Luoja tietää, kuka tarvitsee liikuntaa.
Viime viikko oli minun kolausvuoroni ja
kuutena päivänä satoi, milloin enemmän
ja milloin vieläkin enemmän.
Lauantaina oli sateeton päivä.
Ilmat olivat hyviä liikkumisen kannalta,
lauha ja kostea, helppoa hengittää,
en valita.
Omien kanssa saimme naamareita valmiiksi:
Voi minun pääparkaani!
Aamujumppa on vielä tekemättä,
ojenna, koukista...
Olikos täällä vieraita?
Minua vähän ujostuttaa.
Ettäkö kaunis,
voi, mitä sinä sanoit! Hihi, hii!
Onks tukka hyvin?
Eihän kalju paista?
Oletteko ihan varmoja, ettei taivas putoa päälle?
Jos minä huudan, säikähtääköhän se?
Näetkös, parta ei pahoille kasva.
Läl, läl, lää!
Huomaavatkohan nuo pojat minut ja minun kauneuspilkkuni
ihan varmasti?
Sus, siunakkoon, joko se kuvaaja tuli,
enkä minä ole edes kammannut hiuksiani.
Antakaas kun isä näyttää,
vartalonkierto,
yks,kaks,
kierto,
taas kaks.
Eikös ollutkin helppoa,
otetaanpas uusiksi!
Peikkopuvut olivat saaneet jalat allensa,
vain yksi löytyi ja sen kanssa
poseeraukset hoituivat.
Rakas Ultima Thule maljani, Kastehelmi kakkulautanen ja
tusinakulho pomppasivat ylähyllystä alas
sen tuhannen palasiksi lattialle.
Olipas keittiössä imuroitavaa,
huh, toivottavasti sain kaikki pois,
etteivät sirut löydä tietään jalkapohjiin.
Melkein putosivat päähäni,
kun olin tyhjentämässä tiskikonetta.
Raskaita palasia.
Nuo olivat säilyneet "vanhasta elämästäni",
olisinhan pitänyt mielelläni vieläkin käytössä.
Ihan itsekseen putosivat.
Ykkösten Palestiina ja Jeesuksen kotitalo
alkoivat valmistua.
Jeesus on ostettu pari vuotta sitten kirpparilta,
samoin kanelitangot, jotka olivat palmujen runkoina.
Yläsalissa näkyy Jeesus ottavan ruukun kanssa
hieman nokosia.
Open kuumaliimapistoolille on käyttöä.
Grillitikuista ja paperikaistaleesta tuli kirjakäärö.
Pikkuiset ovat suloisia hetken lapsia.
Hyvä, että tunnin jaksavat, ensin laulamme,
sitten ope hiukan opettaa ja sitten askartelemme.
Ja kun kello soi, siihen jää levälleen kaikki.
Harjoittelemme nyt isovanhempien päivää varten
sanonnoista tehtyä pikku näytelmää.
Ostin monistevihkosen Kurosen Tellervolta,
myymistään huutistavaroista päätellen hän on
ollut alakoulun opena.
KenKen pulmatehtävät ovat oppilaille mieluisia.
He kokevat yllätyksiä, kun osaavat ratkaista niitä.
Hiukan vaikeammasta lupasin suklaalevyn,
pari saikin sen heti ratkaistua.
Jaa-a, palkinnot on ostettu.
Harvemmin kuunneltua:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!