Muistan, mitä milloinkin...

Kun ulkoa pitää välillä tulla sisälle, 

(siellä on näet liian lämmintä ihan vain ollessakin),

päätin laittaa julkaisemattomat oppilaiden työt nyt

katsottavaksi.

Ensin pahvilaatikkoon oman huoneen rakentaminen:

  

Jokainen sai rakentaa oman huoneen, väreistä keskusteltiin,

hyvästä olosta, tarpeellisista ja tarpeettomista

tavaroista.

Monia mahtavia oivalluksia he löysivätkin.

 

Oppilaat ottivat itse kuvatkin, hakivat mistä löytyisi

parasta kuvakulmaa.

Aikaahan siinä kului, mutta monenlaista oppimista

siinä samalla matkaan kertyi.

Tässä on vain osa niistä monista kuvista.

Toinen isompi juttu oli aivan viimeisenä,

divarista ostetut kirjat ja niihin kellokoneistolle

lokero ja kansi.

 

Viehättäviä kirjakelloja tulikin,

onnistumisia.

Annoin vielä paristotkin, jotta jokaisen kello mittaisi 

aikaa oikeasti.

 

Seuraava postaus onkin sitten tekemistäni korteista,

minulla unohtuu niin usein  kuvata valmiit kortit.

Kuvauksen muistan vasta sitten, kun kortti on

jo suljettu kuoreen.

Viimeksi huomasin laittaessani hammashoitolan väelle

kiitokset yhteistyöstä, että kuori meni kiinni,

eikä minulle jäänyt itselle kuvaa.

Keskimmäiseni, lomailija, on ollut mukana pyöräillessä,

tänään kävimme taas reilun 23 km lenkin.

Hänellä pyöräily tuntuu istumalihaksissa,

kun niin harvoin pidempään polkee.

Käymme hakemassa huomenna leveämmän satulan

ja samalla katsomassa, löytyisikö minulle matalaa "tarakkakoria".

Motonetissä niitä kyllä on, miten lie pikkukaupungissamme?

Siis ei tumma ja tulinen, vaan pieni ja hikinen

juomatauolla L:n sillalla.

Välipäivinä olen polkenut kuntopyörää, on sadellut

melkein joka päivä, eikä lämpötilakaan ole ollut suotuisa

liikkumiselle ("vanhat" lihakset toimivat lämpimässä

paremmin!).

Tänään otin hiukan aurinkoakin, minulle se on kesää,

kun saan lämmössä istua.

Poikani kyseli, löytyisikö jäätelöä, löytyyhän  toki,

vaan miten pienen palan maltan ottaa,

kun pitää punnita ja mitata syömiset?

Kaikille teille kuitenkin:

Vesi- ja hygieniapaketti

Kiitos lahjasta, perhe Koho, olikin loistava idea

muistaa tällä tavalla.

Nettitiedot kertoivat, että sää oli ollut Roissa 68v. sitten

 poutainen ja +19,9° C.

Niin on nytkin, länsirajalla, poutaa ja tällä hetkellä

+14°C. Ennuste on kahdeksaantoista nouseva lämpö.

Taloyhtiön piha on klanssattu ja olen siihen tyytyväinen.

Tänä vuonna päätin olla aikatauluista riippumaton ja

jätin lipun laittamatta.

Siellähän se on varastotiloissa, jos joku olisi sen

halunnut nostaa tankoon.

Noita Unicef-asioita olen kevään aikana pyöritellyt mielessäni,

kun pidimme vuotuisen Unicef-kävelyn, saimme rahaa 

kertymään kaikkiaan viimeisten tietojen mukaan 300€.

Se tietää 20 oppilaan kouluvuotta, mikä on hienosti

kerätty alle sadan oppilaan koululta.

On meillä parempiakin vuosia ollut,

joskus jopa yli 680 euron tulos.

Hyvä kuitenkin tuo, kiitos sponsoreille!

Isojen tyttöjen kanssa teimme Unicef-nukkeja.

Ne jäivät hiukan kesken. Toivottavasti seuraava opettaja

tekee ne ihan valmiiksi asti.

Voisin viedä ne sitten Roin toimistolle.

Kaunista juhannusaamua !

Terveys keskikesän aikaan

Tänään koin kiusallisen kyselykäynnin.

Ovelleni tuli n. 25-30v. mieshenkilö, joka väitti tekevänsä

terveyskyselyä.

Opastin hänet oitis huit hiiteen.

Eipä tullut kysyttyä, millä luvilla kyseistä kyselyä

suoritettiin.

Oliko joku ennaltakatsoja, jonka jälkeen tultaisiin

viemään mahdolliset kristallit?
Siis, jos niitä sattuisi olemaan.

En sitten millään usko, että tuollaista kyselyä ihan oikeasti tehdään.

Oman lääkärikäyntini tulokset olivat melkein hyvät. 

Kolesterolilääkkeen syömisestä olin lipsunut ja

sen huomasi tuloksista, 5,9.

 Mutta, kun ne aiheuttavat kipua ja jäykkyyttä lihaksiin ja niveliin,

yritän välillä olla vähemmällä käytöllä.

Hbl oli taas 149.

Kesäkuu yli puolen välin. Kesää emme ole vielä saaneet.

Menin ulos ajaakseni ruohon, onhan minun vuoroni tällä viikolla.

Mutta, kas, eipäs ruoho olekaan oikein kasvanut.

Lämpöä on kaivannut, minun on siirrettävä leikkurin kävelytystä 

ainakin huomiseksi, 

jotta edes näkisin, mistä olen leikannut.

Sisäpihan ja ikkunoiden edustan ruohon leikkasin ja siistin perennapenkkejä.

Omenapuuta leikattiin aika reilusti, joten kukinta ei

tule olemaan kovin mahtavaa.

Narsissivuokko kukkii kauniisti. 

Viime keväänä laittamani violetti syysleimu on aika

reteesti kasvava. Sitä piti ronskilla kädellä

karsia pois.

Otin pisamakelloja ja syysleimua laatikkoon ja

vien niitä Roihin, kun menen seuraavan kerran.

Viron sääkset kasvavat, teinipari sai kaksi poikasta ja 

Irma Joosepinsa kanssa kakkospesällä kolme.

On alkanut jokakesäinen kurmutus, heti, kun

kalaa ei tule sujuvana toimituksena, alkaa pienempien

nokkiminen.

Mustakurjen poikaset alkavat pikku hiljaa muistuttaa

sukuaan.

Tipuja laitoin kiitoskortteihin, kun muistin uhteistyökumppaneita,

lähtiessäni eläkkeelle.

Nyt olen tehnyt mustikanvarpukortteja,

(vaikka pitäisi siivota),

vaan kukas sen sanoo, mitä minun pitää tehdä?

Kun saan kuvattua, laitan tännekin.

Otin mallia niihin FinnStamperin blogista,

sitä vartenhan se onkin, jotta ostaisimme ja tekisimme.

Pidän Sarin pelkistetyistä, selkeistä korteista.

Juhannus lähenee, sauna on jyystetty puhtaaksi,

piha kunnossa, hm, pitäisikö muuta?

Mitään erityisempää en osta ruuaksi, en leivo,

 noudatan saamiani ohjeita.

Käyn kuntosalilla ja pyöräilen, luen ja nyverrän kortteja,

siinä se, juhannus menee.

Keskikesän valoisat yöt, rakkaus, hm.

Löysin vihdoin tämän Hovattan laulaman laulun

kaikille rakastaneille, rakastaville

Sain alkaa ... uuden vaiheen

Seminaarin äidinkielen opettaja, runoilija Toivo  L., 

antoi syksyisin kirjoitelman (silloin aineen) aiheeksi

"Sain alkaa taas",

luokkani lentävänä lauseena sitä sitten

sidottiin moneen alkamiseen.

Eläkkeellä olette kaikki sitojat jo

 ja minäkin kohta, virallisesti 1.7.

Kaupunki viisaudessaan otti minulta ansaitun lomakuukauden,

(se joka tekee talven työt, nauttii loma-ajalta palkan)  

ja tietysti sen palkan pois. 

Ennen kaupungilla oli kirjoittamaton sääntö, 

ettei eläkkeellelähtijöitä rokotettu säästöjen osalta. 

No, sekin on muuttunut nykyisin.

Työssä olijoille tarjotaan pienellä pakotuksella

palkatonta vapaata.

Heiltä ei oteta kk:n palkkaa pois,

niin kuin minulta.

Siinähän olikin kiitos ja arvostuksen osoitusta tarpeeksi.

Säät ovat viileitä, koivujen lehdet kovin hailean vihreitä,

ruoho kasvaa hitaasti.

Koivussa olevassa linnunpöntössä asustelee varpunen,

kirjosieppo käy sieppaamassa hyönteisiä,

laulaa puiden oksilla,

ei tullut asukkaaksi pönttöön.

Viron pesillä poikaset kasvavat.

Sydäntä riipaisee nähdä, kuinka taas lajivalinta toimii.

Isoin peittää siivillään hiirtä tai myyrää

ja kaksi muuta poikasta joutuvat varomaan,

etteivät mene liian lähelle.

Kaulushaikaran suojaväri on oivallinen:

Kaksi poikasta sulautuvat loistavasti ruovikkoon,

ovat vihollisilta suojassa.

Valkopyrstömerikotkan poikanen on jo näin iso.

Ja armottoman ruma tässä vaiheessa,

on vauvahöyhentä ja uutta sulkaa,

eivätkä siivetkään tunnu vielä omilta.

Mustakurjen ominaisuuksiin kuuluu "hellyys",

kirppujen, roskien puhdistus,

niin puolison kuin poikastenkin osalta.

Työpaikkani kaappeja kävin tyhjentelemässä,

pitää käydä vielä kerran, 

hakemassa laatikot pois.

Silppurilla olen käsitellyt kotona papereita, jotka ovat

jonkin oppilaan henkilökohtaisia osaamisia.

Hyvästelyähän se on sekin, muistella ahkeria/huithaipeleita/

kilttejä/tuittupäitä,

enimmäkseen kilttejä ahertajia.

Työterveysasemalla kävin sydänoireiden vuoksi,

ei eläkkeellejäänti olekaan helppoa,

rankkaa oli läpikäydä omia tunteita ja samalla

oppilaiden tunteita.

He potivat poislähtöäni rajummin kuin olin arvannut.

Sain kehystetyn luokkakuvan muistoksi

ja jätin "edes jotain" luokkaan,

laitoin lukujärjestysraameihin kuvan syksyltä.

Kiitokseni kirjoista/kukkasista/shekistä,

ainutkertaista.

Kuukauden saldo painonpudotuksessa on 2,7 kg,

vaikka viimeiset kaksi viikkoa olivatkin

stressiviikkoja, sydänoireita ja liikkumattomia.

Luin jostain, että kortisoli vaikuttaa juuri tuon

rinnanaluspatin rasvan kertymiseen.

Aloittelen hitaasti, varoen liikkumista taas,

odottelen lämpimiä säitä,

jotta lihakset olisivat toimivia pitkiin pyöräilyihin.

Huomenna siunaamme vanhempieni ystävän

pitkän työteliään elämän lopuksi maan lepoon.

Vilma-emännän hersyvä nauru muistuu mieleen,

ahkeruus.

Hyvinkään musiikkiluokan oppilaat  saavat laulaa
kiitokseksi