sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Pesässä ei ole turvassa

Lupailin kortteja, josko niistä alottaisin:


Delkas hoiti taas jalkani ja hänelle tein
näin kevytjalkaiseksi hoidetun rouvan.


Nyt löysin nauhoistani tämän harsonauhan ja 
laitoin siitä kiitoskorttiin ja


tähän jo aiemmin tehtyyn.
Nyt olen ruusukorttiin tyytyväinen.


Sisareni arvioi edellistä mallinukkekorttia liian xx,
hm, onkohan tässäkin jotain moitittavaa?
Tarkoitushan ei ole olla, vaan mistä sitä tietää.


Vuosia olen seuraillut sääksien pesäkameroita,
tänä kesänä on ollut hiukan raskasta katsella niitä.

Ensin satuin kiljukotkan pesään kurkkaamaan,
kun Kain söi sisarustaan.

Sitten Marjaniemen kamera (kiitos V. Pulkkisen)
näytti saaliiden vähennyttyä kuinka julmaa
on olemassaolon taistelu. Oli lohdutonta katsoa isomman 
hakkaavan pientä ja estävän ruoan saamisen.

Niinpä sitten Gunnar kuoli 21.7.
kuukausi ja päivä oli pienen, sitkeän sääksen elämä.


24.7. oli Vuokon rengastuksen aika, jolloin nuori sääksiherra oli
näin terhakkana.
Rengastajan mielestä kyse on uroksesta,
mutta eihän se nimi haitanne?


EENet pesällä alkoi sateisten päivien aikaan nuorimman sorto.
En voi hakkaamisen ollessa pahimmillaan katsoa,
luen vain toisten kirjoituksia.
Tämä kuva on pikkuisesta Kaarista, selkäranka
näkyy, höyhenpuku on takkuinen.

Edessä oikealla on DH Kenno, se on isoin.
Keskellä on DJ Kaido, vanhin ja vasemmalla DK Kaari.

Edit. Teppana kertoi, että Kaido, vanhin on uros ja Kenno ja Kaari naaraita.
Se selittääkin sen, miksi Kenno on isoin.
Kerrallinen työtoverini tunsi linnut ja kertoi,
että petolinnuissa naaras on isompi koirasta.
(Kiitokset sinne pilvien taa metsänkulkijalle!) 

 Ihme ja kumma, tänään on Kaarikin saanut kupuunsa kalaa,
laihassa linnussa se näkyy.
Kaari osaa repiä itsekin kalasta paloja, vaikka Irma ei
syöttäisikään.

Miten pikkuisen käynee?
Edit. 2.8. Kaari pääsi lämpimään, nälättömään 
olevaisuuteen. Me emme nähneet odottamaamme ensilentoa,
luotamme siihen, että siellä siivet kantavat.


Ja lämpimien päivien vakuudeksi kuva, josta näkee,
että lämmintä on ollut.

Lukemistani kirjoista sitten seuraava postaus.

Hexan kanssa syömme paljon kasviksia ja
toisinaan herkuttelemme proteiinipannukakulla.
(Kuntopyörällä matka etenee,
 toivottavasti jotain jää matkan varrelle ja
jotain tulee lisää.)

Hyvää alkavaa viikkoa!

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Arvontaan osallistun, pitkästä aikaa

Bikke arpoo ja sen kunniaksi kirjauduin lukijaksi,
harvoin sen teen, mutta.


Tuoksu oli houkutteleva, lukienkin, miten lie, jos saisin?

Kaikkea hyvää sinulle, Bikke, taistelussasi tarvitset koko arsenaliinin voimia,
enkeleitäkin ja meitä hiljaisia rukoilijoita.

Keskimmäiseni kanssa päivät hurahtavat ohi nopeasti.
Laitan myöhemmin kuvia korteista ym.

Viime päivinä on surulliseksi saanut mielensä
Viron II pesän Kaari poikasen sorto.
Jopa emolintu on jättänyt nuorimmaisen ruokkimatta.
Kalaa kyllä tulee, mutta.

Hellelukemissa on hyvä jatkaa!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Niskasta kiinni!


Alkukesällä ostetut orvokkiamppelit ovat kauneutensa
ja voimansa antaneet
ja nyt nostin ne syrjään syyskukintaa varten.
Ostin sekä etu- että sisäpihalle ruusupegonioita ja aidan laatikoihin
tuoksupelargonioita.

Sain laitettua trimmeriin uuden siiman, vaikka ensin
tökkikin.
Kokonaan uusi osa olisi ollut yli 18€ ja kolmeen 
yhtä pitkään siima vain alle 6€.
Kannatti yrittää kahdesti, vai?

Niin, tämä on tätä, aina on itse tehtävä, osaa tai ei,
kun ei ole toista tekemään noita juttuja.

"Aina on pienen konstin vara."

On mahtavaa katsoa peilistä, kun uutta hiusta kasvaa
toukokuussa pois lähteneiden tilalle.
Pikkuhiljaa haluaisin päästä noista rakennekynsistäkin,
tekevälle ne ovat haitaksi.
Täytyy kysyä Heidiltä, miten toimitaan.

Kuntopyörällä olen saanut lisättyä "matkaa", nyt meni 18 km ja 
aikaa 70 min, samoin kulutettu kalorimäärä on lisääntynyt.

Onneksi lomapäiviä on vielä, jotta saan kohennettua kuntoani.

Netistä löysin proteiinipannukakun ohjeen.


Minun pannarini on punasävyinen,
sattuneesta syystä.


Tämä rahkakermalla ja hillolla koristeltu kuva on 
Kaisaminnin blogista.

Eihän minulla ollut saatavilla vaniljanmakuista proteiinijauhetta,
joten mansikanmakuinen sai kelvata.
On ihan hyvää ja täyttävää, pitää nälän hyvin.

Ohje tuohon pannariin on:

4  munaa
2 kypsää banaania
2 rkl maitorahkaa
1 ½ dl vaniljan makuista  heraproteiinijauhetta (Whey 80)
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 tl kardemummaa

Aineista tulee puoli peltillistä.
Banaani muusataan, vatkataan munien ja maitorahkan kanssa.
Kuivat aineet sekoitetaan keskenään,
yhdistetään edellisiin.
Kaadetaan pellille.
Paistetaan n. 20 min. 200°C.

Rahkan sekaan sekoitin Vanillaa pehmentämään,
Lidlin halvin rahka on niin tönkköä muuten.
Sokeriksi laitoin steviaa.

Toiveena olisi kunnon parantumisen myötä painon liikahdus alemmas,
- toivoahan sitä sopii!

Kerroin aiemmin ruusunjuuresta, jonka ostin luontaistuotekauppa Yrtistä,
(video on entiseltä paikalta, myyjä sama)
siihen olen tyytyväinen,
nyt saan nukkua ainakin viiteen asti,
toisinaan jopa yli kuuden, heräilemättä.

Poikien "pakko mennä" kesätapahtuma

SRAL:n kesäleiri, EvoHami 2013

on päättynyt.

Merikin oli käynyt siellä moikkaamassa poikia.
Hexa on vielä pari päivää töissä ja tulee sitten
 "kotiin" käymään.

Päivän lämpölukemat eivät enää nouse 20° tienoille,
silti on hyviä ilmoja, kesää jäljellä.



torstai 11. heinäkuuta 2013

Auringon säteitä, sateen pisaroita

Päivät kuluvat, enemmän tai vähemmän nopeasti.
Nuorimmaiseni kävi ja siinä ei tullut mieleenkään
kirjoitella, mutta kuvista löytyy, mitä näimme ja teimme.


Meri käytti maskia sammakon takana,
ja laittoi gurpaggeeen puhumaan kielillä.


Minun kesäkorttini ei oikeasti ole näin valju,
varjossa värit ovat niin haileet että!


Glossyä laitoin melooneihin, jotta näyttäisivät mehukkammilta.


Pikkuista kukkaleimasinta testasin
ja samalla Finnstamperin tekstileimasintakin.


Kortintekijästäkin Meri nappasi kuvan.


Keväällä leivoin gluteiinittoman kakkupohjan
ja jouduin puolittamaan sen, jotta mahtuisi
pakastimeen.
Nyt Meri teki siitä syötävää, hyvää oli!


Meri testaili uutta kameraani:
pisaroita


samettikukkia


orvokkien selkäpuolta


pioni ennen kovaa sadetta


orava etsii ja löytää


nurmikon keskeltä auringonkukan siemeniä


puut huojuivat kovassa tuulessa,
sitä ihmettelimme


ja vastapäisen talon pihassa kuusikin kaatui


Merin lähdettyä kävin mattopyykillä.
Jos sisalmatot kärsivät pesusta, heitän pois.


Olen alkanut (vihdoin) kunnon etsimisen.
Aamuisin kuntopyörällä 15 km,
on helppo hengittää, kun terassin ovi on auki.
Ostin oven eteen sähköisen hiirenkarkottimen,
kun näin yhden vilistävän oven ohitse.
Nyt uskallan huoleti pitää ovea auki.

Astmaako lie, kun ei tunnu saavan tarpeeksi happea?

Luin netistä, että on olemassa ihon läpi vaikuttavaa 
magnesiumia ja noihin jalkoihini tuo suihke onkin oivallinen.
Samalla sain jalkakylpyyn laitettavan suolan.


Pyöräilyn lisäksi halusin kokeilla ruusunjuurta (hyvältä tuntuu!) ja
vihreää teetä ja vihreää kahvia.
Ainakin aineenvaihduntaan vaikuttavat ja uneen,
toivottavasti painoonkin.
Ruusunjuuri on lapissa tuotettua, lisäaineita tuskin on ?


Verikurjenpolvi hylkäsi minut, mutta loistokurjenpolvi kukkii
kauniisti.


Kauniita ovat myös tillin kukinnot.


Meri arveli ensin, että maljaköynnös on muovia,
sen lehdet ovat niin kiiltävät.
Maksoihan tuo, mutta kaunis on ja näyttää viihtyvän
puolivarjossa.

Olen lukenut Åke Edwardsonin Winterin viimeinen talvi


Alyson Richmanin Pohjoinen tango

Pohjoinen tango

ja Hanna Tuurin Orapihlajapiiri.


Winteristä olen pitänyt, lie lukenutkin ne kaikki,
rikoksia ja monipuolisesti ajattelevan poliisin
elämää.

Pohjoinen tango oli hiukan raskaampi, kaikkine syyllisyyksineen,
voi hyvin ymmärtää ne ihmiset, jotka eivät tee mitään, eipä sitten
tee mitään väärää, vai?

Hanna Tuurin Orapilhajapiiristä olin lukenut, etä sellainen kylä
on todella olemassa, joten voiko olla totta- ajatukset eivät 
olleet esteenä lukemiselle.

Äidin ja murrosikäisen suhde oli kovin varoen ilmaistuna,
samoin elämänmuutokseen ryhtyneen äidin omat
mielenliikeet.
Esikoisromaani, hyvä, sitä oli helppo lukea,
ei ahdistanut elämäntuska.
Niin kai sallittaneen?

Marjaniemen pesän kalastajalle ei ole ahti ollut armollinen,
pesän isompi kurmuttaa aina pienempää.
Kuinka lienee loppukesästä?


Surullista katsottavaa.

Mieleni teki laittaa taas Cesaria Evoraa, mutta käyneehän tämäkin?