Sanoinko, hm, jos sanoinkin

Nurkkia siivotessa, kaikkea vähemmän tärkeää 

poistaessa, olen luvannut, etten osta enää lankoja -

ainakaan ennen kuin olen entiset neulonut.

Parempi olla sanomatta.

Nyt olivat Adlibriksen lankatarjoukset niiiin

kompastuttavia, että ostin 600g harmaata alpakkaa,

saanen anteeksi, vai?
(Samassa ostin taas uuden e-kirjan, helppoa,
edullista, eikä täytä hyllyjä.)

Syksyn auringosta nauttiessa olen tyhjennellyt 

omenpuitteni oksia suurista, kirpeistä omenista.

Olen tehnyt hilloa ja omenapiirakkaa, antanut 

muovikasillisia tutuille. 

Ja valmista hilloa ja omenapiirakkaa.

Sanoiko Sana: lahjaksi olette saaneet,

lahjaksi antakaa.

Minulla on vieläkin poimittuna sankollinen omenia 

ja toinen vielä puussa.

Kun sanovat, että on ollut huono kesä,

se ei koske omenapuita, vai?

Löysin netistä piirakkaohjeen, jossa sanottiin piirakasta tulevan

suussasulavaa, tulikin.

Vein hierojalleni, entiselle opettajalleni ja Delkasille

 hilloa ja piirakkaa.

Uusien kierrätysmääräysten myötä piti jäteastioiden aitausta

suurentaa ja laittaa avovarastoon tilaa, jotta sinne saadaan

paikat lasin- ja metallinkeräysastioille.

Lohinivan Heikki ja Kaarina kävivät laittamassa.

Sain ostaa Kaarinalta 6 kg karpaloita, jotka hän toi

samalla, kun aitaelementit.

Avovarastosta poistuivat turhat aidat, puulaatikko

ja seinille tulivat koukut harjoille, haroille ja lumikolille.

Naapuritalon "kaikkitietävä, jokapaikan pomo" yritti tunkea

itseään pomoksi meidänkin taloyhtiön hommiin.

Nätisti kyselin, kuinkas meille on tarvittu 

ulkopuolista päällysmiestä?

Hänhän veti herneen nenäänsä, mutta ei lainkaan

ymmärtänyt, ettei hänellä ole pomottamista tällä pihalla.

Kehui vain, kuinka on ollut esimiehenä vuosia, joopas joo.

Tänään menen Kemin teatteriin katsomaan Karvan verran kuutamolla,

samalla ostan Puhdistus-näytelmään lipun.

Tänään on ihan oikeasti täysikuu, yritin etsiskellä

eilisiltana revontuliakin, en nähnyt, -

kaupungissa niitä harvoin näkee.

Saman auringon, kuun alla kaikki tärkeät ihmiset,

on hyvä tuntea, että taivaankappaleet

näkevät, vaikka itse ei näe.

Ihmissydämet

eivät käy tutummiksi, mutta syntymä-

seudullani tuoksuvat 

kukat samalta yhä.

Tsurayuki