Kipinää

O

s

a

l

l

i

s

u

u

s

Veso-puolikas takana, se työurani viimeinen,

taas yksi, joka oli laitimmainen.

Valitsin Markun ryhmän, oli helppo olla,

asiat ja ajatukset olivat lähellä omiani.

Mukana oli muutama sellainen ajatus, jonka olin eilen illalla

kirjoittanut Kipinä 5-kirjan palautteeseen.

Kirjan käsikirjoitus oli innostava,

harmi, että käyttäjät ovat toiset.

Ovatko kirjanneet syntymävuoteni väärin, enhän minä

ole eläkeiässä, en aloittamassa uutta vaihetta,

tahdon tehdä työtä,

enkö saa?

Keva sai tällä viikolla anomukseni ja plakkarissa

on työnantajalle menevä irtisanomus,

totta siis, halusin tai en.

44 vuotta työuraa, aikamoinen rupeama leivän hankkimiseksi,

miten osaa työhullu olla poissa töistä?

Eniten tulen kaipaamaan lapsia, niitä hyviä hetkiä,

haasteisia, takkuisia, hersyviä, tasaisen tyyniä.

Moniko osaa ajatella jonkun kaipaavan työhönsä?

Lumi sulaa, toppatakki jo liian lämmin,

viime kevään takki jostain syystä liian väljä,

kurja, en haluaisi ostaa uutta.

Ja toisaalta haluaisin lisää painonpudotusta.

Tämä viikko on ollut töisevä, kokeiden korjausta,

käsikirjoituksen arvio ym.

En ole jaksanut kuntosalille, mihinkäs se paino silloin

putoaisi?

Ostin ensimmäiset orvokit, kuusi pientä ja

amppelin. 

Perennoiden joukossa nousee kevätkaihonkukan taimet,

omenapuu on leikattu ja kirjosiepolle nostettu 

puhdistettu asunto koivuun.

Kävimme keskiviikkona pilkillä S-järvessä,

aurinko paistoi, kalakummeja oli neuvomassa

ja kairaamassa, ahvenet ottivat kiinni koukkuihin,

lapset nauttivat.

Sekin niitä asioita, joita toivon työpaikkani jatkavan

lähtöni jälkeenkin.

Tokihan se vie oppitunteja, mutta antaa oppilaille

hyviä muistoja ja kosketuksen luontoon.

Nytkin oli ihan ensikertalaisia pilkkijöitä mukana.

Kiitos, Pia, että vuosia sitten lähdit ajatukseeni mukaan,

kiitos, Anne, että huolehdit kalakummeja paikalle ja

olit itsekin, silloin, kun voit.

Tuoksuin kotiin tullessa savuaromille, paistoin makkaraa,

jaoin leipiä ja mehua.

Huomenaamuna katson Virvan kanssa salin koristelun,

olen oppilaspalaverissa ja harjoittelemme

veteraanipäivän ohjelmaa.

Eilen illalla Hexa poltti minulle tarpeelliset sota-ajan

laulut, cd toimi, kun kokeilimme.

Oppilaisiin tuli henkäys juhlavuutta,

kun harjoittelimme salissa mikrofonien kanssa.

Voi, kunpa he onnistuisivat niin hyvin, kun

tiedän heidän osaavan!

Sääksipesissä on kävijöitä, mutta vain Latvian pesässä

haudotaan.

Viron pesissä ei vielä varmuutta pesälle jäävistä, 

touho-Petterillä on vauhtia ja välillä morsiokin

ja Marjaniemen pesällä ei ole nähty muuta

kuin merikotka.

V.P. on mahdollistanut Hailuodon pesän seurannan.

Odotellaan.

Latvian merikotka ei ole liioin kaunis,

mutta tarkoituksenmukainen ja sehän riittää.

(Hm, onkohan tällä linnulla ne stubbin shortsit?)

Pitäisikö sääksien lotata, jotta saisivat lentolipun kesäpesälleen?