Love Can Do

Lauantaina kävin viikon kolmannen kerran kuntosalilla,
mahtava olo, kun voi/saa liikkua!

Brita kannuun löysin Prismasta suodattimia,
nyt taas veden juonti pysyy oikeissa lukemissa.

Ruokahetken jälkeen vetäisin ulkotyövaatteet ylle ja lähdin
haralla raastamaan pudonneita lehtiä asfaltilta.
Kyllä raastoi myös korvia!

Hetkisen haraa liikuteltuani sainkin seuraksi pariskunnan
ja niin työnteko olikin kolmin kivempaa.
Saimme koko piha-alueen puhdistettua.

Sisälle tultuani uutisista kuulin/netistä luin,
kuinka torniolaiset olivat kunnostautuneet.
Jess, Tornio maailmankartalle!

Voi, pyhä yksinkertaisuus.

Olisiko ollut oikeampi osoite eräällekin valittajalle,
että liikennöitsijälle olisi sanansa osoittanut,
jos rouva ei ollut mahtunut istumaan linja-autossa
matkallaan Kemiin?

En tiedä, itkeäkö vai nauraa, kun lasten "viattomuutta"
eräskin oli huolehtimassa.
Sattumalta tunnen tapauksen,
salassapito estää kertomasta tuon viattomuuden
vahvuutta ja asianosaisten alkuperäiskansallisuutta.

Vieläkin soisin suomalaisten muistavan,
kuinka useat maat
ovat ottaneet vastaan esi-isiä/äitejä/lapsia.

Kotikyläni tyhjentämisen aikaan sodan uhatessa
siirrettiin sodan jaloista myös Pohjois-Ruotsiin  naisia ja lapsia.
Hille, joka oli ollut mukana kertoilikin usein,
kuinka he tappelivat siellä,
niin suomalaislapset kuin naisetkin keskenään,
siis ei ruotsalaisten kanssa.

Ruotsissa onkin kommentoitu runsaasti valmiuttamme
nähdä ihmiset ihmisinä.

Ilokseni sain Lauri Järvilehdon tekstiä luettavakseni.
Mieli tahtoo nähdä valoa, nähdä muutakin kuin
yrmeää ay-johtajaa jarruttamassa muutoksia.

Niin se vain on, ainoa mikä on varmaa, on muutos.
Suomi tarvitseen muutosta.
Se ei tapahdu tarraamalla entiseen, vanhoihin uriin,
vaan eteenkatsomalla, muuttamalla toimintamalleja.
Kyllä meihin jää, pahus vieköön, sitä entistäkin,
turha liiasta muuttumisesta on pelkoja nostaa.

Sieltä Ajattelun ammattilaisen sivulta löysin
Love Can Do.