Kävin katsomassa viime perjantaina Maa, jossa sankarit saavat
elää Kemin teatterissa.
Huh, olipa esitys, sai pitkäksi aikaa ajattelemista.
Aleksi Lavaste oli tosi taitava ja käsikirjoitus hieno.
Oli hyvä, että menin.
Kolmikentässä on
Matti-serkulle onnittelukortti,
Liisan kortti, joka on odottanut rohkeutta,
jotta uskaltaisi lähettää postissa rahan kanssa.
Posti ei takaa (eikä vanno), että kuoret kulkevat
avaamattomina.
On niin pimeää.
Viime lauantaina saimme lunta, kolasin kaksi tuntia,
päästä varpaisiin litimärkänä tulin sitten sisälle.
Nyt melkein kaikki lumet on vesisade sulattanut.
Ulkona on niin pimeää.
Paula-ystäväni on sairaslomalla, tuli siskonrusettisukkien
tarve.
Toivottavasti löydös havaittiin tarpeeksi ajoissa.
On pimeää.
Seurakunnan vahtimestari lupasi avata oven lehterille, jotta
ei tarvitsisi olla pasiliskopesien joukossa
kauneimpien joululaulujen illassa.
Menen hänen kanssaan, jos olen itse kunnossa.
Veteraanisukkien neulomisen olen hetkeksi keskeyttänyt,
naamakirjassa rakentelevat jo riitaa, kuka, mitä ja miksi.
Mielensäpahoittajia aina löytyy, kun joukko on suuri.
On niin pimeää.
Aloin neuloa kaulahuiveja silkkialpakkalangasta,
joululahjaksi.
Paten huivin sainkin valmiiksi.
Siitä ei ainakaan kukaan riitaa saa aikaiseksi.
Leonard Cohen oli pudonnut sängystä ja laulaa
Hallelujah toisessa olotilassa.
