lauantai 28. joulukuuta 2013

Taivaslaululle hetki

Pauliina Rauhalan Taivaslaulu oli keväinen tuulenhenkäys,
kukkiva krookus ja ruusupensas,
se oli pullantuoksuinen tupa ja vauvanhajuinen
sänky.

Toisaalta se oli juuri niitä tiukkoja rajoja, mitä
työurani aikana olen nähnyt ja kuullut,
juuri niitä ulkokultaisia taivaaseen menijöitä,
joilla on tuomio toisinajattelijoille.

Herkkä ja kaunis kahden vastuullisen aikuisen tarina,
odottaisin enemmän tietyn suunnan kannanottoja,
tuskinpa niitä tulee.

 Pauliina Rauhala - Taivaslaulu, e-kirja

Jari Tervon Esikoinen,
saa minussa aikaan tirkistelijän tunteen,
kertoohan se osaltaan oman kotikyläni asioista,
kahden suvun kylästä siitä "vastapuolesta".

Jari Tervo - Esikoinen, e-kirja

Hiukan kiusalliselta tuntuu, kun osa tekstistä on totta,
osa sitten ?

Tiettyä ajankuvausta kirjaan sisältyy,
"Elämäntoveri"-iskelmän säveltäjä Lauri on mukana
pikkupoikana kesätouhuissa,
miehekäs mies, jonka sisareni muistaa
enemmänkin kesänavetan lypsyjakkaran sotkeneena,
vilahtaa tekstissä.
Luin kirjan, oli toinen Laylan lisäksi, Jarilta lukemani.
Enpä osaisi mainostaa kenellekään luettavaksi.


perjantai 20. joulukuuta 2013

Että lomallako, hm

Vuoden opettajan blogista löysin onnekseni matikkadiplomin,
ihan sormet syyhyten odotan, että saan kertoa siitä
ja sen aloittamista oppilaideni kanssa.

Voisikos ajatella, että omani tekisivät ykkösdiplomia
ykkösten kummeina?

Hyväksyisikö Pauliina-ope ajatuksen?

Solmun sivuilta löydät sinäkin diplomit.


Ai, alkoiko loma, no, ok!

Tervetuloa Ollila ja Kyllönen!

 
Kuvat varastin/siis lainasin luvatta.

Täällä olisi teille mustissa, pitkissä ja tietysti leveärenkaisissa 
autoissanne hiukan nähtävää ja koettavaa meidän kulmilla.

Parasta olisi, jos voisitte istua ihan itse rattiin joko 
Mazdan, Volkkarin, Seatin tai Toyotan penkille.

Musaa cd:ltä ei voisi kuunnella (huom. vanha malli), 
kun levy pomppaa ulos tien epätasaisuuden vuoksi.
Ja mitä siinä ehtisi/voisi kuunnellakaan,
kaikki huomio on kiinnitettävä tiellä pysymiseen.
Mitään vauhdin hurmaa ette voisi kokea, hyvä, että
 60-75 km/h näyttäisi mittarinne.

Lumisateiden jälkeen/aikana aurausautoja ei näy mailla halmeilla,
kieli saa liikettä vastaantulevien kanssa sopuisasti jakaessa
lumen kaventamaa tietä.
Niitä tievalojahan meillä ei ole, joten väylä on toisinaan 
arvauksen (siis ei aurauksen) varassa.

Näitä teitä meillä täällä riittää, työmatkat/asioimismatkat
ovat pitkät, työpaikka tai seuraava kauppakeskus ei ole heti vieressä.

Meillekö te niitä kilometriveroja olette pykäämässä?

Onko ajatuksenanne siirtää loputkin väki
sinne etelä-Suomen ihanuuteen?
Tuon kuvan vanhimmaiseni oli saanut
kemiläiseltä radioamatööriltä.
Ehkei ihan siisti,
mielipide sekin.

Saattaisi tuo armahdusintoinen naapuri innostua tyhjästä
kaamoksen alla lepäävästä  isänmaan kolkastamme.

Meillä ei kulje seuraava bussi viiden/kymmenen tai viidentoista 
minuutin välein oven editse. 

Jos joku Salmelan historiallinen bussi kulkee kolmesti päivässä, 
se ei kenties menekään ihan perille, sinne, minne olit menossa,
 ja siihen jäät joko välille tai lähtemättä.

Ai, niin, mutta onhan meillä se auto, josta tulemme maksamaan
sosiaalisen yhdenmukaisuuden nimissä kilometriveroa,
koska omaan napaansa katsovat ovat sen niin
hienosti keksineet.
Kaupunkeja on ympäri Suomea aika erilaisia,
isoja ja pieniä, lähellä, kaukana,
tiheäänasutuilla, harvaan asutuilla seuduilla.

Niin, mistähän johtuu, ettemme ole innoissamme,
tästäkään älyn päljähdyksestä?

Ette muuten arvaa, että tiet ovat järkyttävät ajettavat,
teiden luokitusta on säästösyistä laskettu
ja sen huomaa tällaisina päivinä.

Turvallista matkaa tien päälle lähtijät,
aikaa ja malttia,
että olisit joskus kuitenkin ehjänä, ehjässä autossa perillä.



torstai 19. joulukuuta 2013

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa

Sain luettua, välipalana, Tuija Lehtisen Morsiuskamari ja
Sinikka Nopolan Likka, äite ja rouva Obama.

Likka, äite ja rouva Obama

Nopolan kirjassa hymyilyttäviä oivalluksia,
helppoa luettavaa.

Morsiuskamari

Lehtisen tekstistä olen ennen pitänyt, nyt
jotenkin onnahteli ja tökki, miksikähän.

Lomaa odottaa Tervon Esikoinen, Rauhalan Taivaslaulu
ja Otavalta kiitokseksi saamani  Kähkösen 
Vihan ja rakkauden liekit.

Saattavat loppua ennen loman loppua, mutta ainakin aluksi
on luettavaa.

Syksyn dioraamakuvat tulevat tässä,
hui, pelottaako?

 


K-kengän laatikoille tuli käyttöä.
Kannatti raahata kaksi säkkiä laatikoita
kauppakeskuksesta koululle.


Samaan tunnelmaan tulevat outojen jälkien tekijät:

 


Luokan pöydällä on viime aikoina asustellut tonttu,
liekö siinä salaa kuunnellut lapsien touhuja?


Eetu toi luokkaan pikkuisen pöytäkuusen
ja sen juurella on päivystänyt jouluenkelimme.


Netti on ideoita täynnään ja sieltä löysin Petterin kaavat.
Kartonkilaatikosta saimme materiaalin,
ei jäänyt paljoa talonmiehelle keräykseen
vietävää.

 

Paljon ahersimme ja opimmekin.


Nämä kranssin ihanaiset kävyt ovat eläkkeelle jääneen
siivoojan meille keräämiä.
Kolmosten kanssa teimme yhdessä samoista
kartonkikeräyksen laatikoista pohjat.

Muutaman kortin laitoin postin kulkuun.

 

Jostain syystä ihastuin tähän reppasenkeliin,
osaan kortteja laitoin hänelle mukaan koirankin.


Saattaa olla, että huumorintajua kysytään kaiken kimalteen keskellä.


Pari vuotta sitten, kun entistä koulua tyhjennettiin,
pyysin keittäjältä, ettei hän heittäisi vanhoja kahvikuppeja pois.
Nyt valoimme niihin kynttilät.


Teimme kortit ja opettelimme paketoimaan.
Ajatuksena olisi ilahduttaa sellaisia, jotka ovat yksin,
joille ei juuri lahjoja tule.
Saas nähdä sainko lapset ymmärtämään asian?
Ja sitten vielä se, ymmärtävätkö vanhemmat sen idean??


Tiistaina oli joulujuhlailta.
Olisi kaivattu näyttämöä, edes hiukkaisen koroketta ja tietysti
kovaäänisiä, että kaikki olisivat kuulleet.
Tässä taivaallinen sotajoukko menossa esille.


Perinteisiin kuuluu johtajalle kerätty lahja,
tein ajankohtaan sopivan kortin.
Hiirulaisen taustalla on rakennepiirustus
koulustamme.

Huomenna on todistusten jako ja loma alkaa.

Tänään ja huomenna kasvaa lumen määrä,
ennustettiin jopa 15 cm tulevaksi.
(Perjantai klo 11.59: lunta oli satanut
jo 14 cm. Kiitos kyllä jo riittäisi.
Lunta on nyt 30 cm.)

Jorma Hynnisen ääntä ajalta, jolloin ääni soi:
Sen myötä valoa ja rauhaa jouluunne!


maanantai 9. joulukuuta 2013

Ei edes Linkolaan luottamista

Ihan hengissä ollaan,
pieni paussi vain, kaiken touhun keskellä.

Pentti Linkola oli kertonut hyväksyvänsä homot, 
muttei lesboja, ne kun lisääntyvät.

Mihin nyt on uskominen, kun Jani Toivola hehkuttaa
tyttären syntymästä: "Kaunis ja kaivattu tyttäreni 
syntyi marraskuun lopussa! 
Onnekkaina opettelemme uutta elämää.
Läsnä hämmennys ja hurmio. 
RUN THE WORLD GIRLS!"

Tässä pienen breikin aikana on tullut selväksi, ettei
suomalainen nuoriso olekaan Pisan ykkösjengiä.
Kiinalaiset sun muut ovat porhaltaneet ohitsemme.

Ai, että! 
Opettajakoulutus, opetussuunnitelmat ym. pitäisi
"asiantuntijoiden" mukaan uudistaa.

Joidenkin mielestä tietotekniikka ja pelit olisi keino,
jolla tuo häpeällinen notkahdus oikaistaisiin.

Onneksi on vuoden ope, K-A Lundell,
jolla on koulun arkipäivästä jalat maassa tiedot.
Hänen sivullaan kannattaa käydä vieraisilla.

Voi, miten usein, pienissä parlamenteissamme 
olemmekaan käyneet läpi noita syitä, 
mitkä vaikuttavat nykykoulun oppilaiden 
oppimismotivaatioon ja oppimistuloksiin.

Mulle kaikki, nyt, ilman ponnisteluja,
näinhän se kuuluu, jopa alkuun tai perään
heitetty v***u sana tahi s*****a.

Jos ei ponnistele jotain saavuttaakseen, 
menettää oppimisen ilon.

Ah ja oi ja voi, kyllähän sen tiedämme,
vaikuttaminen on taas ihan eri juttu.

Hengessä tuen K-A Lundellin Enkeliporsaan Nobel-palkintoajatusta.

Olen esittänyt viime kevään ja tämän syksyn aikana esimiehelleni,
että omille vauhtihirmuilleni pitäisi saada kädentaitotunteja lisää,
vaikka kerhotunteina.
Se olisi yksi keino antaa osallistumisen/osaamisen iloa
koulupäiviin.

Se Pisasta.

Pakkaslukemia saatiin kokea ihan pohjoisessa 
n. -40°C oli Sodankylässä, meilläkin -23°C.

Ilmanpaine ei vielä laske, mutta astelukemat mutkaavat -15°
tietämillä.
Ylihuomiseksi on luvattu jopa plusasteita.
En oikein osaa uskoa moiseen muutokseen.

Muutaman kirjan olen saanut luettua:
Ali Smith Oli kerran kello nolla,
Liza Marklund ajojahti,
Janne Huilaja Hevonen ja
Johan Theorin Sankta Psykon kasvatit.
Mitä noista jäi mieleen?
Huilajan novellit, kuin lämmin kaakao pakkaspäivänä,
nuorta, räväkkää tekstiä.
Eräässä blogissa oli Huilajan novelleja arvosteltu näin:
"Se on epätasainen kuin  pohjoisen miehen luonne."
Asuinpaikanko mukaan saa plussia ja miinuksia??
Ehei, ei elämä saa eikä voi olla noin puusilmäistä!

Marklund, tuttua sopivankokoista jännitystä.

Oli kerran kello nolla

Smith, sopivassa mielentilassa lukien herkullinen, erilainen luettava.

Pisinpään luettava Theorin, mieleeni tuli Stephen King,
lienenkö väärässä.
Mieleni riiteli päähenkilö Janin motiivista etsiytyä
lasten kanssa tehtävään työhön.

Pari mukavaa lumipalloa sai kopiksi:
virkeät tytöt tekivät joulumuistamisen
ja siihen runon ihan itse antaen ne
maailman parhaalle opelle
ja kuutosten vanh.vartista tullut viesti:
muuten ok, mutta A-L:n historian tunteja kaipaa
luokan paras oppilas.

Itsenäisyyden juhlinnassa syyttävän sormi osoittaa vasemmiston
 suuntaan, kuljetus ja ohjailtu rettelöinti lipun polttamisineen, 
ikkunoiden rikkomisineen, poliisien ja hevosten 
vahingoittamisineen on ihmismielen tasosta kertovaa, 
- ei niillä korjata epäkohtia.

En tiedä, mitä korjataan Pohjois-Korean puhdistuksella,
aina jossain päin maailmaa muljahtelee.

Sain Lumiukkosoppapussit valmiiksi annettaviksi
luokan pikkujoulussa ja oppilaiden kortitkin ovat 
hyvässä vaiheessa.

Amalian puodista ja Paperilohikäärmeestä  tilasin hiukan 
erilaisia leimasimia, konsas saan useamman kortin tehtyä, 
laitan näytille.

Kaiken mualiman testejä on tullut tehtyä,
peruskoulu menisi vielä läpi, 
enkä saanut edes suomalaisten keskiarvoa 
huikentelevaisuustestissä.
Jäi roimasti alle, puiseva olen.

Pimeään, pakkaseen 
kauniita säveliä: