keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ainakin vielä on Suhomlinski voitolla

Vasili Suhomlinski 
1918- 1970

Vuotta ennen oman opettajanurani alkua loppui  
Suhomlinskin elämäntaival.
Jos haluat varmistaa tietosi, voit katsoa Hellströmin kokoamaa
selostusta.

Sain vuosia sitten käsiini hänen kirjansa "Sydämeni lapsille annan".
Olen lukenut, lainannut ja muutaman ostanut
ja lahjoittanutkin.
Vasili tuli mieleeni, kun kirjastonhoitaja antoi luettavakseni 
Maarit Korhosen kirjan Herää, koulu!

Hypoteesi: Ei ole Suhomlinskiä voittanutta.
Pitäneekö paikkaansa?

Saas nähdä, missä välissä otan lukeakseni tuon
lituskakirjan.

Meikä saa vastaansa pitkiä katseita, kun annan oppilaideni 
kuunnella musiikkia tehdessään harjoituksia.
Se auttaa heitä keskittymään, näin viimeisenä
vuotena lienee luvallista?

Kuulin muutama viikko sitten, että jollakin koululla 
oli ollut luokassa sängytkin (2 kpl).

Jee! Sehän oli minun luokkani vuosia sitten.
Sain sairaalasängyt, ostin uudet superlonpatjat, tein patjapussit
ja luokkani sai mennä patjoille (kaksi sängyissä ja yksi lattialla lisänä)
lukemaan. Ja meidän luokassa luettiin kirjoja!

Itse tuuletin patjat, se ei lisännyt siivoojan työtä.

Nyt kuulin asian kuin jonain ( lähes ) saastana.
Voi, suhomlinskilaisuus, mitä saikaan tekemään.

Omat oppilaat olivat tänään taas aivan ihanasti.
Hän, joka oli nakellut "nyppylätyynyä" eilen, kävi hakemassa
sen pöydän alta allensa, kun puhuin kuin Runeberg, 
miten tuollaiset asiat voivat auttaa itse oppilasta 
ja samalla koko luokkaa. 

Kolmosetkin 
jaksoivat päivän lopuksi kaksi tekstiilityön tuntia
olla innokkaasti työn touhussa.
He osasivat auttaa toisiaan, se oli mielestäni parasta!
Vai sanotaanko se nykyään: parhautta?

Tarvitsen luokkaani paremmat kaiuttimet
ja Hexan tuttu lupasi tuoda sunnuntaina sellaiset.

Arjen pikku enkeleitä, on heitä!




torstai 21. elokuuta 2014

Kompastellaan yhdessä

Muistan paikallislehden mainoksen,
jossa myytiin eräliivejä tarjouksessa,

tarkoitus oli ollut myydä erä rintaliivejä.

Nyt töksähti Supermarketin mainoksen ilmaus

                        

Sadonkorjuun juhlaa: Kokkaa kaaleista! 

Jotenkin olen mieltänyt kaali sanan taivutuksen toisin.

Mutta, mitäs tuosta, kompastellaan yhdessä.

Eilinen ukkoslatauksella varustettu päivä
oli väsyttävä.
Hiukan 17 kolmasluokkalaista, jotka imivät
kuin kuiva sieni koko olemiseni viimeisten
tuntien aikana vaikuttivat asiaan.
Reippaita olivat ja innokkaita.

Tänään saimme isompien käsityön tekijöiden kanssa
luokkaa parempaan kuosiin.
Josko kohta voimme laittaa tavarat järjestykseen.
Kun on kuvaamataito ja tekstiilityö samassa luokassa, on vaikea saada mielekästä järjestystä.
Kun saamme vielä hyllyille säilytysrasiat,
voin huokaista, ainakin hetken kaikki ovat järjestyksessä.


Jopas kone päätti kiusata minua, olkoon!
Vasemmalle kallellaan, eikös niin moni ole
enemmän oikealle, jos sitten tasapainon vuoksi
minä vasemmalle, ainakin nyt.
Nyt menen perkaamaan punaherukoita ämpärillisen ja sitten
on " Power Point "vuoro.
Yksi huomisen tunti odottaa valmistelua.


maanantai 18. elokuuta 2014

Älä huijaa, Elar


Viron pesä kakkosessa poikaset ovat onnekkaasti kasvaneet,
pikkuveli Elarkin osaa esittää metsä kaikuen kalakutsua.
Aino sen taidon osasi heti alusta alkaen.

Nuorukaiset eivät osaa vielä kalastaa, muutoin ovat niin upeita.
Tässä Aino seisoskeli yhdellä jalalla, kun Elar tuli pesälle.
Siinä mallasivat samanmuottisiksi, Elar hiukan huijaa, 
toinen jalka on valmiina, jos tuuli keikuttaa pesäpuuta.

Kohta pesä hiljenee ja jäämme haikeana odottamaan kevään 
lumien sulamista ja pesille tulevia.

Tänään Irma-emo oli syöttänyt jo isoksi kasvanutta Elaria,
joko lieneen lähtö mielessä?

Nyt sataa, keitän teetä, kolme tunnin valmistelua on taas tehtynä.
Ai, ettenkö osaisi ilman valmisteluita, osaan toki,
mutta mielestäni lapset ovat ansainneet sen, että heidän 
persoonansa ja taitonsa huomioin ja valmistelen tunnit sen mukaan.

Maanantai-iltaa, vaikka kynttilän loisteessa, teetä juoden
ja Stingiä kuunnellen!



sunnuntai 17. elokuuta 2014

Tyyntä ja rauhallista viikonloppua

Viikonloppu oli lepoa, siivousta, ruuanlaittoa,
pyykin pesua, kuntoilua ja tietysti ensi viikon tuntien
valmistelua.

Sain Kaisa-keittäjältä kaksi isoa kesäkurpitsaa,
ihan itse kasvatettuja,
maistuivat "mannalta"!
Kiitos, Kaisa!

Tein kaksi isoa vuokaa kesäkurpitsalasagnea,
siis vehnäjauholevyjen tilalta kesäkurpitsan siivuja.
Maistoin, hyvää oli.
Kävin hakemassa Punnitse ja säästä- liikkeestä
intialaisia mausteita, samoihin mausteisiin
kyllästyy ja pelkään, että pian sitten kasvisruokiinkin.
Pakasteeseen laitoin kurpitsalasagnen
parin annoksen satseihin.

Ostin myös lisää hirssiä, tattaria ja kvinoaa.

 Pakastin myös kolme ämpärillistä mustikkaa.
On aamupuuron, olipa se sitten hirssi, tattari tai
kauraa, kanssa syötävää marjaa.

Tuula Karjalaisen Tove-kirja on mielenkiintoista luettavaa.
Välipalana olen lukenut Sari Luhtasen Linssit huurussa.
Nykyaikaistettua Hilja Valtosta, unta odotellessa voi miettimättä lukea.

Linssit huurussa

SanomaPron palveluun olen ylen tyytyväinen, 
opettajan opas Suureen kertomukseen oli
viime vuosina häipynyt omille teilleen, enkä pitänyt ajatuksesta,
että toisen mokan vuoksi joutuisin tekemään
ylimääräistä työtä.
Vaan kustantaja olikin ystävällinen ja lahjoitti minulle
puuttuvan oppaan.
Lämmöllä tulen muistamaan alue-edustajaa ja koko
kustantamoa.
Hyvät muistot yhteistyöstä minulla on entisistäkin konsulteista.

Pyöräilin taas tunnin ja matkaa, olohuoneessa, kertyi
15 km. Työpäivinä olenkin vähemmän liikkunut.

Olen nauttinut aurinkopäivästä, ennustavat, että sellaiset
ovat vähenemässä, matalapaine on pysähtynyt
Suomen päälle.

Kun en jälleen voi laittaa soimaan You Raise Me Up,
soikoon Going Home.
Taitavia ovat.
Kaunista alkavaa uutta viikkoa, olipa se työtä
tai vapaa-aikaa!

maanantai 11. elokuuta 2014

Voihan henkselit, en paremmin sano!

Kouluissa pitäisi käyttää enemmän tietotekniikkaa,
ok, eihän se ole autuaaksi tekevä, mutta tämän päivän
lapsille niin kovin tärkeä heidän tulevaisuuden tarpeilleen.

Amen.
Siinäpä se sitten olikin.

Anteeksi lainaus, mummon piirtäjä,
tämä kuva oli niin sopiva
juuri nyt.

Verenpaine kohosi tänään.
Poikani oli putsannut, säädellyt, asentanut tietokoneen
juuri oppilaitani varten, kaikilla turvamausteilla,
- vein koneen koululle.
Oppilaita on koulussamme nyt n. 90, luokissa on vain yksi
 kappale tietokoneita,
tietty opettajan käyttöön sekin.
ATK-luokkaa ei ole, ei läppärivaunua siirrettäväksi
luokkiin.
Nyt olisi ollut kaupungille ihan ilmainen kone, edes yksi,
mutta atk-vastaavat eivät suostuneet laittamaan kaupungin verkkoon,
"Ei voi "kaikkia" koneita liittää kaupungin verkkoon!!!!!!!!"
Turvariski??

En olisi "kaikkia" ollut liittämässäkään, tuota yhtä vain,
että oppilaillani olisi ollut edes kaksi konetta tietojen etsimiseen, 
tekstin kirjoittamiseen jne vuonna 2014-2015.

Voi, uskotteko, vuoden 2013 opettaja, Kai-Ari Lundell, tai
opettajien ääni Kari Kinnunen,
että täällä jossain periferiassa ei opettaja saa edes omilla rahoillaan
ostaa tietokonetta oppilailleen? Oikeasti, uskotteko?

V. 2016 opettajien pitäisi opettaa koodaustakin oppilailleen,
ai, mitähän se mahtaa olla ja millä sitä toteutettaisiin, me vain
kuusenkäpyjä ladomme peräkkäin.


Itketti minua, atk-nainen ei edes kysynyt, mistä, kenen
laittamasta koneesta oli kyse.
Ei ollut yhtään asiallista, ystävällistä sanaa,
pyysin toistamaan, kun en uskonut korviani.

Verenpaine nousi ja silmät vesissä kuuntelin, kun oppilaani
sanoivat, eikö heidän puhelimiensa verkkoyhteyksiä voisi jakaa.

Olisiko mitään jakoa älyn käytölle?
Mitä tekevät he, jotka ovat vallan oikealla puolella,
puhuvat yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista,
todellisuus onkin sitten toisenlainen.


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Mitä ihmettä tapahtui?

Pitäisiköhän twiitata vaiko kirjoitella tähän?
Lehdet netissä kyselevät, mitä ihmettä tapahtui
Ihmemiehelle?

Olisiko ihan "luonnollinen" syy,
ikää tulee hänelle, niinkuin meille jokaiselle
tavalliselle tallaajallekin.

Richard Dean Anderson on nyt 64v. ja näyttää
hyväntuuliselta kauppareissulla olevalta mieheltä.
Miltäs muulta pitäisi näyttää?
(kuva on lainaus , ei tietystikään omani)


Mielestäni minulle riittää, että olen huolissani omista kiloistani
( tyytyväinen nyt, kun viitsin pyöräillä melkein päivittäin tunnin
ja otan magnesiumia, vihreää teetä ja kahvia pillereinä!)
tai omien lasteni kunnosta. Se riittää.
Miksi pitäisi taivastella elämäänsä tyytyväisen ihmisen olotilasta?

Viikonloppu on kulunut yksin koulutöitä tehden, valmisteluja
äidinkielen ja matikan koko talven aikataulujen teon
kanssa.
Ruohon leikkasin taloyhtiön ja oman pihani kasvaneen
alueen.
Mustikoita sain parin piirakan verran naapurilta.
Hän toi myös kuhaa, fileroin (auts, siis minä)
sen pakkaseen. Sinne meni se toiseen piirakkaan
jäänyt mustikkarasiakin.

Olisipa kiva maistella piirakkaa ja katsella superkuuta,
mutta kanssasyöjää ei nyt ole ja se kuukin on
pilvien takana.

Kirjoja olen lukenut useitakin, luettelossa ovat lähes kaikki.
Viimeisestä lukemastani pidin
Sara Gruen Vettä elefanteille oli kuin kuumana päivänä mehukas,
 viileä granaattiomena.
Vanhan miehen muistelut päättyivät hellyttävästi.

Vettä elefanteille

Suurena rakkaustarinana markkinoitu 
Andrew Nicoll'n Rouva Agathen rakkaus
oli ihan luettava kirja, välillä ihmettelin, missä se suuri 
rakkaustarina on, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Rouva Agathen rakkaus (Kovakantinen)


Leslie Tentlerin Keräilijän paluu oli karmaiseva.
Onneksi Tentler osaa kirjoittaa mässäilemättä
raakuuksilla.

Keräilijän paluu

Naapurimaan pohjoisen tekstiä oli
Marianne Cederwall'n Tästä talvesta tulee musta,
Ei pärjännyt Åsa Larssonin tekstille,
siinä oli paljon samaa, mutta kehitysvaiheessa vielä.
Näin sen lukiessani koin.

Tästä talvesta tulee musta

Nyt olisi taivas pilvien peitossa, hiukan pieniä pisaroita sateli,
antaisi enemmän, maa on kuiva pitkän hellekauden
jälkeen.
Vaan ei sada enempää, eikä näytä sitä superkuuta.
Ei kaikkea saa, mitä haluaa.

Nyt ajattelin lukea Tuula Karjalaisen Tove Jansson
Tee työtä ja rakasta.

"Voi vielä paljon uskaltaa...", niin ajattelinkin,
elämä on elämistä varten, eikö totta!





torstai 7. elokuuta 2014

Meillä on aikaa vielä


Kirpparilta ostamani perenna, elokuun asteri, on
alkanut kukkia.
Eipäs ollut ollenkaan huono ostos,
toivottavasti menee talven yli lumien alla.


Huomenna on veso-päivä, lukulaitteiden pussit
ovat valmiina luokan pöydälle laittamista varten.
Toivottavasti jokaiselle löytyy luettavaa,
ajatukseni on saada Kunnarit lukemisesta ja
diplomit matematiikasta jokaiselle
ensi talven aikana.


Järjestäjille on valmiina uusi kuva
kotitehtävien merkitsemistä varten.


Näin kuumana päivänä siinä lie kylliksi valmistautumista
alkavaan työrupeamaan?

Esimies laittoi tekstiviestin, klo 8.45-13 on yhteistä,
sen jälkeen voi mennä luokkiin.
Ei tarvitse tulla varemmin, jaa-a, mutta saako?

Kaikki kirjat on luettuna, pitäisi uusia lainata.
Sain Antti Heikkilän Diabeteksen hoito ruokavaliolla,
kolmanneksen siitä olen lukenut.
Se ei ole oikein unilukemista.

Juha Tapion Meillä on aikaa vielä:
( elämä on liian lyhyt kompastuaksemme pieniin
asioihin, ajattelisin. Lienenkö väärässä?)

perjantai 1. elokuuta 2014

Hyvä kesä, liikuntaa ja lämpöä

Mies, jonka syliin syöksyin taju kankaalla (v. 2004) sanoi
minulle ei.
Ja pakko on uskoa, luotan hänen ammattitaitoonsa,
luotin silloinkin.
Menneet muistot ovat poskiontelopunkteerauksesta ja
väylien avaamisesta.
Tuo viimeinen taas kuulolaitteen tarpeellisuudesta
juuri tällä hetkellä.
En tinkaa, kun tuloksetkin olivat ihan vielä
mukiinmenevät.


Kesä on ollut aivan ihana, lämpöä muillekin jakaa.
Suomipyörä sai Tunturista seitsemän vaihdetta
ja minä Heikistä, loman ajaksi, kaverin tien päälle.
Aivan mahtavaa on ollut kiusata itseä, vaikka onkin
ollut kuuma, melkein jokapäiväisellä lenkillä.

Aamuisin, kun lämpö ei ollut liiallinen, lähdimme lenkille.
Kylmää juotavaa ja tauot, kun asteet kävivät yli +25°C.


Rodopenkki sai kyytiä, laitoimme siihen viime kesänä teetetyt kolme
telinettä ja Orvokkituvasta ostamani miljoonakellot saivat
paikkansa.


Hyvällä hoidolla ne virkistyivät ja kukkivat kiitollisina.


Tämä perenna ilahduttaa joka vuosi yhdellä kukkavanallaan.
Kaunis.


Pioni kukki runsaasti, mutta heti sateiden tultua
kukat menivät rumiksi.


Rukolapiirakkaa on tehty ja syöty.
Välillä olen laittanut siihen sipuliakin.


Ilkka sai kauan suunnittelemani kortin,
Aitanginniemen hiekan kera.


Ilkka meinasi, ettei vaipoissa rapissut hiekka ollut
hänen historiaansa,
no, ainakin syntymäpäiväänsä edeltävänä
päivänä olin ollut uimassa siellä hiekkarannalla.
Sinä kesänä vesi oli todella lämmintä.


Tuo teksti oli kuitenkin kuin piste iin päälle.


Monenlaisia kortteja olen rustaillut.
Tämän parin ostin aikoja sitten
ja suunnittelin heistä korttia, nyt se toteutettiin.
Ruusuja pitäisi tuunata vielä.


Nämä kaverukset sopivat myös toisilleen,
löysin Vuorelan runonkin siihen.


Holzin filmiä löysin elämän päivien kulusta kertomaan.


Sisälle tein Tapestryn leimoilla koristelun.


Kokeilin tätä puumallia, ei ihan paha tämäkään.


Näihin "vuori"kortteihin liittyy jotenkin haikeutta.

 

Kortteja on kuvaamatta vielä,
Heikki valitsi itselleen yhden, mutta muistankos minä muuta kuin
sen ensimmäisen, mistä hän piti.

Lomaa on tasan viikko jäljellä, lämmintä ennustavat,
miten lapset jaksavat koulun aloittaa?