sekö ne totuudet laukoo

Aamulla paistoi aurinko ja lämpökäyrä kohosi suorana,

oli vain 2m/s tuulta koillisesta,

minulle juuri sopiva, lämmin päivä tulossa:

pyöräilin n. 23 km,

tuntuipas hyvältä suihkun jälkeen!

Tien varrella kukkivat syyskesän kukat,

västäräkin poikaset tepastelivat,

kuin niin monena vuonna ennen töiden alkua.

Kultapiisku on aina muistuttanut minua siitä, että loma alkaa loppua,

samoin syysmaitiainen

pulskaneilikka kuului ennen keskikesään,

se on hiukan myöhässä,

mutta hyvä niin.

Kissankellot ovat aina samaan aikaan pulskaneilikan kanssa

kukassa.

Kukka tyytyy vähään, kukkii teiden varsilla kivikossa.

Pietaryrtti ja mesiangervo kukkivat myös, niistä en ottanut kuvaa.

Hiukan vedettyäni henkeä lähdin käymään kaupungissa
metsästämässä

vihersmuuthieen aineksia,

en löytänyt niitä, mitä hain.

Viherkaali käy hyvänä lisänä siihen, mitä tavallisesti teen.

Laitoin nyt pienen banaanin, avokadon puolikkaan,

ananasmurskaa, maitorahkaa, mustikkaa,

viherkaalta ja vettä.

Pari päivää sitten kokeilin avokadoa kuorineen,

vatsani ei oikein ollut ihastuksissaan siitä.

Löysin, vaikka en etsinyt, mielenkiintoisen kynttilälampetin.

Sähkömiehelle on siinä töitä tiedossa, mutta luulen, että

saan mielenkiintoisen valon seinälleni,

missä se sitten tulevaisuudessa lieneekään.

Keminmaassa olisi oiva pieni rivitalonpätkä, mutta hiukan liian pieni,

muuten just oikealla paikalla ja laadukas.

No, tyhjentelen tätä ja etsiskelen oikeaa paikkaa,

ahdistun tuollaisista naapureista,

asiallista käytöstä odotan vieraita kohtaan,

itsekukin äyskiköön omilleen niin kuin haluaa.

Pertti Nieminen: 

Sekö, joka asuu Heinävedellä

eikä ole koskaan nähnyt heinää eikä vettä,

sekö ne totuudet laukoo?

Kun olisinkin puu, tai ruoho.

Ja sinä toinen: kuin balladissa

kietoisimme latvat yhteen,

antaisimme tuulen suhista.

Tai sinä lintu, minä puu,

et edes pieni lintu:

kätkisin sinut silti. Ihmiset sanoisivat:

kuunnelkaa, puu laulaa,

olisivat kummissaan.