Pisaroiden alla

Julistan olevani hengissä, monet oikeat ja useammat keksityt

syyt ovat pitäneet aikani kiireisenä.

Aivan aluksi lämmikettä:

sairaala tarjoaa konjakkiryypyt.

Melkein luulisi olevan tarua, mutta voin itse lämmikettä saaneena

vakuuttaa, että voi olla totta.

Aikoinaan, kun synnytyssalista olin lähtemässä osastolle

alkoi semmoinen helinä ja kolina, kun sain

horkan, joka ei loppunut hetikään.

Siinä käytävällä minulle kiikutettiin konjakkiannos,

rouva rauhoittui hetikohta.

Ei vaatinut lisäannosta, hyi, miten pahaa se

lääkekonjamiini olikaan.

Elämme aikaa, jolloin lintujen pesiä seuraillaan.

Teiden vierille ovat töyhtöhyypät ilmestyneet viimeviikolla.

On kevät.

Mustakurjen pesä sai ensin yhden munan, jota ei alkuun

haudottu, sitten tuli toinen.

Kurki siirteli munia parempaan asentoon.

Vanhemmet keskustelevat hellästi, vieläkö lisää, vai riittäisikö jo?

Voiko herkempää hetkeä olla, puoliso sukii, kirppujako lie,

hautojan päästä ja kaulasta.

Hiirihaukan on oiottava jalkojaan, tarkkailija saa nähdäkseen kolme munaa,

toivottavasti niistä kuoriutuu se määrä, jonka hiireviu pystyy

ruokkimaan.

On vieläkin vaikea muistella kiljukotkan poikasen kohtaloa,

kun ruoka ei riittänyt, vahvempi sisaruksista söi

heikomman. Sitähän se luonto.

Alankomaiden linnuista muuttohaukka on saanut myös haudottavaa,

ihmeissään se katselee upeita haudottavia.

Marjaniemen pesää olen kurkkaillut malttamattomana,

kauniisti aurinko haukkaa taivaanrannasta palasen,

lintuja ei vielä näy.

Kiitos Pulkkisen Voitolle, että lähilintujakin voimme

seurailla.

Viron kakkospesä näkyy ja sinne olen katsellut odotellen, 

tulisiko Ilmar ja Irma-pariskunta takaisin.

Tänäänkin aamulla ensimmäisenä kurkkasin,

koululla sitten uudestaan ja ihmeekseni huomasin

"hirsien" lisääntyneen ja kävipä siinä sääksikin,

vieraat olivat rengastukset.

Tuolla katkenneessa kelossa J3 oleskelee, ei ollut AF eikä U5.

Saa nähdä, kuka pesää tulee lopullisesti asustamaan?

Hiukan parempi kuva hirsien kuljettajasta: 

Viron hyljeranta on taas täynnä lepäileviä hylkeitä, aikamoista

moikunaa saavat aikaiseksi.

Etelässä kukkivat leskenlehdet, krookukset ja vuokot, meillä

on vielä 37 cm lunta.

20 cm on huvennut nopeasti, öisin on ollut lämmintä

ja toisinaan on sadellut vettä tai räntää.

Tänään on tullut sekä että, 

olisi aika laittaa kirjosieppojen koti takaisin koivuun,

vaan kuinkas minä sinne kiikun?

Puhdistettu se on, kun putosi tuulella alas. 

Oppilaani harjoittelevat veteraanipäivän ohjelmaa,

saas nähdä, millainen lopputulos on?