Olisiko pitänyt pyöriä ympyrää

Hailuodon sääksenpesällä on nyt katsottavaa.

Pulkkisen kamera kuvaa Kemon ja Mailan ainokaista,

joka on löytänyt ruokailupaikan vanhalta pesältä.

Syyksi arvellaan muurahaisten invaasiota uudelle pesälle.

Pesän seuraajille asia on hyvä, näin saamme seurata vanhan, 

tutun pesän elämää taas.

Kovin on saanut syödäkseen kalaa poikanen ja päivän aikana 

olemme nähneet, että lisää tulee.

Hieno juttu, kiitos Pulkkisen kameran, saamme iloita

katsellessamme lähipesän elämää.

Päivä alkoi vähätuulisena, mutta tuulikin heräsi ja oli 3-4m/s  myöhemmin.

Lähdin pyöräilemään ja paikalla, johon on 20 km,

teinkin päätöksen, että matka jatkuu lisälenkillä.

Lopuksi kotipihaan saapuessani totesin, että pitäisi pyöriä autotallin

ympäri muutaman kerran, jotta saisi 60 km täyteen.

Sauna houkutteli, olin auringon ja tuulen käsittelemä,

ja lisäkierrokset jäivät, siis melkein 60 km.

Olen tyytyväinen kuntooni, eläkeläinen,

eihän tarvitse olla ihan pilkun päälle, vai?

Kiitokset Kukkolankosken kioskin pitäjälle, sain sieltä

vesipullooni täydennystä.

Ja toinen pyöräilija sai Koskenkorvaa ampiaisen pistoonsa,

olisiko pitänyt saada sisäisesti, toivottavasti auttoi ulkoinen hoito!

Nyt saunan jälkeen polveni saavat hevoslinimenttiä,

ettei huomenna tunnu vastatuuleen polkemiset.

Nautitaan lämpimästä, ei tätä pitkään kestä,

kyllä meille tulee pimeää ja kylmääkin taas riittävästi!

Pieniä iloja

V. 1999 muutimme tähän rivitaloon ja ensimmäisenä

syksynä sain siikoja entisen työkaverini lippoamina

pari muovipussillista.

Elokuun illassa Hexa niitä perkaili  ulkona kiveyksen

päällä ja ihmetteli kummallista tuhinaa takaansa.

Saimme pitkäaikaiset ystävät noista siileistä.

Parhaimmillaan kuumana kesäiltana pihalle tepasteli

seitsemän siiliä, viisi poikasta ja vanhemmat.

Meri sai ruokkia niitä kädestä, ne pitivät maapähkinöistä.

Joskus nappasivat terävillä hampaillaan joko varpaasta

tai sormesta.

Jari, nykyisin lie pappina jossain, tuli kuvaamaan ystäviämme,

hupaisaa oli, kun maatasolta kuvaavan kainalon alta poikaset

vipelsivät terassin alle turvaan.

Moneen vuoteen ei ole tuhinoita kuulunut, kovin olen

kaivannut noita ystäviämme.

Nyt sain iloita pikkuisesta tuhisijasta.

Terassin alle pikkuruinen oli menemässä,

laitoin seuraavaa kertaa varten pähkinöitä tarjolla.

Siellähän tuhisija olikin aamulla napsimassa pähkinöitä.

Juoma-astia olisi varmaan tarpeen näin kuumalla.

Harakat ovat naapurin kuusista pyrkimässä pihalle,

miten annan raikasta vettä niin, etteivät harakat omi

juomapaikkaa?

Tänään oli etelätuulta ja lämpöä alle 20°C, lähdin aamusta

polkemaan pitempää (35 km) lenkkiä, tuulesta ei väliä,

aina puolet matkasta on vastatuulta.

Olen tyytyväinen polkemiseeni, aikaa kului tunti 48 min,

energiaa (kcal) 451

ja ylikulun pitkällä suoralla syke 154.

Katselin OYKSin ajo-ohjeita, pitkästä aikaa sinne meno,

mutta näytti olevan ok.

Sain luettua Minette Waltersin Kameleontin varjon,

hyvä kirja, ei heti alkulehdillä päässyt arvailemaan

lopputulosta.

Taidan etsiä muitakin Waltersin kirjoja luettavaksi.

Koko viikolle on luvattu lämpimiä ilmoja,

nautittavia ne ovat elokuussakin,

iloitaan lämmöstä!

Viron ykköspesän nuoripari sai kasvatettua poikasensa isoiksi,

vastoin seuraajien alkuennusteita.

Kohta Mai lähtee muuttomatkalle ja Mikk jää ruokkimaan 

Carlaa ja Ceciliaa.

Pilvien alla ja päällä

Vitamiineja olen saanut kylmään:

uusi pikkupakastin ja kaksi laatikkoa mansikoita ja 

laatikko vadelmia.

Ei näkynyt viime yönäkään tähdenlentoja, kävin aamuyöllä

katsomassa. Taivas oli pilvessä, saattoivat toki lennellä

siellä pilvien toisella puolen.

Sain eilen Ulla Miettuselta cd:n, aikoinaan kuuntelin

Ullan ja Maurin tekemää kasettia niin, että se alkoi

vonkua, puhki olin kuunnellut.

Eron jälkeen ihmiset kokivat, että heillä on oikeus ottaa 

ampumakohteeksi sellainen, joka teki toisin kuin

pienissä ympyröissä silloin oli "luvallista".

Niihin hetkiin Keskellä elämää-kasetti oli voimia antava.

Nyt sain tuon cd:llä, suurkiitokset.

Kuunnellessani nousi sama itku syvältä sisimmästä,

muistijälki on voimallinen.

Laitoin heille kortin kiitokseksi.

Toisessa kuvassa taisi aurinko olla pilvessä,

 toisessa näkyvillä ja se hailensi värejä.

Sisälle kirjoitin kiitostekstin.

Kreatinaan olivat uudet Altenew leimasimet tulleet, Kristel

ilmoitti, kohta saan tulevan syksyn parhaimmat

leimasimet väritettäviksi.

Marika Rahtu on ilmiömäinen leimakuvien värittäjä,

hänen videoitaan on mielenkiintoista katsella.

Viron pesillä vanhemmat kantavat kalaa kasvaville poikasilleen

ja pienenevät itse.

Eihän tuo ole mikään kumma, kun pitää kaksin jaloin lennättää

kaloja, ovat nuo sääkset taitavia kalastajia.

Tänään ykköspesälle tuotiin kala, joka oli niin kova luu, että siitä 

ei vaanut palasia irti, arvelivat sen olleen sampi?

Minulle kala oli aivan outo, se oli pitkä ja sillä oli suuret evät.

Pelargoniat kukkivat, samoin violetti lumitähti.

Yöllä aurinkokennovalot palavat.

Jostain syystä päivän rytmiini on tullut herätä kolmen aikoihin,

eihän tuo maata kaada, kun ei tarvitse mennä aamulla

töihin.

Etelä-Ruotsissakin on ollut lämmintä, eikä ihan 

jokaisena päivänä ole satanut.

Rentouttavaa viikonloppua työssäkäyville!

Tämän verran koululaulua:

Siemen vai juuri

En nähnyt eilen illalla/yöllä tähdenlentoja,

vaikka niitä ennustivat, taivas oli pilvessä, kuinkas katsoit.

Tommi Kinnunen on noussut mäennyppylälle ja 

havainnut kasvatushalukkaat:

Koko kylä tahtoo kasvattaa.

Siinähän tuota haastetta työssäoleville kasvattajille,

ja jos ilmaiset olevasi jostain eri mieltä,

vedotaan opetustaitoon.

Kyllä, sellaistakin löytyy, mutta peittääkö

se kaiken muun ja suojaako kyllästymisiltä,

jota havaitsin.

Opettajissa on paljon niitä, joille opetus on vain työ,

ei edes mieluinen työ,

kun siihen lisätään vaatimuksia toisensa perään,

ei se ole ainakaan lapsen etu, joka tulee huomioiduksi

päällimmäisenä.

Jossain jo esikoululaisia testataan, jotta samantasoiset

voidaan laittaa omiin luokkiinsa.

Missä asioissa se samantasoisuus tutkaillaan?

Onko tuollaisessa "Suomi nousuun" siemen vaiko 

eriarvoistamisen jämäkkä juuri?

Edit. Tästä oli tutkijallakin mielipide,
Piia Seppänen luopuisi erikoisluokista.

Tein aamukosteassa aamulenkin, vein auton tarkastettavaksi,

helmuksia muovien alla, tulin pyörällä kotiin,

ilman kosteuspiste oli melkein lämpötila, joten iho sai

pehmeän käsittelyn.

Jos hyvin käy, haen iltasella auton ja saan pyöräiltyä

tämän päivän lenkin siinä.

Eilen hain pakastusrasioita, -pulloja ja ostin lisäpakastimen,

optimisti odottaa marjasatoa.

Kun huomenna saan pakasteen, käyn ostamassa mansikoita,

ja odottelen mustikoiden kypsymistä niin,

etteivät varvut täytä poimuria.

Kaisa lupaili karpaloita ja toivon saavani marja-aroniaakin.

Toiveissa on hyvä elää!

Paistoin viime vuoden mustikoista kaksi piirakkaa eilen.

Toinen oli valmistaikinasta, sai päälleen muruseoksen,

odottaa uunin lämpiämistä.

Viron pesillä poikaset kasvavat, kalastaessaan Mai, Mikk, Irma ja Joosep

kutistuvat, eivät ehdi itse syödä, kun ruokkivat poikasiaan.

Kuvan Thor oli saanut niin ison kalan, että torkahtelikin välillä.

Molemmissa pesissä poikaset ovat kasvaneet tasaisesti,

kalaa on ollut riittävästi.

Ensimmäiset päivät "leetillä" ovat kuluneet aurinkoisessa

touhussa,

kaipa tähän tottuu, olemaan itselle tarpeellinen.

Kiitos, että olette, ystävälliset ihmiset,

elämäni poluilla, näen, kuulen, arvostan teitä!

Muu maa mustikka

Vuosia kävin enimmäkseen yksinäni  Ruotsin puolella,Aavajärvellä,
mustikassa, puolukassa ja sienessä.

Olihan sinne matkaa, n. 25 km, mutta paikka oli hyvä,

puolukka-aikana sai vielä mustikoitakin ja sieniä lisäksi.

Opettajien pakkoloman aikana (taisi olla vuosi 1997?)
 poimin useamman ämpärillisen päivässä.

Joskus olin paikottamassa autoa yhdeksän aikaan

ja metsästä tuli pari vietnamilaista isojen ämpäreiden kanssa,

heidän poiminta oli silloin jo ohi siltä päivältä.

Nyt olen vieronut mennä yksin marjoja poimimaan sinne,

tänään sain kutsun lähteä Kivijärvelle,

hierojan mies oli menossa ja he ystävällisesti kutsuivat minut mukaan.

N. neljä tuntia ja vajaa ämpäri mustikoita, se on enemmän kuin

olen poiminut vuosiin.

Ja takaisin tullessa meitä odotti ruoka,

 Mirja oli keittänyt  hirvenlihakeiton 

väsyneille, nälkäisille,

olipas siinä ystävällisyyttä kukkuramitoin,

kiitokseni!

Tuossa meidän välissä oleva raja ei näy eikä tunnu,

sujuvasti suomalaiset autot ajelivat samoille mustikkamaille.

Nyt minua odottaa mustikoiden perkaaminen,

on puolipilvistä ja lämmintä, terassilla on helppo puhdistaa.

Laitan saunan odottamaan, lonkat, polvet ja jalkaterät

kaipaavat hoivaa.

Ystäväni tuskailee elämän vaikeiden asioiden palapelissä,

jokin ratkaisu pitää tehdä, kuka sanoo, mikä on paras?

Tsemppiä!

Jaa-a, talveksiko Epsanjaan pyöräilemään?

Joku ennusti aikaisin keväällä, että elokuussa on kesä,

kiva, että yksi ennustus meni oikeaan suuntaan!

Kävin Roissa veljen perheessä, rippikirkossa, rantasaunassa,

hillajängällä.

Suurkiitokset, oli upeaa!

Sain kysyttyä Ulla Miettuselta, olisiko mahdollista saada niitä

kasetteja, jotka aikoinaan soitin puhki, cd:nä.

Silloin ei osannut varautua siihen, etteivät ne kestä,

oli tärkeää saada tankata voimia niistä:

Keskellä elämää ja Kuvastimessa.

Toivottavasti onnistuu.

Kosteasta kesästä eniten näyttää pitäneen kuunlilja, se on valloittanut 

perennapenkistäni kolmasosan.

Kurjenpolvet kukkivat, pioni on yli menossa ja anemonet

ilahduttavat sysleimupenkissä.

Olipa yksi iiriskin saanut itsensä kukkaan.

Kävin pyörällä pidemmän lenkin (35km) eilen, oli lämmintä.

Tänään olisi ollut välipäivä, mutta en raatsinut jättää sopivaa

lämpötilaa käyttämättä ja kävin 23 km:n lenkin.

Kun sanoin Roissa meneväni "Epsanjaan" talveksi,
että voin pyöräillä ulkona, ilkamoi veljen vaimo, että hän
ilmoittaa minun menneen veropakolaiseksi suurine eläkkeineni,
just joo, suurethan nuo ovatkin, verrattuna
vuorineuvoksiin.

On tosi ihana pyöräillä vähin vaattein ja tuntea
lihasten lämpimässä toimivan ja tuntea ilman ja ihon lämmön
olevan lähellä toisiaan,
ilmavirtaus ei jäähdytä, viilentää hiukan.

Jostain pohjoisen suunnasta kuului äsken ukkosen jyrinää, 

taisi olla entisen työpaikkani päällä, ukkostutka näytti niin.

Ennustetut sateet näyttävät kuivuvan kokoon.

Hyvä niin, ystäväni Paula kävi eilen illalla mattopyykillä

ja kuivuminen tarvitsee sateetonta iltaa.

Kaisa käväisi tuomassa juomapulloni,
kertoi vesopäivän olleen eilen, kuten arvelinkin.
Sanoi muistavansa karpaloaikaan minua, jee!

Hammaslääkäri totesi purukaluston paikkailevan itse itsensä,

onko syynä hoito (sähköharja ja Oralin tahna), ravinto vaiko

 ksylitolipurkka tai runsas veden juonti, vaiko kaikki tuo?

Oli miten oli, yhdellä käynnillä selvisin.

Ympyräkierroksen ajettuani löysin katsastusmiehen kaipaileman

helmapeltien katsojankin, ensi viikolla auto nousee

ylös ja kurkistus alle kertoo enemmän.

Lie parasta ottaa polkupyörä mukaan, jos auto jää sinne,
matkaa on kävelemiseen turhan paljon.
No, senhän näkee sitten.

Hanhiniemellä on hiukan erilainen ystävän laulu,
Vysotskia kuitenkin, taas.