Meidän koulussa on joka syksy ollut Lukudiplomin aloitus
jonkun paikallisen kirjailijan osallistuessa
starttiin.
Nyt pähkäilin ja pähkäilin ja rohkenin ottaa yhteyttä
kemiläiseen dekkarikirjailijaan.
Wau, ainakin nyt asia on hyvin etenemässä.
Josko saan toiset opettajat asian taakse...
Ajattelin, että oppilaat saisivat (erityisesti luokat 4-6)
keksiä asioita/tapahtumia, mitkä vieraamme
ottaisi "pikkudekkariin", jonka työstämisestä kertoisi
oppilaille.
Onko paha idea,
olisiko interaktiivinen kirjailijavierailu ok idea?
Itsestä se olisi huippujuttu,
hm, sehän on vain minun mielipide.
Eikä olisi kuin kahveja vailla.
Hanhisuannon uuden kirjan julkistamistilaisuus on
10.10., joten se päivä ei sopinut Kunnarivierailuksi.
Jos onnistuu, sovimme jonku perjantain.
Vaikkei toteutuisikaan, kiitos ymmärryksestä, Kari!
Marjastanut olen toisten sankoilla,
nyt on hilloja, mustikoita, puna- ja mustaherukoita.
Osa on lahjaa, osasta olen maksanut.
On talven varalle vitamiineja.
Kaisa antoi "Monnet" pullon,
mustaherukkamehua, ihanaa!
Viikonloppuna leikkasin tasaisen osan taloyhtiön nurmikosta,
polvi ei vielä oikein rakasta vääntöjä ja taipumisia.
Paistoin avocadopiirakan, pohjaan munia, avocadoja ja grahamjauhoa.
Ohje taas The Good Morning blogista.
Minun piirakkaani tuli hurjasti kuullotettua sipulia, tomaattia,
broilerinpalasia, fetajuustoa ja hiukkasen
Lidlin Tilsiter juustoa.
Sain luettua Maria Dueñasin Ommelten välinen aika kirjan.
Se oli helppoa luettavaa, puolivälin tienoilla takkusi, mutta
ihan ok luettavaa loppuun asti.
Onko uskottavaa moinen kouluttamattoman ompelijattaren
vaikuttava politiikkaan osallistuminen,
se aika oli eri, miks'ei.
Voin suositella luettavaksi, totuuttakin juonen käänteissä
oli mukana, sen ajan historiaa.
Nyt takkuan Gillian Flynnin Kiltti tyttö kirjan kanssa.
Jostain syystä moitiskelen koko ajan kirjailijaa,
hänenhän se syy lienee, että lukeminen takkuaa, vai?
Tekee mieleni sanoa päähenkilöille, että tehkääs jo ratkaisu,
ei tuo ole elämää.
Vaan myöhäistähän minun on noita henkilöitä opastaa,
hymyttömiä kyllä riittää ihan oikeassakin elämässä.
Olen iloinen siitäkin syystä, että nyt on näytetty vihreää
valoa dokumenttikameran hankkimiseen.
Ettäs kohta meidän koululla on YKSI d-kamera.
Sain neuvoteltua sen hinnan niin alas, että!
Canonin miehet sanoivat, että otan työn tosissani,
oikessahan he.
Haluan, että oppilaillamme on samoja juttuja kuin
muuallakin.
Onkos ihme, että hiukan ilmassa leijuskelen,
sallittaneen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!