Kuitenkin, ihminen ihmiselle tärkeä,
- ei kukaan jaksa, ellei kohtaa ihania, lämpimiä ihmisiä.
Viimeinen kosketus ihmiseen on, kun kaipasin
Marja Leenan ihastelemaa kirjaa
Mircea Eliade Ikuisen paluun myytti
Kemin kirjadivarista.
Oitis sieltä tuli vastaus ja uusi etsintäosoite.
Ja, minähän sain kuin sainkin tilattua tuon
kirjan.
"Samaani" kaipaa pikkukiviä polulleen ajatusten
kimpoamiseksi, haastetta kaikenmaailman
täytekirjojen jälkeen.
Se edellinen oli, kun kävin hakemassa
Kauneushoitola Delkasista
lahjakortin Kaisalle.
(Kaisa-keittäjä teki ison työn meidän
isovanhempien päivänä.)
Delkas muina naisina kysäisi, milloin minulla on
mahdollisuus tulla jalkahoitoon.
No, lomallahan kyllä, niin sidoin keskiviikon
jalkojen hoidolle.
Ja taas sitä edellinen kerta oli, kun koulullamme oli
isovanhempien päivä,
ihana, että työkaverit eivät torpanneet
ajatustani, vaan lähtivät asiaan mukaan ja
saimme n. 50 mummoa ja pappaa
vieraiksemme.
Lapset esittivät ohjelmaa ensimmäisellä tunnilla
ja toisella tunnilla oli hyrrän ja tupsun työpajat
neljässä luokassa.
Neljät lujat rutistukset sain ihanilta mummoilta
ja vuolaat kiitokset järjestämisestä.
Mutta, ilman isovanhempia ei päivä olisi ollut
onnistunut, joten suurkiitokset kaikille heille,
jotka tulivat iloksemme!
Tämän kuvan ajattelin laittaa lehtijuttuun,
yhteistyössä syntyy tupsu.
Innostunut pikkumies kertoi kotonakin tehneensä
tupsun. Loistavaa!
Ja ennen kaikkea, minun oppilaani olivat hurjan hienosti, vaikka
vieraita oli kompastua asti.
No, se mutakakku ja mehu taas kiitokseksi,
kiva, että pitävät!
Saan olla ylpeä omistani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!