Sopivasti onnellinen

Luonto on julma, lehtopöllön pesän nuorin sai

kokea sen lauantaina.

Pikku Mildan elämä päättyi ja kolme isompaa saavat

jakaakseen enemmän ruokaa.

Hollannin haikaran pesällä pienimmän pudotti emo pesän reunalta

alas nokittuaan sitä.

Sisäpihallani kirjava orava käy ruokailemassa,

harmaan ja jo värinsä vaihtaneen ruskean kanssa.
Ihmisestä tuntuu kipeältä luonnon lajivalinta.

Sain luettua Leif GW Perssonin Putoaa vapaasti kuin unessa.

Palmen murhaan liittyvä rikosromaani.

Taitavasti kirjoitettu, ihan kuin jollakin kaavalla kirjoitettu,
(ei negatiivisessa mielessä)

välillä pehmennyspaloja.

Pidin.

Toinen kirja, jonka olen lukenut vasta on 

Tommi Kinnusen Neljäntienristeys. 

Sen luin lukulaitteelta matkalla.

Todella hyvin kirjoitettu, pidin siitäkin.

Tiedän, että kirjan loppuosa häiritsee joidenkin

lukunautintoa, minusta se oli yksi versio elämästä.

Tänään täydensin veroilmoitusta, onhan sekin tehtynä, huoh!

Kävimme koko koulu Roissa katsomassa Mestarietsivä 

Kalle Blomkvist- näytelmän.

Luvaton kuvakaappaus netistä, oli kuvauskielto, hm,

onkohan se lupa napata valmis kuva?

Markku Köngäs oli siinä rouva Apelgren ja Redig.

Lapset tuntuivat pitävän näytelmästä.

Laitoin eilen illalla Pinjan ja Emman kirjoittaman 

Unicef-kävelystä kertovan uutisen

 Lounais-Lappiin, julkaisevatkohan he sen?

Päätoimittaja on lomalla.

Jatkan kiitoskorttien tekemistä, toivottavasti tulee kelvollisia.

Tietääkö hän, joka elää viimeisiä hetkiään,
onko ollut onnellinen elämässään,
vai vieläkö mielessä on jos ja jos?