Muutakin on kierretty kuin tahkoa

Iäkkäät liikkuvat liian vähän-

sanoo lehdessä jutun otsikko ja haastatellaan 66v.

henkilöä.

Suostuisinko olemaan iäkäs, liikunko liian vähän?

Viimeisen viikon aikana hierojalla käyntipäivä ja 

eilinen liikkumatonta, muutoin painojen kanssa tai ilman

ja kuntopyöräilyä.

Sunnuntaina tunti pyöräilyä ja koska lumi ei lähtenyt

itsestään pihalta, kolasin toisen osakkaan vuorolla

raskasta yli 5 cm:n lunta taloyhtiön alueelta

n. tunnin. Oli hyvä liikkua ja hengittää.

Tänään uusilla ohjeilla kuntosalilla, syke nousi

ja hiki virtasi.

Nyt minulla on kaksi (oikeastaan kolme, Pilates-

hengitysliikkeet myös) ohjelmaa, joita voin tehdä 

vuoropäivinä kotona.

.

Pt ihasteli käsivoimia, onneksi edes jossain kohtaa voimia löytyy

kaivamatta kuukausikaupalla.

Kävin viime viikolla Delkasin luona, näin koko perheen

samalla.

Pikkuinen Adrian oli innokas puhumaan suomea kanssani.

Hän piirsi minulle käyntikorttien taakse tuhatjalkaista

ja aurinkoja.

Ja tämä salskea nuori mies on minun melkein ensimmäisiä

mamu-oppilaitani.

Hän on kohta valmis merkonomi, kunpa töitä löytyisi.

Löysin kirpparilta Chimamanda Ngotzi Adichie'n 

Kotiinpalaajat kirjan, olen unilukemisina lukenut sitä

noin kolmanneksen.

Elämme niin eri maailmoissa, omaan napaan katsoen

ei tiedä ihmisten murheiden määrää.

Jokaisella omat pistävät pensaansa, lähelläkin,

on vaikea, kun ei voi auttaa.

Aikoinaan Inkeri-äiti sanoi pappilassa Maija Paavilaisen sanoin,

ettei yhden ihmisen tarvitse jokaista koditonta kissaa auttaa.

Voi, kunpa voisimme edes yhtä!

En löytänyt kodittoman kissan kuvaa, 

hyvän ystävän sarjis on siitä korvauksena.

(Siis lainattuna korvauksena.)

Kotimatkalla kävin ystäväni Paulan luona,
hänen kanssaan on rentouttava praatata,
meille riittää omat asiamme ja niiden huvittavat
puolet, halvalla hauskaa, eikä ketään loukata
puheillamme.

Harry Belafonte ja Miriam Makeba laulavat,

rauhallista, tyynnyttävää -
myös Ikiliikkujille tauon ajaksi!

Kannattaa satsata

Kaiken touhun keskellä huomasin yhtäkkiä, että

vajaan vuoden kuluttua, eläkkeelle jäädessäni 

olen hyväkuntoinen ja toivon mukaan koko joukon

kevyempi kuin nyt.

Käsipainot 1kg ja 4 kg, kuntopyörä, 1 kg kuntopallo,

iso jumppapallo, selätin, steppilauta ja jumppamatto,

aika hyvän treenin niillä saa pt:n ohjeilla.

Trimmattu ruokavalio Jaanan ohjeilla myös

ja toiveena tasaista pudotusta.

Sepäs riittää tilitykseksi, mikä on satsauksen kohde, vai?

Kävin hautausmaalle viemässä kynttilän lasteni puolesta.

Oli hassun näköistä, lumeton hauta, sembraännyn

havuilla pehmennettynä.

Ilman salamaa otetut kuvat olivat mielestäni paremmat.

Menneinä vuosina olen saanut kahlata lumessa,

nyt ollaan plusasteiden puolella.

Kävin entisen työkaverini kanssa katsomassa K:n teatterissa

Kiviä taskussa.

Martti Suosalo ja Mika Nuojua vetivät 15 roolia sujuvasti

hetkessä heittäen toiseen rooliin.

Irlantilaista hirtehisesti, rankan aiheen muuttaen 

naurunpyrskähdyksiksi.

Taitavia olivat.

Sain luettua Joanne Harrisin Appelsiinin tuoksun, 

Pieni suklaapuoti oli helpompi, jotenkin keveämpi luettava. 

Moninainen rakkaus kaikkinensa tuntui musertavalta,

onneksi loppu oli armollisempi.

Sisareni neljäs jalkaleikkaus on takana päin,

potilas kipuineen kotona.

Kunpa paraneminen sujuisi ja jalasta tulisi

kivuton, kävelykuntoinen.

P.n selkä on pahempana, hermoratapuudutuksesta

on yli kuukausi, uusi on edessä keskiviikkona.

"Suuri neuvosto" päättää ma-ke, tehdäänkö leikkaus,

vai katsotaanko asiakas liian vanhaksi (67v.)

julkisen puolen leikkaukseen.

Mallan pitkävartiset sukat alkavat olla kohta valmiit.

Merin toiset lapaset ovat päättelyä vaille,

posti on saanut vietyä alpakkalapaset Hindåsiin,

kohta paketti on perillä.

Seitsemän veljestä lanka tuntuu karhealta neuloa,

kun olen oppilaideni neuleita avustanut,

onko lanka muuttunut, vaiko minun käsieni tunto?

Olen juonut paljon vihreää teetä, Teekaupan

Appelsiini luomu on aivan ihana, ei tunnu 

parkin makua, on pehmeää, mieluista nauttia.

Ostamani Teeli teesiiviläkin oli onnistunut ostos.

Maca- ja Pakurijauhetta olen lisännyt aamupuurooni.

Olo on virkeä, melkein olen unohtanut aikeeni

ottaa kirkasvalolamppu esille.

D:n lamppu on kuulemma vasta ensi viikolla Haapiksella

haettavana, ilmoittavat, kun tulee.

Tiet ja parkkipaikat olivat liukkaita, pinta oli jäätynyt 

plusasteista huolimatta,

ulkona on pimeää.

Kynttilät palavat, tee hautuu ja Leonard laulaa.

Halauksia!