Seminaarin äidinkielen opettaja, runoilija Toivo L.,
antoi syksyisin kirjoitelman (silloin aineen) aiheeksi
"Sain alkaa taas",
luokkani lentävänä lauseena sitä sitten
sidottiin moneen alkamiseen.
Eläkkeellä olette kaikki sitojat jo
ja minäkin kohta, virallisesti 1.7.
Kaupunki viisaudessaan otti minulta ansaitun lomakuukauden,
(se joka tekee talven työt, nauttii loma-ajalta palkan)
ja tietysti sen palkan pois.
Ennen kaupungilla oli kirjoittamaton sääntö,
ettei eläkkeellelähtijöitä rokotettu säästöjen osalta.
No, sekin on muuttunut nykyisin.
Työssä olijoille tarjotaan pienellä pakotuksella
palkatonta vapaata.
Heiltä ei oteta kk:n palkkaa pois,
niin kuin minulta.
Siinähän olikin kiitos ja arvostuksen osoitusta tarpeeksi.
Säät ovat viileitä, koivujen lehdet kovin hailean vihreitä,
ruoho kasvaa hitaasti.
Koivussa olevassa linnunpöntössä asustelee varpunen,
kirjosieppo käy sieppaamassa hyönteisiä,
laulaa puiden oksilla,
ei tullut asukkaaksi pönttöön.
Viron pesillä poikaset kasvavat.
Sydäntä riipaisee nähdä, kuinka taas lajivalinta toimii.
Isoin peittää siivillään hiirtä tai myyrää
ja kaksi muuta poikasta joutuvat varomaan,
etteivät mene liian lähelle.
Kaulushaikaran suojaväri on oivallinen:
Kaksi poikasta sulautuvat loistavasti ruovikkoon,
ovat vihollisilta suojassa.
Valkopyrstömerikotkan poikanen on jo näin iso.
Ja armottoman ruma tässä vaiheessa,
on vauvahöyhentä ja uutta sulkaa,
eivätkä siivetkään tunnu vielä omilta.
Mustakurjen ominaisuuksiin kuuluu "hellyys",
kirppujen, roskien puhdistus,
niin puolison kuin poikastenkin osalta.
Työpaikkani kaappeja kävin tyhjentelemässä,
pitää käydä vielä kerran,
hakemassa laatikot pois.
Silppurilla olen käsitellyt kotona papereita, jotka ovat
jonkin oppilaan henkilökohtaisia osaamisia.
Hyvästelyähän se on sekin, muistella ahkeria/huithaipeleita/
kilttejä/tuittupäitä,
enimmäkseen kilttejä ahertajia.
Työterveysasemalla kävin sydänoireiden vuoksi,
ei eläkkeellejäänti olekaan helppoa,
rankkaa oli läpikäydä omia tunteita ja samalla
oppilaiden tunteita.
He potivat poislähtöäni rajummin kuin olin arvannut.
Sain kehystetyn luokkakuvan muistoksi
ja jätin "edes jotain" luokkaan,
laitoin lukujärjestysraameihin kuvan syksyltä.
Kiitokseni kirjoista/kukkasista/shekistä,
ainutkertaista.
Kuukauden saldo painonpudotuksessa on 2,7 kg,
vaikka viimeiset kaksi viikkoa olivatkin
stressiviikkoja, sydänoireita ja liikkumattomia.
Luin jostain, että kortisoli vaikuttaa juuri tuon
rinnanaluspatin rasvan kertymiseen.
Aloittelen hitaasti, varoen liikkumista taas,
odottelen lämpimiä säitä,
jotta lihakset olisivat toimivia pitkiin pyöräilyihin.
Huomenna siunaamme vanhempieni ystävän
pitkän työteliään elämän lopuksi maan lepoon.
Vilma-emännän hersyvä nauru muistuu mieleen,
ahkeruus.
Hyvinkään musiikkiluokan oppilaat saavat laulaa
kiitokseksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!