Vasili Suhomlinski
1918- 1970
Vuotta ennen oman opettajanurani alkua loppui
Suhomlinskin elämäntaival.
Jos haluat varmistaa tietosi, voit katsoa Hellströmin kokoamaa
selostusta.
Sain vuosia sitten käsiini hänen kirjansa "Sydämeni lapsille annan".
Olen lukenut, lainannut ja muutaman ostanut
ja lahjoittanutkin.
Vasili tuli mieleeni, kun kirjastonhoitaja antoi luettavakseni
Maarit Korhosen kirjan Herää, koulu!
Hypoteesi: Ei ole Suhomlinskiä voittanutta.
Pitäneekö paikkaansa?
Saas nähdä, missä välissä otan lukeakseni tuon
lituskakirjan.
Meikä saa vastaansa pitkiä katseita, kun annan oppilaideni
kuunnella musiikkia tehdessään harjoituksia.
Se auttaa heitä keskittymään, näin viimeisenä
vuotena lienee luvallista?
Kuulin muutama viikko sitten, että jollakin koululla
oli ollut luokassa sängytkin (2 kpl).
Jee! Sehän oli minun luokkani vuosia sitten.
Sain sairaalasängyt, ostin uudet superlonpatjat, tein patjapussit
ja luokkani sai mennä patjoille (kaksi sängyissä ja yksi lattialla lisänä)
lukemaan. Ja meidän luokassa luettiin kirjoja!
Itse tuuletin patjat, se ei lisännyt siivoojan työtä.
Nyt kuulin asian kuin jonain ( lähes ) saastana.
Voi, suhomlinskilaisuus, mitä saikaan tekemään.
Omat oppilaat olivat tänään taas aivan ihanasti.
Hän, joka oli nakellut "nyppylätyynyä" eilen, kävi hakemassa
sen pöydän alta allensa, kun puhuin kuin Runeberg,
miten tuollaiset asiat voivat auttaa itse oppilasta
ja samalla koko luokkaa.
Kolmosetkin
jaksoivat päivän lopuksi kaksi tekstiilityön tuntia
olla innokkaasti työn touhussa.
He osasivat auttaa toisiaan, se oli mielestäni parasta!
Vai sanotaanko se nykyään: parhautta?
Tarvitsen luokkaani paremmat kaiuttimet
ja Hexan tuttu lupasi tuoda sunnuntaina sellaiset.
Arjen pikku enkeleitä, on heitä!