keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Happy, haittaako se?


Tein luokkaan tällaisen kalenterisukan.
Numerolappu vaihtuu, sisältö pysyy vakaasti samanlaisena
ja jokainen vuorollaan saa ottaa ruokailun jälkeen
karkit sukasta.
Hyvin on toiminut.


Väliin olemme saaneet hiukkasen jotain valkeaa nurmikolle
ja taas vesisateet ovat sulattaneet lumet pois.
Tällä hetkellä on melkein samanlainen lumen määrä
kuin tässä itsenäisyyspäivän kuvassa.


Teimme oppilaiden kanssa tuorekelmu/paperinarukuusia.
Ensin kartongista kartio, jonka päälle tuorekelmua,
liimaa ja paperinarua.
Anu-Riikka Lampinen oli laittanut KK:n ohjeisiin
ja mieluusti kokeilimme.
A-R ei tuo niin mahdottoman helppo ollut, 
kaikki saivat kuitenkin valmiiksi kuusensa.
Kuuset ovat koristaneet käytävää tämän viikon.

Joulukortteja tein, julkaisen myöhemmin, kunhan
vastaanottajat ovat saaneet omansa.
Oppilaille pitäisi vielä tehdä omansa.


Paljon on ollut sateisia päiviä, auringon valosta 
saimme nauttia viikko sitten.


Tämän syksyn aikana olen nautiskellut amarylliksen leikkokukilla.
"Otan tuon valkosen", sanoin kerran kotona kaupassa,
valitessani amarylliksen sipulia,
en tiennyt, että tavaroita tuonut kuorma-auton kuljettaja
oli Valkonen. Siitähän sitten kotiväki sai aiheen
kiusata minua.
No, valkoiset kukat ovat kauniita.

Viidesti päivässä punnittu ja mitattu ruoka-annos
ja liikkumiset ovat antaneet hyvän unen,
jäseniin lämpimän olon ja vieneet kohti
 tavoitepainoa.
Hitaasti tulee pysyvämpää sanovat,
vaikka mieli soisi, että tuloksia tulisi nopeammin.

Ostin pitkälle kevääseen riittävän kuntosalikortin,
tuskin innostun kolmesti viikoissa käymään, kun voin
kiusata itseäni kotonakin, mutta hyvänä täydentäjänä
salikäynnit tulevat olemaan.

Löysin kirjastosta "melkein sukulaisen" Pentti
Haanpään kirjan Eräs avioliitto.
Jälleen kerran sain todeta, että Haanpää oli aikaansa
edellä, niin ajankohtaisia vieläkin hänen tekstinsä ovat.


Hiukan epäröiden otin luettavakseni Tatjana de Rosnayn 
Nimeni on Sara-kirjan.
Kansiko lie aiheutti epäröinnin?

Nimeni on Sarah

Kun pääsin juonen sisään, pidin todella kirjasta,
en osaa eritellä miksi, eikä lie tarpeenkaan.
Yksi tämän vuoden parhaista lukemistani.

Joulujuhlaohjelmia olemme harjoitelleet,
perjantaiaamuna on esitykset.
Lapset ovat väsyneitä ja taitavat vanhemmatkin olla.

Kävin Delkasin luona saamassa kulmani kondikseen,
en näytä enää bresneviläiseltä.

Voisin laittaa jouluista kuunneltavaa,
mutta jaksamisestani ja kohtaamistani hyvistä ihmisistä
onnellisena laitan  Williamsin Happy,
haittaako se?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen kommentistasi!