Sielusi pohjalta seulova virta

Viime talven M-ope on saanut jo kesällä  vauvan ja

nyt vasta porukka päätti muistaa,

parempi...kuin parempi.

Tuon tekstileimasimen olin ostanut ajatellen

tällaisia kortteja ja mielestäni se sopii, vai?

Riikosen Päiviltä ostelin pari sabloonaa ja

tuota sydänsabl. testasin tähän ensimmäistä kertaa.

Näihin ruskeisiin korttipohjiin tykästyin,

eivät ole minulle liian siloiteltuja.

Laitan pikkuäidille pakettiin mukaan pull-kankaasta tehdyn vaippapussin,

siinä voi kuljettaa joko käyttämätöntä tai käytettyä vaippaa.

Pestä voi muiden pestävien kanssa.

Sitä mahtavan lämmintä viikonloppua ei tullutkaan,

plussan puolella on, muttei sulattanut meidän vähiä lumia.

Oppilaat saivat ensimmäiset reviiritaistelut jo käyntiin,

kuka oli hajoittanut ja mitä.

Siellä oli hajonneet nelosen poikien tekemät p....t,

ja siitäkös oli naurua (oppilaiden selan takana, tietty) ja selvittelemistä.

Sisäpihassa omenapuu raatsii pudottaa viimein lehtensä.

Tintit ovat käyneet kurkkimassa ikkunoilla ja

pyydelleet ruokaa,

laitoinkin entisen muovimökin täyteen

auringonkukan siemeniä.

Ensi viikoksi on luvassa vesisateita, nämä lumet voivat joko häipyä

tai kasvaa.

Mary Higgins-Clark'n Kadonneet vuodet ja

Liza Klaussmann'n Punaisen sään tiikerit olen lukenut.

Kadonneet vuodet oli ns. helppo luettava,

 ei ihmeellisiä sykähdyksiä aiheuttanut.

Aineksia olisi ollut enempään, mutta luettua tuli,

jos mietit, lukisitko, ok, huonompiakin välikirjoja on

tullut luettua.

Punaisen sään tiikerit:

Sodanjälkeistä elämää, krouvia, mietin jopa, miten joku toinen

suomentaja olisi jotkut ilmaukset kääntänyt.

Piilossa olevia ajatuksia, sukulaisuuden mustanharmaita siivuja,

itsetunnon puutetta ja sen aikaansaamia virhevalintoja.

  Kuutosille malliksi neulotut,

kumpikin lapanen "vaiheessa", jotta voivat

katsoa mallia.   

Letitin langat, niistä teen ruusukkeen,

kun oppilaiden lapaset ovat siinä vaiheessa,

että voin omani tehdä valmiiksi asti.

     

Nämä värit sopivat mielestäni toisiinsa.

Pykäpistoilla yhdistin puolet toisiinsa.

Toinen lapanen (alla) on ilman peukaloa,

puolet irti toisistaan.

Lapsista on hauska kuunnella, kun kerron heille

ensimmäisestä pannulapustani.

Neuloin sitä Eva-opettajan luona lepakkotuolissa istuen.

Kaksinkerroin laitettuna meni pikkuinen käsi

osittain kerrosten välistä.

Sääli, että äiti hävitti sen, taisi tehdä raitaa

villasukkien varsiin.

Muistelin Rovaniemellä käydessäni, miten hyvältä

maistuivat opettaja Greta Niemeläisen antamat pyöreät 

korput ja kaakao.

En pelännyt hänen saamiaan epilepsiakohtauksiaan,

silloin niitä nimitettiin toisin.

Onkohan hänen sukulaisiaan elossa,

 tuskin Greta-opettaja itse enää.

Minä silloin niin pieni, viisivuotias,

en edes muista, mistä olit kotoisin.

Huoneissasi asui ikävä, halusit minut sinne

hupulaiseksi.

Olihan meillä mukavaa lieden luona, keittiössä.

Näin syksyisin tulee mieleen Siirtoloiden (Leo ja Leena)

Kylmän kukkia:

Sanat kuulee ehkä paremmin tästä versiosta:
http://www.youtube.com/watch?v=5ZAPdtQqAoY

...ja se karannut kala, se vasta olikin!

Leijonaa mä metsästän,

tahdon saada suuren,

enkä pelkää ollenkaan...

Tuntuupas hassulta, kun luen MN:n sivulta

tärpeistä kirjamessuille.

(Ovat liian kaukana minulle, hmm.)

Katja- Elämä särkyy edessäni kirja kiinnosti

ja menin Booky-fi sivuille, sain sättikyselijän vastaani,

vastailin ja alkoi olla ontto olo.

Oli tarjolla kirjaa ja lukulamppua,

kirjan reunaan kiinnitettäväksi kai?

Joskus v. 1966 futuroin kaverilleni, kuinka hamassa tulevaisuudessa
 koko seinän leveydeltä mainostetaan pyykkipulveria

asiakasta nimeltä mainiten,

eikös me eletä nyt juuri sellaisessa ajassa?

Tänä aamuna, ennen töihin lähtöä minusta tuntui,

ennen kuin olin jalkaani ulos pistänyt, että

joku työtovereistani lentää nurin tänään.

Olin Sarin kanssa yhtä aikaa koululla ja hiukan jännäten 

odottelin toisten tuloa, keli ja piha oli liukas.

Tulimme kaikki, paitsi kanslisti Anna, joka oli

kaatunut pihallaan.

Ja sitten se jo aiemmin lupaamani kortti:

Kortti on livenä oikeasti parempi.

juu, kyllä, kuin se karannut iso kala!

Testasin tuota StanleyParkin tähtileimasinta ja se on

oikeasti kivan näköinen.
Puut ovat Paperilohikäärmeeltä tilatusta
Reindeer Landscape-leimasinsetistä.

Taidan tehdä muutaman noita.

Tuon tekstin ostin Rannan Tarjalta.

Kyäni vaikuttaa minuun unta vähentävästi,

on pidettävä paussia, ei ole kiva valvoskella keskellä yötä.

Kyselin Salelta, joka kävi pitämässä aamunavausta,

keneltä saisin nuottipainosversioita pyhäkoululauluista,

nyt niitä taas tarvitsen.

Olin jo ehtinyt laittaa kiertoon, kun luulin, etten

niitä enää tarvitse.

Olisi pitänyt säilyttää kaikki nuotit,
jotka matkaan olivat kertyneet,
leijonanmetsästyksestä pienen pieneen leppäkerttuun.

Turvallista perjantai-iltaa!

Ainakin kukkaron kautta

VW:n moottorilla ja värmeillä varustettu

kulkuneuvo kävi huollossa.

Ei ainakaan nyt lasahda jakopään hihna,

kuului olevan tuttua korjaamon Svenille.

Siis ei kantapään kautta vaan kukkaron,

syyshuollon kanssa huikeat yli 400€,

isompaa vain tuo hihnan laitto.

Onpahan turvallista ajella.

Tänään hiukkasen pelotti työkaverin kyydissä,

tiellä oli sohjoa ja kuskilla pikaiset liikkeet,

malttia, ettei tule vahinkoja.

Aamulla tuli lähimmässä isossa risteyksessä 

perävaunullinen rekka-auto peräedellä vastaan.

Ei ollut pitoa, vaan auto luisui marketin kohdalle 

poikittain tien tukkeeksi.

Nyt huollot on hoidettu,

mammografia ok, pieni verenkuva

enemmän kuin ok,

auto valmis talvelle.

Tilasin Soitin Laineelta pienten uskontotunneille

sopivia lauluja sisältäviä laulukirjoja,

Ken on luonut kukkasen ja Lasten toivotut.

Molempiin kuului cd.

Adlibriksestä tulee vielä Lasten veisukirja.

Koululla kävi, pitkästä aikaa, Laajasen Markku,

kirjoja myymässä.

Ostin muutaman kirjan, ehkä joulumuistamiseksi,

ajattelin.

Tänään on satanut räntää, lunta ja silkkaa vettä,

millainen mahtaa olla huominen päivä?

Tänään uinnin vuoksi oli minulla kuutosten käsityö,

no, olihan se.

Väki väsynyt ja toisen tunnin osa leikki

tyroksipalloilla, joita kakkoset olivat jättäneet

näkösälle.

Lattia oli siis raesateen näköinen.

Ranneke ja kahden puikon lapaset (melkein) kaikilla 

sai alkunsa.

Olin tehnyt mallin kummastakin ja kirjoittanut

ohjeet yksityiskohtaisesti.

Mielenkiintoista, mitä saavat aikaan.

Luin hurjan kirjan, Lars Keplerin Nukkumatti.

Rankka kirja, hyvä, mutta en jaksaisi lukea toista 

samanlaista heti perään.

Ehkä myöhemmin tulee uusi Joona Linnasta kertova

kirja. Jotenkin tuli mieleen Dean Koonz,

tuossa oli kuitenkin enemmän "hyviä" ihmisiä,

se helpottaa lukemista. 

Olisikos nyt muutaman joulukortin vuoro?

Aamulla leimailin ja nyt aion jatkaa.

On jo pimeää, kaipaan valoa.

Saimme lumen ja liukkautta

Kaksi kirjaa taas luettuna:

Marja-Liisa Heinon Astuit väärään autoon

ja Marko Kilven Kuolematon.



Olen tietty puolueellinen, kun kerron pitäneeni enemmän
sukulaispojan kirjoittamasta kirjasta.

Heinon kirja oli ok, jotenkin en nyt jaksanut innostua
hienoiseen mähnäisyyteen, joka oli pitkin matkaa mukana.
Romanietsivästä pidin tarinassa.

Olen lukenut Markon kaikki kirjat ja jostain syystä pidän Kuolematonta
ensteksparhaana niistä.
Aihe on todella hienosti kerrottu mässäilemättä sillä
ja aiemmissa kirjoissa hieman ärsyttäneet "sykolokisoinnit"
olivat sopivasti mukana.
(Vai olenko tottunut jo niihin?)

Syysloma kului.
Talvirenkaat ovat autossa,
pieni verenkuva ja mammografian tulos
ilonaiheena selvillä,
pari pakettia lähetetty ja saatu,
Kemin Bombuksessa käyty ostoksilla,
pari yötä Rovaniemellä nukuttu.
Linnuille talviruokinta aloitettu.

Lauantaina kotiin tullessa piha oli valkoinen ja
ensimmäiset kolan jäljet näkyivät.

Hups, siinähän tulikin pikaisesti päivitystä.

Valmistelin huomisen tunnit ja kohta onkin aika
etsiskellä uutta unilukemista.

Ei meillä sentään tanssita kirkossa,
Maria Kalaniemi soittaa ja laulaa
muutama kesä taaksepäin
"Koskaan et muuttua saa".

Huollot hoidossa

Sain, vihdoinkin, otettua kuvat viitosten töistä.

Olisin halunnut niille taustan, mutta asbestimiehet estivät menon

kellarin varastotiloihin.

Emilian työ on tässä

toiset kasvot ovat aiemmassa postauksessa.

Ilma on viilentynyt, lämpimistä päivistä muistoksi

reilun viikon takainen jalkapallopeli/makkaranpaistosessio 

yhdessä kolmosten kanssa.

Omillani on ihan pelimeininki ja voittivathan he.

Ympäristötiedossa olemme ohittaneet metsän petoeläimet

ja oppilaat tekivät hamakettuja.

Nämä olivat ihmeen suosittuja, moni halusi tehdä useamman.

Nea teki minulle vielä kotonaankin ihan oman iso ja pikkukettu työn.

Laitan siihen taustan ja magneetit,

saan siitä jääkaappimagneetin.

Tein Svantelle Nalle-langasta sukat, tulee se talvi etelä-Ruotsiinkin

 ja kortin pelkistetyllä versiolla.

Sisus odottaa ahaa-elämystä ja sen myötä tekstiä.

Sain luettua kaksi kirjaa ja kaksi on kesken.

Oikein luit, kaksi kesken, olen taas siinä vaiheessa,

että voin edetä kahta kerralla, mielialan mukaan.

Anna Janssonin Murhan alkemia kirja oli taattua,

ehkä liiankin tuttua Janssonia.Ei mitään ahaa-elämyksiä,

ennen nukahtamista sopivaa luettavaa.

Afganistanista kertovaa Francesca Marcianon 

Matka kuvien taakse oli mielenkiintoisempi.

Sitä voisin suositella, en ehkä hehkutella, 

mutta luettavaa tekstiä.

Intian slummeista kertova kirja on kesken, 

samoin Maeve Binchyn Seitsemän talvista päivää.

Maeven saan loppuun ensin.

Ykkösillä oli tänään aiheena maailman luominen ja pähkäilin kovin,

miten osaisin (yli 40v. opettaneena!) noille pikkuisille

sen asian opettaa.

Wau, olin tyytyväinen tunnin loputtua.

Kaikki olivat olleet mukana tunnilla ja jo

ruokailussa olivat tulleet pöytäkaverikseni.

Pikkuiset ihanaiset!

Tunnin lopuksi he tutkivat vaahteranlehtiä suurennuslaseilla

(siis jotain iloa naapurin puun lehtisadosta,

joka la-su yönä peitti haratun pihani!)

ja leimasinmusteella painettuja sormenjälkiään

verraten niitä toisten jälkiin.

Olivat erilaiset, ihmeellistä!

Cellbesiltä sain paketin, tuulitakki, kerrankin lyhyt ja sopiva

ilahdutti eniten.

Muhkeille muodoilleni tavallisesti kaikki ovat pitkiä,

jos muuten olisikin sopiva.

Huomenna on lyhyt työpäivä ja alkaa kolmen päivän

syysloma.

Viitosten kanssa katsomme pätkän Egyptin dvd.stä ja 

omien kanssa viimeinen tunti on herkuttelu/dvd:n katselutunti.

Nyt myönnyin, koska muutkin luokat tekevät niin,

tavallisesti häsläys ei ole minun alaani.

Toivottavasti lumi ei tule vielä loppuviikosta,

minun autossani on kesärenkaat,

voi olla, että joudun viemään auton jonotukseen jo

tällä viikolla.

Paastoarvoja menen viemään keskiviikkoaamuna

labraan, sokeri, kolesteroli, natriun, kalium, kilpirauhasarvot.

Reilu viikko sitten kävin mammografiassa,

sen tulosta saa odotella muutaman viikon.

Ja tietty autollekin on varattu huoltoaika,

talvi on tulossa- yllättäenköhän taas!

Melkein tuntuu siltä, että asiat ovat hoidossa,

vointikin on ihan virkeä.

Vieläkin Freijan musisointia

Kiekkumaralla:

En mene, kävin jo viime vuonna

Aikoinaan ysiluokkalaiset, "mopopojat" olivat

kiinnostuneita vain m-pyöristä, mopoista ja

m-kelkoista, kaikesta, mikä suinkin haisi bensiinille.

Sanoin kerran pojille, havahduttaakseni heitä,

että mitä ne opettajat teistä huolta kantavat, 

kun saatte topakat vaimot, niin kaikki on kunnossa.

Enpäs silloin arvannut, mikä meteli nousi.

Yksi mopopojista oli nyt paikallislehden 

"oletko ajatellut mennä teatteriin"-haastatteluun 

antanut vastauksen:

En mene, minä kävin jo viime vuonna.

Soon hyä, että pysyy kannassaan, mitä tuota

muuttamaan, kyllä "äijiä" tarvitaan.

Meninpä, tollero, viikonloppuna haraamaan ja puhaltelemaan

sisäpihan lehtiä kasaan, poistamaan

kuivahtaneita varsia.

Meni heti koko nielu tukkoon, silmät räämii

(mikä lie oikea ilmaus?)

en kuule oikein ja sain jopa näärännäpyn alaluomeen,

kun olin hangannut kutisevia luomia.

Auts, ettäs on hankala, kun pitää vielä aamusella käydä työterv.asemalla.

Jo vain niiden pitäisi uskoa, että tarvin antibioottia, ei kai aikuinen

ihminen turhaan pyydä.

Olisi sen lääkkeen voinut puhelinreseptinäkin antaa, 

nyt menee osa tunnista harakoille.

Olihan meillä Veso-päivän puolikaskin,

kuntastrategiaa pohdiskeltiin.

Ok, sinne valmiiseen parakraafiin pohdiskeluista

ei kyllä tule kuin lauseenpuolikas- parhaimmillaan.

Ajattelee pessimisti.

Jos Kyäni("huijaus")uute vaikuttaa, niin kuin lupaa, 

voin laittaa muutamien korttien kuvia vielä tähän

saunan jälkeen.

Entinen työkaverini (nainen) kertoi, että hän

oli etsiskellyt illalla puoli kymmenen aikaan kirvestä

katkoakseen oksia puista.

Aika tehokas vaikutus oli hänelle,

jos lehdissä kirjoitellaan, että Pohjan Torniossa

pyörii joku hyrrä, niin minä se vain olen,

tehonnut on.

Olen seurannut suomalaisten sääksien matkaa,

Lalli on pysähtynyt Biskajan lahdelle, verkkoonko?

ja Ilmari on edennyt jo Algerian eteläosaan.

Sateisessa rajakaupungissa

on vierailulla Freia.

Taitavia olivat!

Poistin sinut puhelintiedoista, ystäväni

Oppilaani huokailevat, reppanat, "vielä perjantai,

niin alkaa viikonloppu."

Muistutin, että jokainen hetki pitää elää,

eikä odottaa jotain tulevaa, koska "silloin on kivaa".

Jokainen elämämme päivä on pois meille varatuista päivistä.

Iloitkaa ja eläkää jokainen hetki.

Haikeutta mielessä poistin pitkäaikaisen

yhteistyökumppanin puhelintiedoistani.

Voi, miten usein soititkaan taskupuheluja minulle.

Ei auttanut, vaikka huhuilin, 

että laita puhelin pois päältä, kun pelaat golfia.

Yli 25 vuotta olimme saman vapaaehtoisjärjestön 

toiminnassa mukana,

sinun tiesi eteni valtakunnalliseen vaikuttamiseen,

minä pysyin oman yhdistyksen ja piirin toiminnassa.

Tukihenkilötoiminta oli sinun sydänaiheesi.

Liiton 2001 muistamisesta on lainattuna tämä kuva.

"Sydäntukihenkilö on itse sairastunut tai sydänpotilaan läheinen, 

yleensä maallikko.

 Vertaistukija on kuuntelija, kokemuksen jakaja,

 rohkaisija, tiedonvälittäjä ja terveydestään huolehtiva 

positiivinen selviytymisesimerkki.

 Hän on "sijaistoivo, asettuu toivoksi toivottomuuden tyhjiöön",

- sanoit saadessasi Kansalaistoiminnan tunnustuspalkinnon. 

Olitte Kertun kanssa ahkeria toimimaan, kantritanssi, 

hiihtäminen, golf,

sydäntoiminta sinulla ja Kertulla tilkkuilu.

Kertun sairauden myötä toiminta Rovaniemen 

muistisairaiden yhdistyksessä.

Kesän ollessa kauneimmillaan lähdit uusille viheriöille.

Et enää soita/vastaa puheluihin, et soita golfkentältä,

et laita joulukorttia.

Kolmen vaihtoläpän mies, koit lapsesta asti

erilaisuutta sydänvikasi vuoksi.

Muistan toisen läppäleikkauksen jälkeen,

miten virkeä, intoa täynnä olit,

hyvä, ettet ilmaan nostanut meitä, sydännaisia,

kun tulimme sinua katsomaan  sairaalaan.

Sinä et odottanut jotain tulevaa, vaan elit jokaista

hetkeä, vaikkei aina ollutkaan niin helppoa.

Jos minä olen myöhässä muistelussani, niin on 

Sydänliittokin, tieto ei ole kulkenut sinnekään.

Monien muistojen myötä 

rikasta matkaa, minne menitkin!