sekö ne totuudet laukoo

Aamulla paistoi aurinko ja lämpökäyrä kohosi suorana,

oli vain 2m/s tuulta koillisesta,

minulle juuri sopiva, lämmin päivä tulossa:

pyöräilin n. 23 km,

tuntuipas hyvältä suihkun jälkeen!

Tien varrella kukkivat syyskesän kukat,

västäräkin poikaset tepastelivat,

kuin niin monena vuonna ennen töiden alkua.

Kultapiisku on aina muistuttanut minua siitä, että loma alkaa loppua,

samoin syysmaitiainen

pulskaneilikka kuului ennen keskikesään,

se on hiukan myöhässä,

mutta hyvä niin.

Kissankellot ovat aina samaan aikaan pulskaneilikan kanssa

kukassa.

Kukka tyytyy vähään, kukkii teiden varsilla kivikossa.

Pietaryrtti ja mesiangervo kukkivat myös, niistä en ottanut kuvaa.

Hiukan vedettyäni henkeä lähdin käymään kaupungissa
metsästämässä

vihersmuuthieen aineksia,

en löytänyt niitä, mitä hain.

Viherkaali käy hyvänä lisänä siihen, mitä tavallisesti teen.

Laitoin nyt pienen banaanin, avokadon puolikkaan,

ananasmurskaa, maitorahkaa, mustikkaa,

viherkaalta ja vettä.

Pari päivää sitten kokeilin avokadoa kuorineen,

vatsani ei oikein ollut ihastuksissaan siitä.

Löysin, vaikka en etsinyt, mielenkiintoisen kynttilälampetin.

Sähkömiehelle on siinä töitä tiedossa, mutta luulen, että

saan mielenkiintoisen valon seinälleni,

missä se sitten tulevaisuudessa lieneekään.

Keminmaassa olisi oiva pieni rivitalonpätkä, mutta hiukan liian pieni,

muuten just oikealla paikalla ja laadukas.

No, tyhjentelen tätä ja etsiskelen oikeaa paikkaa,

ahdistun tuollaisista naapureista,

asiallista käytöstä odotan vieraita kohtaan,

itsekukin äyskiköön omilleen niin kuin haluaa.

Pertti Nieminen: 

Sekö, joka asuu Heinävedellä

eikä ole koskaan nähnyt heinää eikä vettä,

sekö ne totuudet laukoo?

Kun olisinkin puu, tai ruoho.

Ja sinä toinen: kuin balladissa

kietoisimme latvat yhteen,

antaisimme tuulen suhista.

Tai sinä lintu, minä puu,

et edes pieni lintu:

kätkisin sinut silti. Ihmiset sanoisivat:

kuunnelkaa, puu laulaa,

olisivat kummissaan.

lintu rakastavan sydämen

Milloin tarpeeksi on tarpeeksi,

ehkä nyt, kiitos, riitti.

Taloyhtiön hallituksessa saa vain haukkumiset palkaksi,

kun yrittää pitää huolta, että asiat menevät eteenpäin,

ettei talousarviota vuodesta toiseen ylitetä,

että kutakuinkin saa kaikilta osakkailta

jonkinmoisen kannanoton.

Takanapäin, tietysti, mites sitä edessä,

ja juuri sellainen, jota on auttanut oman osuutensa hoitamaan,

siis kiitoksia vain,

riittävästi tuli.

Ensimmäisessä vakipaikassani ollut työtoveri käytti usein ilmaisua,

että tuli yli ototusten kuin Turtolan pojalta,

kyseinen poika oli tansseissa mennyt keventämään rakkoaan nurkan taa

ja saanut yllättäen housuihinsa täytettä.

Vaan, aivan ihania taas kuuluu seuraamalleni pesälle,

Niina siivitteli jo hyvin varman oloisesti.

Thor söi taas pyrstöpalaa, tapansa mukaan.

Yllättäen olivat Niinan varpaat jo niin korkealla,

ettei niitä juuri näkynyt.

Ja hiukan myöhemmin olivat kaikki kolme jo niin

sujuvasti asennossa, kuin olisivat olleet

komennettuina lähtövalmiuteen.

Minullahan on tapana vaikeuksien vastaantullessa tarttua

johonkin työhön ja nyt naapurin räksytystä

kuunnellessani päätin, ettäs tänään

kokeilen netistä löytämääni tiikerikakkuohjetta.

Tulihan kaunis?

Kuvasin taas ulkona, terassinpöydällä, kun siellä on

valoa riittävästi.

Ohje on klassinen tiikerikakku, löysin sen Savon Sanomien sivulta,

laitoin siihen luomusuklaata, jospas olisi

makua yhtä paljon kuin näköä?

Sain Lars Sundin Kolme sisarta ja yksi kertoja kirjan luettua.

Kirja oli parempi kuin luetusta ajasta voisi päätellä.

Tarina ei ollut ahmittava vaan hitaasti luettava

ja sehän on minulle hankalaa.

Yhteiskunnan kerrokset, ajanilmiöt, henkilökohtaiset

elämänkuviot, ihan taitavaa kerrontaa.

Loppuratkaisussa tuntui kuin kirjailija olisi potkaissut minua,

lukijan ei pidä olettaa avoimeksi jäävää

tarinaa noin vain, tai kokee yllätyksen.

Viljo Kajavan runosta Satakielelle:

"satakieli, lintu rakastavan sydämen,

 sano, mikä sanomatta jää,

 mikä laulamatta jäi, se laula!"

Niin mielelläni olisin taas laittanut Vysotskin Suden metsästyksen,
en nyt kuitenkaan, vaan kevyempää Enyaa:

Kiihkotonta, asiassa pysyvää, ihmisarvoa kunnioittavaa

Aikoinaan tein työtä maahanmuuttajien lasten ja nuorten kanssa

melkein yhdeksän vuotta.

Monet ihmiset kauhistelivat, kyllä, se on oikea ilmaus,

kauhistelivat:

Kuinka sinä uskallat?

Sain vakuuttaa noille sanojille, ettei vastaani tullut mitään

sellaista, mitä ei 27 vuotta pienessä kylässä

opettaessani jo ollut tullut.

Ja todentotta, yleensä sekä oppilaat että heidän vanhempansa

olivat hyvin ystävällisiä jopa "liiankin kunnioittavia" minua kohtaan.

Opettajien ja aikuisten arvostus heidän kotimaassaan on

aivan toista luokkaa kuin meillä.

Osa silloisista oppilaistani on käynyt ylioppilaaksi ja

jatkanut opiskeluaan eteenpäin.

Yksikään heistä ei kirjoittaisi niin epäihmismäistä

tekstiä kuin eräs nyt niin kovin puheenkeskellä

oleva kansanedustaja.

He olivat menettäneet oman tutun

ympäristönsä, omaisuutensa. Mikä antaa oikeuden villitä

ihmisiä kulttuuritaustaltaan erilaisia kohtaan, sekö, että

he ovat heikommassa asemassa meihin nähden?

Vaikea ymmärtää.

Pääministerin tekstiä:

-Tarvitsemme maahanmuuttopolitiikasta avointa 

ja kriittistäkin, mutta ihmisarvoa kunnioittavaa 

keskustelua, sanoo Sipilä.

Persidentti Niinistön tekstistä lyhyt pätkä:

"Kaipaamme kiihkotonta ja asiassa pysyvää keskustelua 

niistä vaikeuksista, joita kohtaavat sekä maahanmuuttajat 

että vastaanottajat."

Kiitos, J.S. ja S.N.!

Edit.: En malta oilla tähän linkittämättä Ajankohtaisen kakkosen toimitussihteerin
kannanottoa otsikolla " Suomi ei ole rasistinen maa" ,
hänen mukaansa suomalaiset eivät ole rasisteja,
mutta Suomessa asuu rasisteja.

Sain nuorimmaiseltani vuolutyön, tuossa se vahtii kirjoittamistani.

 

Ja, koska olin hankkinut "värityskirjoja" sain omatekemän

sivun, eipäs muuta kuin jatkamaan,

kiva tuota olisi väritellä.

Tekijä puutyöllä ja satupuulla on M.J.G.

Ulkona on ihana, kirkas auringonpaiste,

pyykit kuivuvat pienessä tuulessa hyvin.

Kävin kerran Griegin talossa, oikeastaan tuvassa,

tämä on aivan ihana videonpätkä
säveltäjästä sekä suuresti pitämästäni hääpäivästä:

Asenteesta se on kiinni, joko pimenee tai sitten ei

Sateisena päivänä on kiva huomata positiivisia juttuja,

Antti Holma yllättää rakkauslaulu II esityksellä,

kiitos!

Muutoin tuon laulun alkuperäinen teksti on hirveä,

ajankohta, jolloin se julkaistiin, on iljettävä,

onko ihmisyys noin hukassa?

Edit.: En voi olla tuohon lisäämättä Sarita Blomqvistin kirjoituksen liitettä.
Niinhän se on, jos omamme on niin mahdottomasti parempaa,
näyttäkäänne se heille. Kyllä se tarttuu,
se paremmuus, jos sitä on, vai kuinka se lienee?
Olen nähnyt työssäni molempia, malliesimerkkejä molempiin
suuntiin, niin kantasuomalaisissa kuin muuttajissakin.
Ei aina ole hurraamista omissa, ikävä kyllä.

Viron kakkospesän poikaset toimivat omien lainalaisuuksiensa mukaan,

siellä on selvästi kaksi naarasta, joista NY on puolensa pitävin, 

NN on sovinnollisin ja nuorin, NT (uros) jää aina heikoimmalle.

Onneksi U5, Irma, syöttää toisinaan vielä ja silloin

NT:kin saa kupunsa täyteen.

Siivittelyvaihe on alkanut ja jopa NT saa itsensä ilmaan,

wau, siitä se lähtee, harppauksesta, lentokin!

Ja, mitäpäs muutakaan, asunnon tyhjäämisen keskellä,

kuin neuletyö taas käteen.

Sain L:n lyhytvartiset sukat päättelykuntoon ja jatkoin pitsineulesukkaa,

se on jo nilkassa, aloitan toisen ja teen sen samaan vaiheeseen,

väri on valokuvassa hiukan toinen kuin livenä.

Sadepäivän valoksi sytyttelin illalla jo kynttilöitä,

sekä led että oikeita.

Taloyhtiön väki vanhenee ja yhdellä alkoi jo olla ulkonakin niin

pimeää, että olisi heti ja paikalla pitänyt saada

lisävalaistusta.

Hm, että ja mitä, heinäkuu pohjoisessa menossa,

pihalla on liiketunnistimen valot ja jokaisella

oven pielessä oma valo ja juuri kohdalla

katuvalo, joten, missä se pimeys oikein mahtaa

ollakaan?

Ikääntyminen on väistämätöntä, itsekullakin se ilmenee

omalla tavallaan, toisinaan surulliselta tuntuu,

ne negatiiviset asiat joillakin vahvistuu

ja taas toisilla myönteiset,

itse ei huomaa, harvoin ainakin.

Onhan siinä,

jos pihalta ei pääse ohi päpätystä kuuntelematta,

pakasteet sulavat kauppakassissa, kun yrittää pyöritellä 

asioita myönteisiksi,

poistuessa joutuu kuulemaan päpä-päpä.

Sisareni sanoi ikääntymisen oireista, että silloin on paha, 

kun portinpielestä "varastetaan" kivet, mutta paha se on sekin,

että pimeys on jo heinäkuun lopussa,

näillä leveyksillä,

ja "soon juuri varsin tosi".

Silloin on ihana, kun voi sytyttää kynttilän, ottaa neuleen,

ja miettiä vaikkapa poismuuttoa.

Tässä on tulossa kortti J:lle, ajattelin laittaa siihen mukaan

tulevan syksyn virkistykseksi jotain kivaa.

Ja, aiheeseen, pään pimeyteen, niin hyvin sopiva

kortti (sekin vielä kesken),

siihen sopisi yksi vanhoista sanonnoista

(isoäitini sanonta):"Pyh, pumpulihameen alta,

vaikka ei se niin hieno olekaan!".

Jotain toivotusta laitan tuohon sivuun tai kukkia.

Tuo pitkä letti muistuttaa isoäitini nutturalettiä,

hän avasi sen aina yötä varten.

Letti tuoksui mäntysuovalle, se oli minulle turvallinen tuoksu.

Pidän noista Derwentin vesiliukoisista väreistä,

niillä saa hennompaakin sävyä ja sekoitellen

enemmänkin kuin 36:tta sävyä.

Ollaan aurinkoisia, vaikka tuulee ja sataa ja

sanovat tuntuvan syksyltä,

elokuu ei ole vielä alkanut,

kosteassa kasvavat mustikat.

Iloisesti masennettu, rengastettu

Satuinpas sopivasti Viron kakkospesän laitamille, kun poikasia rengastettiin.

Poikaset olivat kasvaneet jo hiukan liian isoiksi,

mutta hienosti rengastaja (Joosep T.) osasi hoitaa hommansa,

kiitokset hänelle!
Joosep on kuulemma rengastanut poikasten isän, Joosepin.

Arkijärjellä ajatellen poikaset ovat aika samankokoisia,

vaikka NT:llä rengastettua selvästi mopataan.

Rengastustilanteessa "hän" oli hyvin terhakkana,

rengastajan piti välillä rauhoitellakin poikasta.

Myönteistä toimintaa ajatellen tulevaisuutta.

Luulisin, että NT on uros, tiedä häntä, osuiko oikeaan arvaukseni.

Mustakurjen poikaset ovat kasvaneet isoiksi, nekin on rangastettu ja 

usein pesästä löytyy enää toinen.

On ollut lämmintä, olen pyöräillyt, välillä sen pitemmän, 

35 km ja tavallisimmin lyhyemmän 23,5 km.

Kunto on hyvä, ellen käytä isointa vaihdetta seitsemästä,

en saa sykettä nousemaan.

Työn päättymisen masennuksesta olen noussut,

pikku hiljaa tyhjennellyt papereita, jotka liittyivät työhön

sekä kaikkia askartelutavaroita, joita olen omilla rahoillani

ostellut työssä käytettäviksi.

On monta Ikea-kassia ja laatikkoa täyttynyt.

Soittelin tänään työpaikkani iltapäiväkerhon pitäjälle,

jos hänkin hakisi pelejä ja askartelutavaroita sinne.

Netissä kirjoitettiin ihmisistä, joilla on tavaraa niin, että

tarvitsee varastoparakkia.

Jaa-a, otsaani saa kirjoittaa, ettei minulle saa myydä:

- lakanoita

- pyyhkeitä

- askartelukartonkeja

ei ainakaan viiteen vuoteen, amen!

Varmasti löytyy muutakin, mikä on turhaa,

tarpeetonta,

pitääpäs miettiä ja lisätä listaan!

Nuorimmaiseni huoneesta ajattelin kierrätykseen siirrättää 

sängyn, kirjoituspöydän ja kaksi tuolia.

Saisi tilaa ja ehkä jossain vaiheessa tapettia tai maalia

sekä lattiamateriaalia uudemmaksi.

Tänään sain ensimmäisen Kevan maksaman "palkan",

kannatti olla ylimääräiset vuodet.

Juhlistin repsahtamalla Lidlin rahkataskuun,

niin, noin hyvin olen sisäistänyt ruokaohjeet,

väärät syömiset pitää itselle "luvata", niitä ei osteta vahingossa,

ja hyvä niin, aion jatkaa painon hillintää ja hallintaa.

Tähän aikaan suvesta usva tuo mieleen V.A.Koskenniemen
sanoittaman kansansävelmän,
kesän aika on yli puolen välin,
entiset ystävät sanoisivat,
että kohtahan se on joulukin,
totta.

Leikkimieltä villasukat jalassa

Tässä nelikko, ilman hiuksia vielä ja takimmaisin ilman 

vartalo- ja raajavanua, mutta siellähän hymyilee hänkin.

Meri piirsi Unicef-nukkeihin kasvot, täytyy täyttää vielä tuo neljäskin

ja ommella kaikille hiukset.

Neulottuja vaatteita on vaihtoversioiksikin, jotain täytyy ommella,

ehkä tehdä jalkineet?

Tämä kortti on Merin tekemä, Svanten tuttu menee naimisiin ja

lomalainen on tehnyt kortin vietäväksi.

Alareuna näyttää tältä.

Ja yläreuna tältä.

Tein itsekin yhden kortin valmiiksi,

miehille suunnatun.

Olin syksyllä tilannut tuon ihanan tekstin,

niin, minä pöllöpääkin ymmärsin sen idean, heh, heh!

Nyt, kun olen järjestellyt korttitarvikkeita,

löytyi tekstileimasinkin.

Miehille sopivia kortteja ei tule useinkaan tehtyä ja

tuosta pidin.

Keskimmäiseni lähti radioamatöörileirille ja nuorimmaiseni

tuli pistäytymään lomalla.

Olemme siivoilleet yhdessä, Meri on auttanut ikkunoiden pesussa

 ja liinavaatekaapin sisällön karsimisessa.

Järjestystä on tullut ja paljon sain vietäväksi vaatekeräykseen

ja osan kirpputorimyyntiin.

Suurin osa töistä tuomistani laatikoistakin on käyty läpi,

paljon olen omillani ostanut ja osan nyt toin

pois ennen avainten luovuttamista.

Pakkaan osan noista tavaroista (Merin töihin sopivia) laatikoihin 

ja laitan ne matkahuollon kautta, ettei Merin tarvitse raahata

niitä takaisin mennessään.

Meri ei ollut kuullutkaan aikuisten värityskirjoista,

olin tilannut hänelle kaksi.

 Kirjojen lisäksi olin tilannut värikynät,

jotta voi vaikka menomatkalla keskittää ajatukset

pois muista mietteistä.

Nyt tuli leikkimieltä nukkien ja värityskirjojen muodossa.

Tänään lämpötila nousi jopa yhdeksääntoista,

ainakin hetkeksi.

Onneksi tuli otettua aurinkoa niinä kolmena päivänä,

jotka kesää olivat.

Se on tällainen tämä kesä,

kukat eivät juuri kuki ja paleltaa.

Mitä sillä päällä, kun kaulallakin pärjää!

Kituliaasti kasvanut syreeni, jonka sain pikkuisena

taimena Oulunsalosta, kukki vihdoin.

Taidankin leikata sen puumuotoon.

Narsissivuokko näyttää pitävän puolivarjoisesta paikastaan

ja on kukkinut suurena puskana.

En arvannutkaan, että siitä tulisi noin upea kukkapuska!

Kortteja lupasin laittaa näytille ja nyt niitä tuleekin pläjäys.

Talvella kortteiluinto oli kadoksissa, nyt ei malttaisi muuta tehdäkään.

Noita stansseja olen kokeillut.

Löysin Roista viimeksi käydessäni hyvät värit, joita voin

käyttää "vesivärimäisesti", pidän niistä,

.

Tämän idean nappasin Sarilta, FinnStamperin blogista,

ihan keväinen olo tulee kuvasta, vai?

Saattaahan se mustikka kukkia hieman oudoilla kukkasilla?

Kertovat muuten, että mustikkaa on tulossa,

tulisikin, nyt minulla olisi aikaa poimia.

Tämä kortti taisi talvelta jäädä näyttämättä?

Tästä pojasta itse pidän.

Tällaisen perhoskortin laitoin kiitoskorttina hammashoitolan väelle,

olemme tehneet yhteistyötä monet vuodet.

Tämä onnitteluversio voisi olla monelle sopiva?

Hääleimasin on minulla ollut jo kauan, nyt vasta sain tehtyä sillä 

ensimmäiset kortit.

Ensimmäisenä hehkuva keltainen.

Sinisenkin tein, tässä punertava versio.

Netistä ladattavista kuvista tein muutaman kortin, nyt sain

käyttää pitsejä, joita olin pikkuhiljaa hankkinut erilaisia.

Ovatkos nämä vintagea, vai?

Kuviokansiota käytin niin, että laitoin värin siihen ja

mankeloinnin jälkeen väri näkyi taustassa.

Kokeilin.

Pitkiä kortteja en olekaan vähään aikaan käyttänyt,

nyt tein hääkortteja niihin.

Jos kysyisit, mistä olen ostanut nuo sormukset, enpäs muistaisi,

niin kauan ne ovat minulla olleet.

Hääonnitteluleimasimen olen hukannut ja nyt minulle
on tulossa uusi.

Tekstileimoja sisälle laitettavaksi minulla kyllä on.

Vaikka kortteja on tullut tehtyä, olen liikkunutkin.

Sykettä ei helposti saa nousemaan, joten olen ottanut

pyöräillessä isommat vaihteet käyttöön.

Hexa arveli, etten ollut tarkoituksella näyttänyt

vauhtiani heti alussa.

Hienosti hän on pyöräillyt kanssani.

Huomiselle päivälle hän olisi varannut neljättä 

suolahuonekertaa, mutta se ei onnistunut.

Jos minun kyhmykutinani on kurjaa, 

on tuo atooppinen ihottuma vielä kurjempaa, 

kortisoonivoiteita, perusvoiteita, nyt Lomatuell rasvasiteitä

ja aina hirvittävä kutina ja ihon kesiminen.

Eilen oli lämmintä, tänäänkin, vaikkakin pilvistä.

Illaksi on luvattu sadetta, ehkä ukkostakin.

Kävin hierojalla ja hänen muistilokeroistaan on tuo

vanha sanonta pään tarpeettomuudesta.

Käy moneen kohtaan ja monesta ihmisestä, 

Sain Delkasilta lahjan käydessäni siellä

kulmia hoidattamassa ja nyt antoi Mirja

 pansuunille siirtymislahjan,

suurkiitokset, ystävät, ilahduttamisestanne!

Ihanaa, että olette olemassa.

Teille kaikille: ihanaa kesää, muistakaa, jokainen päivä,
jokainen ihminen, jonka kohtaatte,
ovat ainutkertaisia,
halauksia!