Niin vähän voi ymmärtää

Ihmisen osa niin mitätön,

hiekansirunen maapallon ajassa,

pölyhiukkasta pienempi ikuisuuden rinnalla.

Kohtaamme ihmisiä 

kasvokkain, netin välityksellä,

kirjoissa.

Jokainen meistä jättää jälkensä kohtaamiinsa,

olivatpa toistemme sivuamiset ajallisesti

suuria, vaikuttavia tai enkelinsiiven hipaisuja.

Taas valo viiltää taivaanrantaa,

se päivän yöstä erottaa.

On tullut aika pois se antaa,

jota niin paljon rakastaa.

Sen järjellä me ymmärrämme,

kun toinen lähtee, toinen jää,

vain pieni lapsi sisällämme 
ei sitä saata käsittää.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,

kulje kanssa enkelten...
A-M Kaskinen

Joulunajan rauhassa, hiljaisuudessa olen muistoissa

vaeltanut, kohdannut ajatuksissa monia

itselleni merkitseviä ihmisiä.

Jotkut heistä ovat tulleet ajatuksiini lupaa kysymättä,

jotkut korttien kautta, joulutoivotuksin,

ja pysäyttävin blogituttu, nuori taistelija,

joka on liukumassa rajan taa.

Usko Viitanen jäi mieleeni lapsuudesta/nuoruudesta

taitavana tulkitsijana,

Murtakoon hänen äänensä pois ahdistuksen

muuttamattoman edessä

ihminen voimaton

osa ikuista elämänkiertoa

sellaisenaan tärkeä meistä jokainen.