Asenteesta se on kiinni, joko pimenee tai sitten ei

Sateisena päivänä on kiva huomata positiivisia juttuja,

Antti Holma yllättää rakkauslaulu II esityksellä,

kiitos!

Muutoin tuon laulun alkuperäinen teksti on hirveä,

ajankohta, jolloin se julkaistiin, on iljettävä,

onko ihmisyys noin hukassa?

Edit.: En voi olla tuohon lisäämättä Sarita Blomqvistin kirjoituksen liitettä.
Niinhän se on, jos omamme on niin mahdottomasti parempaa,
näyttäkäänne se heille. Kyllä se tarttuu,
se paremmuus, jos sitä on, vai kuinka se lienee?
Olen nähnyt työssäni molempia, malliesimerkkejä molempiin
suuntiin, niin kantasuomalaisissa kuin muuttajissakin.
Ei aina ole hurraamista omissa, ikävä kyllä.

Viron kakkospesän poikaset toimivat omien lainalaisuuksiensa mukaan,

siellä on selvästi kaksi naarasta, joista NY on puolensa pitävin, 

NN on sovinnollisin ja nuorin, NT (uros) jää aina heikoimmalle.

Onneksi U5, Irma, syöttää toisinaan vielä ja silloin

NT:kin saa kupunsa täyteen.

Siivittelyvaihe on alkanut ja jopa NT saa itsensä ilmaan,

wau, siitä se lähtee, harppauksesta, lentokin!

Ja, mitäpäs muutakaan, asunnon tyhjäämisen keskellä,

kuin neuletyö taas käteen.

Sain L:n lyhytvartiset sukat päättelykuntoon ja jatkoin pitsineulesukkaa,

se on jo nilkassa, aloitan toisen ja teen sen samaan vaiheeseen,

väri on valokuvassa hiukan toinen kuin livenä.

Sadepäivän valoksi sytyttelin illalla jo kynttilöitä,

sekä led että oikeita.

Taloyhtiön väki vanhenee ja yhdellä alkoi jo olla ulkonakin niin

pimeää, että olisi heti ja paikalla pitänyt saada

lisävalaistusta.

Hm, että ja mitä, heinäkuu pohjoisessa menossa,

pihalla on liiketunnistimen valot ja jokaisella

oven pielessä oma valo ja juuri kohdalla

katuvalo, joten, missä se pimeys oikein mahtaa

ollakaan?

Ikääntyminen on väistämätöntä, itsekullakin se ilmenee

omalla tavallaan, toisinaan surulliselta tuntuu,

ne negatiiviset asiat joillakin vahvistuu

ja taas toisilla myönteiset,

itse ei huomaa, harvoin ainakin.

Onhan siinä,

jos pihalta ei pääse ohi päpätystä kuuntelematta,

pakasteet sulavat kauppakassissa, kun yrittää pyöritellä 

asioita myönteisiksi,

poistuessa joutuu kuulemaan päpä-päpä.

Sisareni sanoi ikääntymisen oireista, että silloin on paha, 

kun portinpielestä "varastetaan" kivet, mutta paha se on sekin,

että pimeys on jo heinäkuun lopussa,

näillä leveyksillä,

ja "soon juuri varsin tosi".

Silloin on ihana, kun voi sytyttää kynttilän, ottaa neuleen,

ja miettiä vaikkapa poismuuttoa.

Tässä on tulossa kortti J:lle, ajattelin laittaa siihen mukaan

tulevan syksyn virkistykseksi jotain kivaa.

Ja, aiheeseen, pään pimeyteen, niin hyvin sopiva

kortti (sekin vielä kesken),

siihen sopisi yksi vanhoista sanonnoista

(isoäitini sanonta):"Pyh, pumpulihameen alta,

vaikka ei se niin hieno olekaan!".

Jotain toivotusta laitan tuohon sivuun tai kukkia.

Tuo pitkä letti muistuttaa isoäitini nutturalettiä,

hän avasi sen aina yötä varten.

Letti tuoksui mäntysuovalle, se oli minulle turvallinen tuoksu.

Pidän noista Derwentin vesiliukoisista väreistä,

niillä saa hennompaakin sävyä ja sekoitellen

enemmänkin kuin 36:tta sävyä.

Ollaan aurinkoisia, vaikka tuulee ja sataa ja

sanovat tuntuvan syksyltä,

elokuu ei ole vielä alkanut,

kosteassa kasvavat mustikat.