Mielipide

Taloyhtiön kokous,

 kaikki, joita asia on joskus sivunnut,

tietävät, että kysymys on monipolvisesta asiasta.

Taas yksi yhtiökokous takanapäin.

"Sehän on vain sinun mielipide."

Niin, todellakin, mutta miksi tuo lisäsana, vain?

Ettäs aikaihmiset jupisevat takanapäin, eivät sano edessä kuin

tuon.

Miten voidaan demokraattisesti päättää asioista,

huomioida mielipiteet, ellei niitä sanota.

Ja hänelle, joka sanoo, sanotaan

vain sinun mielipide.

Pihalla on nyt kaksi aitamallia, se minun lemppari malli ja sitten toinen

vankilanaitamalli, jota ei saisi keventää ja taas pitäisi

kuitenkin ottaa yläpuu pois.

Rakentaja tietää, kestääkö malli riisuttuna,

kysytään.

Tuo edessä oleva, raskastekoinen, korkea malli tulee,

toivottavasti hiukan vähemmän massiivisesta puusta.

Ja yläpuun reunoja kuuluisikin viistota.

Tuo takana näkyvä, ilman yläosaa oleva olisi minun suosikki.

Ei sitä, ei sitten  millään.

Ok, johonkin täytyy kuitenkin päätyä, entinen aita on

kyllä aikansa palvellut.

Sain melkein koko ruohoalueen käveltyä,

vain päätyosa jäi leikkaamatta, pienin alue.

Piti ehtiä suihkuun ja kokoukseen.

Huomenna hyvänä päivänä, sanoivat vanhat ennen.

Yöksi on otettava särkylääke, kuluneet nivelet haittaavat

unta, jos en ota helpotusta.

Se lääke auttaa myös kävelemään suorempana huomenna.

Vaikka en pidäkään lääkkeistä, on 

toisinaan suostuttava ottamaan.

Kirpputorilla oli vaahteran taimia ja siellä

toisten seassa oli yksi tammikin.

Yritän kasvattaa sitä, miten saisin sen talvelta suojeltua?

Isot rodot ovat availleet kukkiaan.

Ovat kauniita.

Abramovin Koti on luettu, pidin siitä.

Niin, tämäkin on vain minun mielipiteeni.

Kirja on ilmestynyt 1978.

Neuvostokansa murroksessa, osa toimi kuten ennen,

osa otti uudesta suunnasta vain itselle helpoimmat

päivittäisen elämänsä ohjeeksi.

Perhe, aate, velvollisuus,

oman edun tavoittelu ja moraali,

pieni ihminen tuskaili omia valintojaan, uusia määräyksiä

vierastaen.

Se, mikä oli ollut ennen oikeaa, varmaa, olikin

kääntynyt päälaelleen.

Kaappien tyhjennyksessä olen päässyt alkuun,

ja eteisen jätesäkkiin kompastunutkin.

Komeasti jäin sandaaleistani kiinni

ja kaaduin kolauttaen pääni, 

peukalonkynnen ja polveni.

Siellä lattialla kokeilin, mikä toimii, mitä tuhoa sain

aikaan?

Onneksi pienet enkelit olivat suojaamassa,

vain rakennekynnen kärki taittui (on korjattu tänään,

kiitos Heidin kynsistudion!)

polven alapuolelle tuli nirhama, joka ei estä liikkumista

ja lievä aivotärähdys on pitänyt päätä kipeänä.

Siksi en eilen leikannutkaan ruohoa, vaan 

tein kolme korttia, uimari-Tildasta kaksi

ja yksi ruusukortti.

Tämän ajattelin laittaa Neea-pienelle koko luokan terveisin

sinne Ylitornion kouluun.

Sukelluslaseissa gessoa, vaikkei näykään.

Kukahan on kopioinut ja mitä, nuo kukan lehdet

ovat erään taiteilijan tauluissa ja

Marimekon kankaissa ja tuossa ulkomailta

tilatussa leimasimessa.

Toinen Uimari-Tilda sai aaltopahvia taustakseen,

minulla piti olla simpukoita, mutta enpäs vain löytänyt.

Tuosta höyhenestä pidän, kesäterkut-

keveät kuin höyhen!

Tähän olisin kaivannut pehmeää pitsiä, mutta kuinkas ollakaan,

sitäkään en löytänyt.

Ei pitäisi siirrellä tavaroita!

Tätä taustaa laittaessani mietin, kuinka sisareni yhdisti 

kaksi tekemääni korttia yhdeksi,

tuli vain aivan erilainen, kuin olisin

 itse tehnyt,

takana oli ollut kuitenkin minun logoni.

Aatteleppas ite!

Nousulohitilanne Torniojoella.

Lohi nousee 300 kalan vauhdilla Kattilakosken ohitse,

joku entinen pitää paikkansa,

kiva niin.

Kiitollisena, että en tärvännyt eilen itseäni pahemmin,

että jaksoin leikata ruohon,

että yhtiökokous on ohitse,

että kirjosieppo kantaa pesään ruokaa puolisolleen.

Kiitos!

Karita Mattila leijuu hieman korkeammalla, 

minä enemmän peltosirkun tasolla, 

ajatus lienee sama.