Toiset uskovat

Lomaa on nautittu melkein yksi viikko.

Iso ontelokudematto sai syntynsä,

ihan kämmenotteella piti paksua koukkua pitää,

ihan hyvä siitä tuli.

Kuvaa en ole vielä ottanut, ehkäpä myöhemmin.

Viime vuonna ostamani kukkalaatikot ovat saaneet

 kyllästysaineen pintaansa.

Huomenna ottanen kuvankin, kun saan ne paikoilleen

 etupihalle, laitettua niihin jätesäkit sisälle ja mullat

ja kukat.

Pari myöhästynyttä onnittelukorttia lähti matkaan,

toinen meni suunnitteluassistentille ja toinen 

yo-neitoselle.

Aleksin korttiin laitoin leikkurilla luentolehtiöreunat,

ettei heti koulua unohtaisi.

Oikeasti kortit olivat olleet valmiit jo aiemmin,

en vain ole oikein innostunut niihin juhlaryysiksiin,

väki kiertää talosta taloon ja nautiskelee,

väliin arvostellenkin tarjolle laitettuja.

Jo vuosia sitten hermostuin sellaisten kuunteluun.

Kirjoja olen lukenut, mielenkiintoisiakin:

Anna Mison Armovuosi, 1700-luvun pappilan elämää.

Hiukan kiusalliselta tuntui lukea, miten naisten piti tarjoutua

naimisiin, pelastaakseen perheen.

Kirja on romaanitriologian ensimmäinen.

Jonas Jonassonin Lukutaidoton, joka osasi laskea

oli hirtehinen tarina osaavista ja osaamattomista,

ihan riittävästi pieniä ja isompia kiemuroita.

Virkistävän erilainen.

Minna Lindgrenin Ehtoolehdon pakolaiset,

sopivasti jatkoa hirtehiselle lukutaidottomalle.

Ajankuvausta putkahteli kuin pölyhiukkasia päiväpeiton 

mutkista tuuletuspäivinä.

Oravainen on seuraillut, mitä pihalla touhuan,

yllättävän kesy se on.

  

Viitosten kevään viimeisiä töitä olivat polkupyörä varjoineen ja tarinoineen ja

joutsenet.

  

Koko kevään jännäsimme, saapuvatko satelliittisääkset takaisin.

Surimme sitä, etteivät kaikki palanneet.

Viime päivinä on ilona ollut, että menetetyksi luulemamme Lalli palasi

kotitanhuvilleen.

Puoliso oli ottanut ja uudet uroksen,

mutta näin komeana Lalli seurailee tilannetta,

miten pesällä käynee?

Latvian pesällä on kaikki mennyt hienosti,

kolme munaa on haudottu poikasiksi

ja tähän asti ainakin suhtkoht sovussa

pesässään kasvavat.

Viron kakkospesällä Irma hautoo kolmea munaa.

Eilen oli valtava ykkosmyrsky,

näytti siltä, että munatkin heijasivat

pesän reunasta reunaan.

Odotamme koko ajan, joko kohta ensimmäinen

puhkaiseen kuoren.

Hailuodon pesällä Kemo ja Maila pistäytyvät,

Maila tuli niin myöhään, ettei pesinnästä tullutkaan mitään.

Kemolla kävi monia naaraita ja lopulta viimevuotinen Orvokkikin,

mutta paikan voitti  ihan uusi tulija.

Ai, niin, että mihin uskovat, ne jotka uskovat?

Toiset uskovat kuoleman jälkeiseen elämään

ja toiset taas elämään ennen kuolemaa,

eikö totta?

Jos et ole lukenut Joni Skiftesvikin Pystyynhaudattua,

kannattaa lukea.

Toivon sinulle elämänmakuisia hetkiä,

elämä on juuri tässä,

juuri tällaisena,

elä nyt!