Ainakin vielä on Suhomlinski voitolla

Vasili Suhomlinski 

1918- 1970

Vuotta ennen oman opettajanurani alkua loppui  

Suhomlinskin elämäntaival.

Jos haluat varmistaa tietosi, voit katsoa Hellströmin kokoamaa

selostusta.

Sain vuosia sitten käsiini hänen kirjansa "Sydämeni lapsille annan".

Olen lukenut, lainannut ja muutaman ostanut

ja lahjoittanutkin.

Vasili tuli mieleeni, kun kirjastonhoitaja antoi luettavakseni 

Maarit Korhosen kirjan Herää, koulu!

Hypoteesi: Ei ole Suhomlinskiä voittanutta.

Pitäneekö paikkaansa?

Saas nähdä, missä välissä otan lukeakseni tuon

lituskakirjan.

Meikä saa vastaansa pitkiä katseita, kun annan oppilaideni 

kuunnella musiikkia tehdessään harjoituksia.

Se auttaa heitä keskittymään, näin viimeisenä

vuotena lienee luvallista?

Kuulin muutama viikko sitten, että jollakin koululla 

oli ollut luokassa sängytkin (2 kpl).

Jee! Sehän oli minun luokkani vuosia sitten.

Sain sairaalasängyt, ostin uudet superlonpatjat, tein patjapussit

ja luokkani sai mennä patjoille (kaksi sängyissä ja yksi lattialla lisänä)

lukemaan. Ja meidän luokassa luettiin kirjoja!

Itse tuuletin patjat, se ei lisännyt siivoojan työtä.

Nyt kuulin asian kuin jonain ( lähes ) saastana.

Voi, suhomlinskilaisuus, mitä saikaan tekemään.

Omat oppilaat olivat tänään taas aivan ihanasti.

Hän, joka oli nakellut "nyppylätyynyä" eilen, kävi hakemassa

sen pöydän alta allensa, kun puhuin kuin Runeberg, 

miten tuollaiset asiat voivat auttaa itse oppilasta 

ja samalla koko luokkaa. 

Kolmosetkin 

jaksoivat päivän lopuksi kaksi tekstiilityön tuntia

olla innokkaasti työn touhussa.

He osasivat auttaa toisiaan, se oli mielestäni parasta!

Vai sanotaanko se nykyään: parhautta?

Tarvitsen luokkaani paremmat kaiuttimet

ja Hexan tuttu lupasi tuoda sunnuntaina sellaiset.

Arjen pikku enkeleitä, on heitä!