Siemen vai juuri

En nähnyt eilen illalla/yöllä tähdenlentoja,

vaikka niitä ennustivat, taivas oli pilvessä, kuinkas katsoit.

Tommi Kinnunen on noussut mäennyppylälle ja 

havainnut kasvatushalukkaat:

Koko kylä tahtoo kasvattaa.

Siinähän tuota haastetta työssäoleville kasvattajille,

ja jos ilmaiset olevasi jostain eri mieltä,

vedotaan opetustaitoon.

Kyllä, sellaistakin löytyy, mutta peittääkö

se kaiken muun ja suojaako kyllästymisiltä,

jota havaitsin.

Opettajissa on paljon niitä, joille opetus on vain työ,

ei edes mieluinen työ,

kun siihen lisätään vaatimuksia toisensa perään,

ei se ole ainakaan lapsen etu, joka tulee huomioiduksi

päällimmäisenä.

Jossain jo esikoululaisia testataan, jotta samantasoiset

voidaan laittaa omiin luokkiinsa.

Missä asioissa se samantasoisuus tutkaillaan?

Onko tuollaisessa "Suomi nousuun" siemen vaiko 

eriarvoistamisen jämäkkä juuri?

Edit. Tästä oli tutkijallakin mielipide,
Piia Seppänen luopuisi erikoisluokista.

Tein aamukosteassa aamulenkin, vein auton tarkastettavaksi,

helmuksia muovien alla, tulin pyörällä kotiin,

ilman kosteuspiste oli melkein lämpötila, joten iho sai

pehmeän käsittelyn.

Jos hyvin käy, haen iltasella auton ja saan pyöräiltyä

tämän päivän lenkin siinä.

Eilen hain pakastusrasioita, -pulloja ja ostin lisäpakastimen,

optimisti odottaa marjasatoa.

Kun huomenna saan pakasteen, käyn ostamassa mansikoita,

ja odottelen mustikoiden kypsymistä niin,

etteivät varvut täytä poimuria.

Kaisa lupaili karpaloita ja toivon saavani marja-aroniaakin.

Toiveissa on hyvä elää!

Paistoin viime vuoden mustikoista kaksi piirakkaa eilen.

Toinen oli valmistaikinasta, sai päälleen muruseoksen,

odottaa uunin lämpiämistä.

Viron pesillä poikaset kasvavat, kalastaessaan Mai, Mikk, Irma ja Joosep

kutistuvat, eivät ehdi itse syödä, kun ruokkivat poikasiaan.

Kuvan Thor oli saanut niin ison kalan, että torkahtelikin välillä.

Molemmissa pesissä poikaset ovat kasvaneet tasaisesti,

kalaa on ollut riittävästi.

Ensimmäiset päivät "leetillä" ovat kuluneet aurinkoisessa

touhussa,

kaipa tähän tottuu, olemaan itselle tarpeellinen.

Kiitos, että olette, ystävälliset ihmiset,

elämäni poluilla, näen, kuulen, arvostan teitä!