Vuosia kävin enimmäkseen yksinäni Ruotsin puolella,Aavajärvellä,
mustikassa, puolukassa ja sienessä.
mustikassa, puolukassa ja sienessä.
Olihan sinne matkaa, n. 25 km, mutta paikka oli hyvä,
puolukka-aikana sai vielä mustikoitakin ja sieniä lisäksi.
Opettajien pakkoloman aikana (taisi olla vuosi 1997?)
poimin useamman ämpärillisen päivässä.
poimin useamman ämpärillisen päivässä.
Joskus olin paikottamassa autoa yhdeksän aikaan
ja metsästä tuli pari vietnamilaista isojen ämpäreiden kanssa,
heidän poiminta oli silloin jo ohi siltä päivältä.
Nyt olen vieronut mennä yksin marjoja poimimaan sinne,
tänään sain kutsun lähteä Kivijärvelle,
hierojan mies oli menossa ja he ystävällisesti kutsuivat minut mukaan.
N. neljä tuntia ja vajaa ämpäri mustikoita, se on enemmän kuin
olen poiminut vuosiin.
Ja takaisin tullessa meitä odotti ruoka,
Mirja oli keittänyt hirvenlihakeiton
väsyneille, nälkäisille,
olipas siinä ystävällisyyttä kukkuramitoin,
kiitokseni!
Tuossa meidän välissä oleva raja ei näy eikä tunnu,
sujuvasti suomalaiset autot ajelivat samoille mustikkamaille.
Nyt minua odottaa mustikoiden perkaaminen,
on puolipilvistä ja lämmintä, terassilla on helppo puhdistaa.
Laitan saunan odottamaan, lonkat, polvet ja jalkaterät
kaipaavat hoivaa.
Ystäväni tuskailee elämän vaikeiden asioiden palapelissä,
jokin ratkaisu pitää tehdä, kuka sanoo, mikä on paras?
Tsemppiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!