia.

Huoh, helpottaa.

Viron pesillä on poikasia hiirihaukoilla, valkopyrstömerikotkalla,
kaulushaikaralla ja mustakurjella.

Sääkset hautovat vielä, ainakin viikon saamme odotella

kuoriutumisen ihmettä.

Oppilaani olivat loistavia veteraanipäivän esityksessä,

ovat saaneet siitä kiitosta vieläkin.

Kävimme myös S-vireessä esiintymässä,

katsojat olivat liikuttuneita, esiintyjät vaikuttuneita.

Muistavat varmasti Kirjeet kulkevat esityksensä.

Syysleimu on vallannut kukkapenkin, ei pysy edes 

reunalaudoituksen sisässä, työn loputtua villiintymiselle

on laitettava rajat.

Griegin sävellykset kiehtovat aina, niissä on jotain

utuista, iloa ja kaihoa, keveyttä ja vakautta.