tiistai 16. syyskuuta 2014

Olla omassa elämässään omassa vaiheessa, olla itse

Syksy siinä vaiheessa, että sormia syyhyttää
ottaa puikot ja villalangat esille.

Ja mikäs on syyhytessä, veljen vaimo toimi
apurina, haki langat Lankamaasta ja
laittoi serkun tytöille mukaan.
Minä hain Ruottalan risteyksestä, kun
Pirkko ja Anna menivat ohitse.


Lankojen lisäksi sain 15 cm:n puikot 2,75 vahvuudella.
Langat ovat Austermann Step lankaa
Aloe Veralla ja Jojobaöljyllä.
Käsille aivan ihanat neuloa.


Lauantaina leikkasin taloyhtiön ruohon ja omanikin,
joko nyt suven viimeisen kerran?

Omenat paistattelivat vielä puussa, eivät halunneet sisälle.
Luulisin, että ovat talviomenia, siemenet kyllä
jo väriä saaneet, mutta kovin kirpeitä.


Tuoksu on mahtava, ei myrkkyjä, ei vahaa, 
ei mitään ylimääräistä.
Puolukan ja marja-aronian kanssa laitoin säilöön osan,
osa vielä kypsyttelee itseään.
Omenatkin.


Sisäpihan koivu on muuttanut väriä.
Lehdet vielä tiukasti puussa.
Viikonloppuna oli hyvä pestä pyykkiä,
lakanat kuivuivat nopeasti.

Kävin ostamassa Tyrkön Tyttö ja nauhuri kirjan.
Miten muuttuu kuva miehestä, joka käveli kotipihani läpi
rantaan matkalla pohjoiseen, vuosi taisi olla 1952.
Pikkuveli sai sen muistoksi toiseksi nimekseen Kaleva.


Löysin Kauppakassista Arvo "Tiera" Ruonaniemen ,
toimittajan ja eräkirjailijan,
Ruskan jälkeen runokirjan.
Tiera kuoli yli 102- vuotiaana kesäkuussa.

Ostajat eivät ole löytäneet Kauppakassia, vaan
seinässä komeili kyltti: Loppuunmyynti.

Tähdelleni

Tähti kirkas
mulle loistat,
sekä virkas,
jota toistat,
mieltänikö korkeuteen,
hiljentyä hartauteen.

Taivas yllä,
sekä usko,
myös kyllä
iltarusko.
Tahtonenko tähden luo,
sateenkaaren luo.

Henki hyvä
puhu mulle,
tieto syvä
vaivatulle.
Värikaari tähti-illan
antaneeko mulle sillan.

Sydän parka
toivoton,
kovin arka
yhä on.
Vahvistusta toivomaan
Luojaltani ehkä saan.

Runo on 98-vuotiaan Ruonaniemen kirjoittama,
Saa ehkä nuoremmatkin pähkäillä,
samaan päästäkseen.

Elämä on omankokoisensa ja -näköisensä itsekullakin.
Kasvakaamme, omaksi itseksemme, kun vielä on aikaa.


2 kommenttia:

  1. Ihania syystunnelmia, A-L! Ja pidin kovasti tuosta runosta - niin kaunis jotenkin vanhanaikaisella tavalla. Valoisia syyspäiviä sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Marmustoi, samoin sinulle!
    Pidän kaikesta muusta syksyssä, vaan en homepölystä, joka nousee nurmikosta ja maatuvista lehdistä. Harauksen ja ruohonleikkauksen jälkeen on aina "kaikki röörit tukossa". Kurja olo.

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi!