Pieniä iloja

V. 1999 muutimme tähän rivitaloon ja ensimmäisenä

syksynä sain siikoja entisen työkaverini lippoamina

pari muovipussillista.

Elokuun illassa Hexa niitä perkaili  ulkona kiveyksen

päällä ja ihmetteli kummallista tuhinaa takaansa.

Saimme pitkäaikaiset ystävät noista siileistä.

Parhaimmillaan kuumana kesäiltana pihalle tepasteli

seitsemän siiliä, viisi poikasta ja vanhemmat.

Meri sai ruokkia niitä kädestä, ne pitivät maapähkinöistä.

Joskus nappasivat terävillä hampaillaan joko varpaasta

tai sormesta.

Jari, nykyisin lie pappina jossain, tuli kuvaamaan ystäviämme,

hupaisaa oli, kun maatasolta kuvaavan kainalon alta poikaset

vipelsivät terassin alle turvaan.

Moneen vuoteen ei ole tuhinoita kuulunut, kovin olen

kaivannut noita ystäviämme.

Nyt sain iloita pikkuisesta tuhisijasta.

Terassin alle pikkuruinen oli menemässä,

laitoin seuraavaa kertaa varten pähkinöitä tarjolla.

Siellähän tuhisija olikin aamulla napsimassa pähkinöitä.

Juoma-astia olisi varmaan tarpeen näin kuumalla.

Harakat ovat naapurin kuusista pyrkimässä pihalle,

miten annan raikasta vettä niin, etteivät harakat omi

juomapaikkaa?

Tänään oli etelätuulta ja lämpöä alle 20°C, lähdin aamusta

polkemaan pitempää (35 km) lenkkiä, tuulesta ei väliä,

aina puolet matkasta on vastatuulta.

Olen tyytyväinen polkemiseeni, aikaa kului tunti 48 min,

energiaa (kcal) 451

ja ylikulun pitkällä suoralla syke 154.

Katselin OYKSin ajo-ohjeita, pitkästä aikaa sinne meno,

mutta näytti olevan ok.

Sain luettua Minette Waltersin Kameleontin varjon,

hyvä kirja, ei heti alkulehdillä päässyt arvailemaan

lopputulosta.

Taidan etsiä muitakin Waltersin kirjoja luettavaksi.

Koko viikolle on luvattu lämpimiä ilmoja,

nautittavia ne ovat elokuussakin,

iloitaan lämmöstä!

Viron ykköspesän nuoripari sai kasvatettua poikasensa isoiksi,

vastoin seuraajien alkuennusteita.

Kohta Mai lähtee muuttomatkalle ja Mikk jää ruokkimaan 

Carlaa ja Ceciliaa.