Sielusi pohjalta seulova virta

Viime talven M-ope on saanut jo kesällä  vauvan ja

nyt vasta porukka päätti muistaa,

parempi...kuin parempi.

Tuon tekstileimasimen olin ostanut ajatellen

tällaisia kortteja ja mielestäni se sopii, vai?

Riikosen Päiviltä ostelin pari sabloonaa ja

tuota sydänsabl. testasin tähän ensimmäistä kertaa.

Näihin ruskeisiin korttipohjiin tykästyin,

eivät ole minulle liian siloiteltuja.

Laitan pikkuäidille pakettiin mukaan pull-kankaasta tehdyn vaippapussin,

siinä voi kuljettaa joko käyttämätöntä tai käytettyä vaippaa.

Pestä voi muiden pestävien kanssa.

Sitä mahtavan lämmintä viikonloppua ei tullutkaan,

plussan puolella on, muttei sulattanut meidän vähiä lumia.

Oppilaat saivat ensimmäiset reviiritaistelut jo käyntiin,

kuka oli hajoittanut ja mitä.

Siellä oli hajonneet nelosen poikien tekemät p....t,

ja siitäkös oli naurua (oppilaiden selan takana, tietty) ja selvittelemistä.

Sisäpihassa omenapuu raatsii pudottaa viimein lehtensä.

Tintit ovat käyneet kurkkimassa ikkunoilla ja

pyydelleet ruokaa,

laitoinkin entisen muovimökin täyteen

auringonkukan siemeniä.

Ensi viikoksi on luvassa vesisateita, nämä lumet voivat joko häipyä

tai kasvaa.

Mary Higgins-Clark'n Kadonneet vuodet ja

Liza Klaussmann'n Punaisen sään tiikerit olen lukenut.

Kadonneet vuodet oli ns. helppo luettava,

 ei ihmeellisiä sykähdyksiä aiheuttanut.

Aineksia olisi ollut enempään, mutta luettua tuli,

jos mietit, lukisitko, ok, huonompiakin välikirjoja on

tullut luettua.

Punaisen sään tiikerit:

Sodanjälkeistä elämää, krouvia, mietin jopa, miten joku toinen

suomentaja olisi jotkut ilmaukset kääntänyt.

Piilossa olevia ajatuksia, sukulaisuuden mustanharmaita siivuja,

itsetunnon puutetta ja sen aikaansaamia virhevalintoja.

  Kuutosille malliksi neulotut,

kumpikin lapanen "vaiheessa", jotta voivat

katsoa mallia.   

Letitin langat, niistä teen ruusukkeen,

kun oppilaiden lapaset ovat siinä vaiheessa,

että voin omani tehdä valmiiksi asti.

     

Nämä värit sopivat mielestäni toisiinsa.

Pykäpistoilla yhdistin puolet toisiinsa.

Toinen lapanen (alla) on ilman peukaloa,

puolet irti toisistaan.

Lapsista on hauska kuunnella, kun kerron heille

ensimmäisestä pannulapustani.

Neuloin sitä Eva-opettajan luona lepakkotuolissa istuen.

Kaksinkerroin laitettuna meni pikkuinen käsi

osittain kerrosten välistä.

Sääli, että äiti hävitti sen, taisi tehdä raitaa

villasukkien varsiin.

Muistelin Rovaniemellä käydessäni, miten hyvältä

maistuivat opettaja Greta Niemeläisen antamat pyöreät 

korput ja kaakao.

En pelännyt hänen saamiaan epilepsiakohtauksiaan,

silloin niitä nimitettiin toisin.

Onkohan hänen sukulaisiaan elossa,

 tuskin Greta-opettaja itse enää.

Minä silloin niin pieni, viisivuotias,

en edes muista, mistä olit kotoisin.

Huoneissasi asui ikävä, halusit minut sinne

hupulaiseksi.

Olihan meillä mukavaa lieden luona, keittiössä.

Näin syksyisin tulee mieleen Siirtoloiden (Leo ja Leena)

Kylmän kukkia:

Sanat kuulee ehkä paremmin tästä versiosta:
http://www.youtube.com/watch?v=5ZAPdtQqAoY