Ongelmaksi asti koko elämä

Suomella riittää taloushaasteita jonoksi asti, sanoo ekonomisti Seppo Honkapohja Suomen Pankista.

Honkapohja kehottaa vielä katsomaan kustannuksia 10-15 vuoden kuluttua.

– Silloin suuret ikäluokat tulevat hoivaikään. Tämä tulee asettamaan aivan uusia ja suuria menopaineita julkiseen talouteen. Olisi erittäin tärkeää, että pääsisimme positiiviseen kasvuun tässä ennen kuin tämä aika koittaa.

– Tähän saakka olemme kulkeneet taantumassa tai nollakasvussa. Kaikki kasvu vahvistaisi suomalaista kansantaloutta kohtaamaan tämän tulevan hoivahaasteen.

Ns. suuret ikäluokat ovat olleet ongelma, eikö lie myös materiaali, mahdollisuus? koko olemassaolonsa ajan.

Vieläkö me olemme myös hoivaiässä ongelma, en oikein uskoisi.

Monet kuolivat jo "alkumetreillä", monet työikään päästyään, taidattekin puhua jostain muusta kuin oikeasti suurista ikäluokista?

Sen ilmauksen alle on haalittu lisää, saahan siitä peloketta, jos niin haluaa.

Tästä suurten ikäluokkien osasta on myös:

http://pienikonsti.blogspot.fi/2015_03_01_archive.html

Tämä ongelma kävi katsomassa eilen Daniil Harms'n lyhyttarinoihin perustuvan Sattumia Kemin teatterissa.

Kom teatterin porukka on taitavaa, tekstistä tuli mieleen Samuel Beckett, Viktor Pelevin ja Kafka.

Jos näin pimeänä aikana olisin valinnut näytelmän, olisi se ollut jokin helpompi. Hyvä, että olin ostanut lipun aikaisin syksyllä.

”Olipa kerran punatukkainen mies, jolla ei ollut silmiä eikä korvia. Hänellä ei liioin ollut hiuksia, joten häntä sanottiin punatukkaiseksi tietyin varauksin.”

Voi, kuinka groteskilta kuulostivat tämän naisen suuhun laitetut sanat

lasten laittamisesta kuoppaan.

Näkyi siellä olevan muutamia tuttujakin, usein olen saanut olla kuin vieraassa maassa, ilman pakkokeskusteluja, omien ajatusteni kanssa.

Nyt seurakseni liittyi nainen, joka etsi tuttuja oltuaan yli 40 vuotta Saksassa töissä.

No, en ollut tuttu, kuuntelin sopivasti myötäeläen häntä. Mietin, mitä hän olikaan mahtanut löytää palattuaan, oman maan vieraana, luulisin.

Toivottavasti hän löytää saksalaisen miehensä kanssa kiinnekohtia loppuelämäänsä nykyisestä Suomesta.

Nyt minulla on odottamassa yön yli muhinut leipäjuuri, ajattelin kokeilla millainen versio siitä tulisi, ainakin vähemmällä hiivalla. Pari saaristolaisleipää olen jo leiponut.

Ne onnistuivat , toivottavasti tämäkin versio.

Juutalaisiakin (Kiitos opiskelukaveri Kyllikille ohjeesta 40 vuoden takaa!) tein ja osan annoin lastani hoitaneelle muiden joululeipomisten mukana tiistaina.
Siihen pakettiin kuului juutalaisten lisäksi hedelmäkakkua, vaaleita ja ruskeita pipareita.

Lunta on sen verran, että maa on valkoinen, pakkastakin niin, että paksuimman takin otin eilen päälleni, hiukan väljyyttä oli tullut.

Edit. Aamulumet kolattuna, yksi naapuri ei sanonut edes huomenia vastaukseksi, yksi yrmyili ja yksi kävi kolaamassa loppukolauksia minun kanssani.

Saaristolaisleipä omalla versiolla on noussut vuokiin laitettaviksi.

Liikunta tekee hyvää.

Keskimmäiseni lähetti pöytäkoneen sisuksista korttiosoitteet, hiukan jo olin jättämässä koko lähettämisen, meneväthän ne vielä ennen joulua saataviksi vieläkin.

Jospa voin joulun jälkeen lisäillä korttikuvia, saas nähdä.

Rauhallista jouluun valmistumista, läsnäolo on tärkeintä!