Viron pesä kakkosessa poikaset ovat onnekkaasti kasvaneet,
pikkuveli Elarkin osaa esittää metsä kaikuen kalakutsua.
Aino sen taidon osasi heti alusta alkaen.
Nuorukaiset eivät osaa vielä kalastaa, muutoin ovat niin upeita.
Tässä Aino seisoskeli yhdellä jalalla, kun Elar tuli pesälle.
Siinä mallasivat samanmuottisiksi, Elar hiukan huijaa,
toinen jalka on valmiina, jos tuuli keikuttaa pesäpuuta.
Kohta pesä hiljenee ja jäämme haikeana odottamaan kevään
lumien sulamista ja pesille tulevia.
Tänään Irma-emo oli syöttänyt jo isoksi kasvanutta Elaria,
joko lieneen lähtö mielessä?
Nyt sataa, keitän teetä, kolme tunnin valmistelua on taas tehtynä.
Ai, ettenkö osaisi ilman valmisteluita, osaan toki,
mutta mielestäni lapset ovat ansainneet sen, että heidän
persoonansa ja taitonsa huomioin ja valmistelen tunnit sen mukaan.
Maanantai-iltaa, vaikka kynttilän loisteessa, teetä juoden
ja Stingiä kuunnellen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!