lintu rakastavan sydämen

Milloin tarpeeksi on tarpeeksi,

ehkä nyt, kiitos, riitti.

Taloyhtiön hallituksessa saa vain haukkumiset palkaksi,

kun yrittää pitää huolta, että asiat menevät eteenpäin,

ettei talousarviota vuodesta toiseen ylitetä,

että kutakuinkin saa kaikilta osakkailta

jonkinmoisen kannanoton.

Takanapäin, tietysti, mites sitä edessä,

ja juuri sellainen, jota on auttanut oman osuutensa hoitamaan,

siis kiitoksia vain,

riittävästi tuli.

Ensimmäisessä vakipaikassani ollut työtoveri käytti usein ilmaisua,

että tuli yli ototusten kuin Turtolan pojalta,

kyseinen poika oli tansseissa mennyt keventämään rakkoaan nurkan taa

ja saanut yllättäen housuihinsa täytettä.

Vaan, aivan ihania taas kuuluu seuraamalleni pesälle,

Niina siivitteli jo hyvin varman oloisesti.

Thor söi taas pyrstöpalaa, tapansa mukaan.

Yllättäen olivat Niinan varpaat jo niin korkealla,

ettei niitä juuri näkynyt.

Ja hiukan myöhemmin olivat kaikki kolme jo niin

sujuvasti asennossa, kuin olisivat olleet

komennettuina lähtövalmiuteen.

Minullahan on tapana vaikeuksien vastaantullessa tarttua

johonkin työhön ja nyt naapurin räksytystä

kuunnellessani päätin, ettäs tänään

kokeilen netistä löytämääni tiikerikakkuohjetta.

Tulihan kaunis?

Kuvasin taas ulkona, terassinpöydällä, kun siellä on

valoa riittävästi.

Ohje on klassinen tiikerikakku, löysin sen Savon Sanomien sivulta,

laitoin siihen luomusuklaata, jospas olisi

makua yhtä paljon kuin näköä?

Sain Lars Sundin Kolme sisarta ja yksi kertoja kirjan luettua.

Kirja oli parempi kuin luetusta ajasta voisi päätellä.

Tarina ei ollut ahmittava vaan hitaasti luettava

ja sehän on minulle hankalaa.

Yhteiskunnan kerrokset, ajanilmiöt, henkilökohtaiset

elämänkuviot, ihan taitavaa kerrontaa.

Loppuratkaisussa tuntui kuin kirjailija olisi potkaissut minua,

lukijan ei pidä olettaa avoimeksi jäävää

tarinaa noin vain, tai kokee yllätyksen.

Viljo Kajavan runosta Satakielelle:

"satakieli, lintu rakastavan sydämen,

 sano, mikä sanomatta jää,

 mikä laulamatta jäi, se laula!"

Niin mielelläni olisin taas laittanut Vysotskin Suden metsästyksen,
en nyt kuitenkaan, vaan kevyempää Enyaa: