Sananmukaisesti Pohjan tähden alla

Nostin taloyhtiön lipun liehumaan aamupimeään.

Sananmukaisesti Pohjantähden alla, Otava oli lipputangon kohdalla,

tähtiä näkyi paljon muitakin.

Ison, punaisen kynttilälyhdyn laitoin ovenpieleen.

Tänä itsenäisyyspäivänä emme kahlaa lumessa,

seuraavat sateet, keskiviikkona, ovat vettä,

ainakin ennusteissa.

Tänään kansa saa pällistellä (jos haluaa) pukuloistoa presidentin linnan juhlissa,
 tai siis ainakin heitä, jotka on kutsuttu ja jotka ovat
kostyyminsä taiten ja rahaansa tuhlaillen

valinneet.

Muutama on kieltäytynyt menemästä, hm, onko itsenäisyyspäivässä

kysymys heistä, vai heistä, jotka mässäilevät rahalla ja loistolla,

vaiko heistä, jotka kylmässä, nälissään, likaisina, täissään,

ikävissään ja tuskissaan taistelivat meille vapaan isänmaan?

Jotenkin "viitekehys" on hämärtynyt. 

Suokaa heille anteeksi veteraanit, te, joita ei sotien jälkeen vuosiin arvostettu.
Rivinne ovat harvenneet, iltahuuto on kutsunut useimmat.

Kuinka monen jäsentä kolottaa, kuinka monen yöunta kiusaavat muistikuvat,

jotka olisitte halunneet unohtaa. 

Sota, sotiminen oli julmaa, teillä on siitä iholla oleva tieto ja muistikuvat,
jotka saaavuttavat teidät yön pitkinä tunteina.

Olisiko sana KIITOS paikallaan?

Lämmöllä