Sinnillä loppuun asti

Ei siis lainkaan Sotsin 50 km:n hiihto,

ei Arhinmäen kotiin tulo,

eikä Nicklas Bäckströmin selitykset,

vaan Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme.

Hyvä minä, en jättänyt kirjaa kesken, vaikka

se niin monesti mielessä oli.

En ole ammattiarvostelija, turkasen monta kirjaa lukenut

kylläkin. Omalla äänelläni sanon, että hiomista, fokusoimista

 olisi voinut tehdä, loppuneljänneksellä oli vasta

 tarjolla jotain.

Mutta, loppuun asti jaksoin.

Täytekirjana luin Anna Janssonin Haudan takaa.

Maria Wern, tuttua tutumpaa peruskamaa,

elämän kolhimia, jopa rujoja ihmishahmoja,

onneksi puolionnellinen loppu, eipä jää kaihertamaan

mieleen.

Kolmas lukemani oli selvästi nimimerkin teos,

Nina Hurma (oho!) Yönpunainen höyhen.

Auts, melkein tekee mieleni höyhentää

puuhkan höyhenet.

Piti oikein kurkata, sanottaisiinko, kuka on oikeasti tuon Hurman

takana, ei sanottu.

Mutta se kyllä sanottiin, että kirjassa oli sensuellia erotiikkaa,

oho, ettäs silleen.

Ei minulla sellaisia kohtauksia vastaan ole mitään, 

mutta taito kirjoittaa niitä, se voi olla toisilla

ja sitten taas toisilla ei.

Tuli mieleen lapsena Nyyrikistä ja Perjantaista pikaisesti luetut 

kertomukset, niiden takana saattoi olla jopa itse Waltari.

Ne oli tarkoituksellisesti tietyn tyyppikiksi kirjoitettu,

eivätkä vaatimukseni olleet kovin suuret.

Osaanpa varoa lainaamasta seuraavaa tuon sarjan kirjaa.

Viime vuonna näihin aikoihin kuivuivat ihmisten talon päädyissä 

kuivalihat niin, että kateeksi kävi.

Silloin oli pakkasta ja tuulta sopivasti.

Nyt pulikoimme lammikoissa, koululaisten hiihtokilpailut

silti saimme vietyä kunnialla.

Säälitti lapset, pientä vesisadetta ja tuulta ja

latu sateen pilaama.

Olemme käyneet Kiva Koulu materiaalin kanssa 

yhteistä toimintaa läpi katsellen dvd:ltä

mitä kiusaaminen on ja mitä se ei ole.

Esiintymisestä leipänsä saava Kana kertoo, miten häntä

on kiusattu kouluaikana ja neuvoo, miten pitäisi

toimia.

Samoja tai samaan niputettavia on ym.tiedossa ja

uskonnossa, joten 

nyt toteutin myös tuon vuosia mielessä muhineen 

hyveiden puun.

Oppilaani ovat aivan ihania,

keskustelimme ja he saivat puuhun paljon lehtiä.

Pari oksaa jäi nimeämättä,

odotan tuleeko oppilailta niihinkin

tekstiä.

Sain Otavalta arvioitavakseni kolmosten E-kirjan sivuja,

omien oppilaiden tarpeiden verkkoa vasten käyn sitä läpi.

Samalla Otava tarjosi arvioitavaksi tekeillä olevaa,

nelosten äikän käsikirjoitusta,
kiva, pitkästä aikaa voin pohtia noita asioita,

mitä olisin toivonut olevan kirjoissa ja kenties auttaa.

Kirjakauppa lähetti bonussetelin, en kehtaa kertoa, paljonko sain,

sisareni taivastelisi tuhlausta.

Vanhempien vika, mitäs opettivat lukemaan 

ja arvostamaan kirjoja.

Osa ostoksista on kyllä korttimateriaaleja.

Ja nyt kortteilun kimppuun, kaksi odottavaa tarvetta,

samalla voisi tehdä varalle muutaman.

Tänään paistoi aurinko,

huomaan kaipaavani muuttolintujen tuloa.