Olisiko minun jo aika viisastua ja miettiä hiukan
tarkemmin, minkä kirjan käteeni otan?
Aika harvoin, jos koskaan, jätän kirjan kesken
ja niin kahlasin ostamani Maria Peuran Valon reunalla
läpi, en kokeakseni mitään erikoista ahaa elämystä,
sinnistä vain, loppuun asti.
Tässä täytyy nyt tunnustaa, että hääty kurkistaa
yhtä arvostelua ja kauhistua:
-yhtä pimeää kuin lappilainen kaamos
-lapinhulluutta ja kipeää kiimaa
Enpä noista muuta viisastunut kuin sen, että
olisi ollut parempi lukea tuo arvostelu ennen
kirjaan tarttumista.
Mieleeni on salaa hiipinyt, jo muutaman vuoden aikana,
ajatus, että jos oikein ryöttiä kirjoittaa, pääsee pinnalle,
kirjoitellaan lehdissä, puhutellaan kirjailijaksi.
Katja, Rosa ja Maria, jo hiukan väsähtäneenä
munaskuitten kaiveluun rohkenen sanoa,
että Timo K. Mukka oli ykkönen, matkiminen,
samoissa vesissä soutaminen ja huopaaminen,
mitä se oikeasti antaa kirjoittavalle?
Kai sitä mainetta, mutta millaista?
Josko Marimekkoa ja Kristina Isolaa tähän sotkee,
niin onhan näitä kopioita,
hiukkasen otettu pois ja hiukkasen lisätty,
missä se raja onkaan, muistelen jonkun kyselleen.
(Kaappailin kuvia ihan ansaitsemattomuustarkoituksessa,
antakee anteeksi taas!)
Nappasin uuden kirpparikirjan mukaani eilen,
Fedor Abramov Koti.
V. 1983 kuolleen kirjailijan 1970-luvusta kertova romaani.
Mitähän ajatuksia saaneekaan aikaiseksi, mielenkiintoista!
Tälle aamulle luvattiin sadetta,
olisiko pitänyt tanssia sadetanssi varmuuden vuoksi,
ei ole pisaraakaan satanut,
maa tarvitsisi vettä.
Hellyttävää on seurata EENet sääksi 2:n pesän
yhteistuumaista toimintaa.
Yhdessä haudotaan, yhdessä torjutaan
vieraat linnut pesältä,
kaunista viserrystä viestitys.
Lauantaita, kesäistä; paistetta tai pilvistä,
tankkauksen arvoista kuitenkin,
talven pimeän ja kylmän varalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!