Tsempataan yhdessä...

Kuitenkin, ihminen ihmiselle tärkeä,

- ei kukaan jaksa, ellei kohtaa ihania, lämpimiä ihmisiä.

Viimeinen kosketus ihmiseen on, kun kaipasin

Marja Leenan ihastelemaa kirjaa

Mircea Eliade Ikuisen paluun myytti

Kemin kirjadivarista.

Oitis sieltä tuli vastaus ja uusi etsintäosoite.

Ja, minähän sain kuin sainkin tilattua tuon

kirjan.

"Samaani" kaipaa pikkukiviä polulleen ajatusten 

kimpoamiseksi, haastetta kaikenmaailman

täytekirjojen jälkeen.

Se edellinen oli, kun kävin hakemassa 

Kauneushoitola Delkasista

lahjakortin Kaisalle.

(Kaisa-keittäjä teki ison työn meidän

isovanhempien päivänä.)

Delkas muina naisina kysäisi, milloin minulla on

mahdollisuus tulla jalkahoitoon.

No, lomallahan kyllä, niin sidoin keskiviikon

jalkojen hoidolle.

Ja taas sitä edellinen kerta oli, kun koulullamme oli

isovanhempien päivä, 

ihana, että työkaverit eivät torpanneet

ajatustani, vaan lähtivät asiaan mukaan ja

saimme n. 50 mummoa ja pappaa

vieraiksemme. 

Lapset esittivät ohjelmaa ensimmäisellä tunnilla

ja toisella tunnilla oli hyrrän ja tupsun työpajat

neljässä luokassa.

Neljät lujat rutistukset sain ihanilta mummoilta

ja vuolaat kiitokset järjestämisestä.

Mutta, ilman isovanhempia ei päivä olisi ollut 

onnistunut, joten suurkiitokset kaikille heille, 

jotka tulivat iloksemme!

Tämän kuvan ajattelin laittaa lehtijuttuun,

yhteistyössä syntyy tupsu.

Innostunut pikkumies kertoi kotonakin tehneensä

tupsun. Loistavaa!

Ja ennen kaikkea, minun oppilaani olivat hurjan hienosti, vaikka

vieraita oli kompastua asti.

No, se mutakakku ja mehu taas kiitokseksi, 

kiva, että pitävät!

Saan olla ylpeä omistani!

Sinnillä loppuun asti

Ei siis lainkaan Sotsin 50 km:n hiihto,

ei Arhinmäen kotiin tulo,

eikä Nicklas Bäckströmin selitykset,

vaan Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme.

Hyvä minä, en jättänyt kirjaa kesken, vaikka

se niin monesti mielessä oli.

En ole ammattiarvostelija, turkasen monta kirjaa lukenut

kylläkin. Omalla äänelläni sanon, että hiomista, fokusoimista

 olisi voinut tehdä, loppuneljänneksellä oli vasta

 tarjolla jotain.

Mutta, loppuun asti jaksoin.

Täytekirjana luin Anna Janssonin Haudan takaa.

Maria Wern, tuttua tutumpaa peruskamaa,

elämän kolhimia, jopa rujoja ihmishahmoja,

onneksi puolionnellinen loppu, eipä jää kaihertamaan

mieleen.

Kolmas lukemani oli selvästi nimimerkin teos,

Nina Hurma (oho!) Yönpunainen höyhen.

Auts, melkein tekee mieleni höyhentää

puuhkan höyhenet.

Piti oikein kurkata, sanottaisiinko, kuka on oikeasti tuon Hurman

takana, ei sanottu.

Mutta se kyllä sanottiin, että kirjassa oli sensuellia erotiikkaa,

oho, ettäs silleen.

Ei minulla sellaisia kohtauksia vastaan ole mitään, 

mutta taito kirjoittaa niitä, se voi olla toisilla

ja sitten taas toisilla ei.

Tuli mieleen lapsena Nyyrikistä ja Perjantaista pikaisesti luetut 

kertomukset, niiden takana saattoi olla jopa itse Waltari.

Ne oli tarkoituksellisesti tietyn tyyppikiksi kirjoitettu,

eivätkä vaatimukseni olleet kovin suuret.

Osaanpa varoa lainaamasta seuraavaa tuon sarjan kirjaa.

Viime vuonna näihin aikoihin kuivuivat ihmisten talon päädyissä 

kuivalihat niin, että kateeksi kävi.

Silloin oli pakkasta ja tuulta sopivasti.

Nyt pulikoimme lammikoissa, koululaisten hiihtokilpailut

silti saimme vietyä kunnialla.

Säälitti lapset, pientä vesisadetta ja tuulta ja

latu sateen pilaama.

Olemme käyneet Kiva Koulu materiaalin kanssa 

yhteistä toimintaa läpi katsellen dvd:ltä

mitä kiusaaminen on ja mitä se ei ole.

Esiintymisestä leipänsä saava Kana kertoo, miten häntä

on kiusattu kouluaikana ja neuvoo, miten pitäisi

toimia.

Samoja tai samaan niputettavia on ym.tiedossa ja

uskonnossa, joten 

nyt toteutin myös tuon vuosia mielessä muhineen 

hyveiden puun.

Oppilaani ovat aivan ihania,

keskustelimme ja he saivat puuhun paljon lehtiä.

Pari oksaa jäi nimeämättä,

odotan tuleeko oppilailta niihinkin

tekstiä.

Sain Otavalta arvioitavakseni kolmosten E-kirjan sivuja,

omien oppilaiden tarpeiden verkkoa vasten käyn sitä läpi.

Samalla Otava tarjosi arvioitavaksi tekeillä olevaa,

nelosten äikän käsikirjoitusta,
kiva, pitkästä aikaa voin pohtia noita asioita,

mitä olisin toivonut olevan kirjoissa ja kenties auttaa.

Kirjakauppa lähetti bonussetelin, en kehtaa kertoa, paljonko sain,

sisareni taivastelisi tuhlausta.

Vanhempien vika, mitäs opettivat lukemaan 

ja arvostamaan kirjoja.

Osa ostoksista on kyllä korttimateriaaleja.

Ja nyt kortteilun kimppuun, kaksi odottavaa tarvetta,

samalla voisi tehdä varalle muutaman.

Tänään paistoi aurinko,

huomaan kaipaavani muuttolintujen tuloa.

Luoja tietää, sirpaleetkin tietävät, minä vain en tiedä

Luoja tietää, kuka tarvitsee liikuntaa.

Viime viikko oli minun kolausvuoroni ja

kuutena päivänä satoi, milloin enemmän

ja milloin vieläkin enemmän.

Lauantaina oli sateeton päivä.

Ilmat olivat hyviä liikkumisen kannalta,

lauha ja kostea, helppoa hengittää,

en valita.

Omien kanssa saimme naamareita valmiiksi:

Voi minun pääparkaani!

Aamujumppa on vielä tekemättä,

ojenna, koukista...

Olikos täällä vieraita? 

Minua vähän ujostuttaa.

Ettäkö kaunis,

voi, mitä sinä sanoit! Hihi, hii!

Onks tukka hyvin?

Eihän kalju paista?

Oletteko ihan varmoja, ettei taivas putoa päälle?

Jos minä huudan, säikähtääköhän se?

Näetkös, parta ei pahoille kasva. 

Läl, läl, lää!

Huomaavatkohan nuo pojat minut ja minun kauneuspilkkuni

ihan varmasti?

Sus, siunakkoon, joko se kuvaaja tuli,

enkä minä ole edes kammannut hiuksiani.

Antakaas kun isä näyttää,

vartalonkierto,

yks,kaks,

kierto,

taas kaks.

Eikös ollutkin helppoa,

otetaanpas uusiksi!

Peikkopuvut olivat saaneet jalat allensa,

vain yksi löytyi ja sen kanssa

poseeraukset hoituivat.

Rakas Ultima Thule maljani, Kastehelmi kakkulautanen ja

tusinakulho pomppasivat ylähyllystä alas

sen tuhannen palasiksi lattialle.

 

Olipas keittiössä imuroitavaa,

huh, toivottavasti sain kaikki pois,

etteivät sirut löydä tietään jalkapohjiin.

Melkein putosivat päähäni,

kun olin tyhjentämässä tiskikonetta.

Raskaita palasia.

Nuo olivat säilyneet "vanhasta elämästäni",

olisinhan pitänyt mielelläni vieläkin käytössä.

Ihan itsekseen putosivat.

Ykkösten Palestiina ja Jeesuksen kotitalo

alkoivat valmistua.

Jeesus on ostettu pari vuotta sitten kirpparilta,

samoin kanelitangot, jotka olivat palmujen runkoina.

Yläsalissa näkyy Jeesus ottavan ruukun kanssa

hieman nokosia.

Open kuumaliimapistoolille on käyttöä.

Grillitikuista ja paperikaistaleesta tuli kirjakäärö.

Pikkuiset ovat suloisia hetken lapsia.

Hyvä, että tunnin jaksavat, ensin laulamme,

sitten ope hiukan opettaa ja sitten askartelemme.

Ja kun kello soi, siihen jää levälleen kaikki.

Harjoittelemme nyt isovanhempien päivää varten 

sanonnoista tehtyä pikku näytelmää.

Ostin monistevihkosen Kurosen Tellervolta,

myymistään huutistavaroista päätellen hän on

ollut alakoulun opena.

KenKen pulmatehtävät ovat oppilaille mieluisia.

He kokevat yllätyksiä, kun osaavat ratkaista niitä.

Hiukan vaikeammasta lupasin suklaalevyn,

pari saikin sen heti ratkaistua.

Jaa-a, palkinnot on ostettu.

Harvemmin kuunneltua:

Valo taipuu

Sain tilaamani kirjan

Marja Leena Toukosen Valo taipuu.

Ensimmäiset silmäykset on tehty,

"Olen se vähenevä ihminen

joka kantoi kuusivuotiaana

taskussaan lappua, jossa luki

"olen ihminen"

Sitä lasta, joka piti takkia

ei enää ole

Sitä takkia, jonka taskussa lappu oli,

ei enää ole

eikä sitä taskua

ei lappua

mutta kirjoitus säilyy"

Kiitos, Marja Leena, olet hionut syvimmän kautta

ajatuksia, 

moniin hetkiin on ainesta kirjassasi.

Jo pikasilmäyksillä löysin allekirjoitettavia,

mitä sitten, kun pysähdyn oikein lukemaan.

Jos joskus taas päätän opetella esitettäväksi,

siihenkin materiaalia löytyy.

Hm, en ehtinyt etsiä vielä esikoiseni ilmausta

kirjasi sivuilta, senkin aika tulee.

Kävin eilen ottamassa flunssapiikin,

viimekeväistä en halua kokea toista kertaa.

Käsivarsi ei oireillut, vaikka kolasin naapurini

puolesta päivällä sataneet lumet.

Vein kirkasvalolampun Delkasin iloksi,
yksityisyrittäjän arki on raskasta.
Luojalle kiitos, töitä riittää, mutta vapaahetkiä on vähän
ja oma voimien tankkaus jää vähälle.

Itsekullekin jaksamista serenadin myötä!