Mie en romaha

Vaikka kuinka on katsomatta Putousta,

(en ole katsonut ensimmäistäkään osasta!)

sen "seurauksilta" ei voi välttyä.

Oppilaat kyllä avittavat, en jää kelkasta,

hokemia kuulee.

Onneksi yksi rohvessoori oli samaa mieltä  (ainakin osin)

kanssani.

En varmaan ole tarpeeksi lapsellinen, että 

innostuisin tuollaisesta.

Oppilaiden kautta minulle on tullut kuva, että kyse on 

lasten katsomisaikaan turhan rivoista jutuista.

Heikki oli saanut ostettua toisen lukulaitteen,
joten saan sen parin viikon sisällä
ja silloin voi kaksi oppilasta lukea yhtäaikaa.
Tai vaikka kolme, tytöt näyttivät lukevan kaksi yhdessä!

Dokumenttikamerat liitettiin pöytäkoneisiin,

kiitos kiinteistöpuolen "pojille" ja kaupungin

sähkömiehelle, Ismo Ahoselle.

Oma pöytäkoneeni (töissä) oli hukannut yön

aikana lähiverkkoyhteyden ja Ismo atk-puolen Saijan 

avustuksella sai koneen taas nettiin.

Sen lisäksi Ismo sai yhdistettyä läppärinkin

nettiin, se on vain niin hidas, että!

Hitaudesta huolimatta aivan ihanaa palvelua taas!

Työterveystarkastukseen kuuluva lääkärikäynti

oli onnistunut!

Lääkäri, uppo outo mies, kuunteli, siis ihan oikeasti

kuunteli, laittoi labraan ja lisätutkimuksiin lähetettä, tutki

ja vielä lupasi soitella ja tavata ja keskustella, miten asiat hoituivat.

Ettäs on tuollaisia ihmisiä olemassa,

suurkiitokset heille!

Päivän pituus on 5h 18 min, kevättä kohti olemme menossa.

Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme on kesken.

Pidän venäläisestä kirjallisuudesta, Pelon yritys päästä

eläneiden nahkoihin ei mielestäni ole onnistunutta,

"pyrkii olemaan" - onnistumatta.
Siis minun ajatukseni kesken olevasta lukukokemuksesta,
ei mitään sen ikuisempaa!

Tuli tunne kuin jollakin, joka oli katsonut Kolmea sisarta,

että pois pitäisi päästä.

(Minä pidän tuosta näytelmästä, kuin myös kirjailijoista:
Rasputinista, Aitmatovista ja Tsehovista.)

Aikoinaan luin innostuneesti Venäjän runotarta,

liekö sitä kirjaa enää missään?

Lenskin aaria: