Jokainen voi tehdä

Meillä on ollut tosi kaunis ja lämmin syksy.

Olemme nauttineet lämmöstä, aurinkopäivistä

ja harvakseen vesisateistakin.

Asiasta voi kuitenkin olla monta mieltä.

Suomalaisuuteen on ilmestynyt outoja piirteitä.

Voihan, ihmiset, hyväksykää itsenne,

hyväksynette sitten myös toisetkin.

Maailmalla yhdistetään rakkaaseen kotimaahamme 

lakanapukuinen, hiippapäinen olento.

Onko kysymys "kansan syvistä riveistä" lähteneestä liikehdinnästä,

vaiko kuitenkin harvinaisuus,

jota ei toivottavasti näe vuosituhansiin.

Jos koulu olisi hoitanut historian opetuksen paremmin,

olisi lakanat jääneet äitimuorin piironginlaatikkoon.

Löytyihän se koulun vika tästäkin.

Maailmalle levinnee myös näkökulma nuoren miehen

silmien kautta maastamme.

AFP kertoo maailmalle:

Kansainvälisen uutistoimisto AFP:n mukaan sadat irakilaiset 

turvapaikanhakijat kääntyvät takaisin, sillä he eivät halua jäädä

 harvaan asuttuun Suomeen, koska maassa on "liian kylmää ja tylsää".

AFP haastatteli muun muassa 22-vuotiasta Muhammedia, joka oli 

ensin matkannut Torniosta Helsinkiin, mutta palannut Tornioon 

päästäkseen takaisin Ruotsiin.

- Voit kertoa maailmalle, että vihaan Suomea. 

Täällä on liian kylmä, ei ole teetä, ei ravintoloita, 

ei baareja eikä ketään kaduilla, ainoastaan autoja, 

Muhammed kritisoi.

Samaan mielipiteeseen yhtyi takaisin Etelä-Ruotsiin 

haluava noin 15 irakilaismiehen ryhmä.

- Suomi ei ole hyvä maa, 

miehet kommentoivat AFP:lle.

Me menemme kohti talvea, joka voi olla luminen, kylmä

ja pimeä, asummehan pohjoisella pallonpuoliskolla

ja vielä sen yläosissa.

 

Nämä kuvat ovat viime tammikuulta.

Ei ollut tylsää lumitöissä,

jälkeä tuli ja hiki virtasi.

Aurinko sallii valoa ja lämpöä kovin

niukasti meille talvella.

Siis emme me vielä kylmässä elä.

Mutta sitten, pimeää ja kylmää ja lunta,

joskus väsymiseen asti,

ja silloin taas odotamme yötöntä yötä,

aikaa, jolloin on aina päivä,

josta te ette siitäkään pidä,

kun aurinko ei laske ollenkaan.

Ei hyvä sekään, vai?

Kahvia rakastamme, totta, juomme kyllä teetäkin.

Kahviloita, sellaisia pikkuisia keskustelupaikkoja

(ei niinkään baareja) kaipaamme joskus,

mutta koska asumme niin harvassa, asiakkaita ei sellaisiin

paikkoihin ole, jotta yrittäjäkin eläisi.

Siis niitäkään ei ole.

Ai, että emme "loirua"kaduilla, pois se meistä,

kiireesti käymme asioilla ja riennämme taas

kuntoilemaan tai muuten vain kotitöihin.

Tylsää, 

jos rauha, hiljaisuus, luonto ja terveys ovat sitä,

niin mitä siihen lisää,

emme me kauheasti kaipaa muuta,

mitä nyt jotkut työtä!

Kiitos käynnistäsi, Muhammed, oli hyvä, että sivistit itseäsi

ja koet nyt oman kotimaasi (toivottavasti)

arvokkaana ja tärkeänä, 

sinun työpanostasi tarvitsevana.

Me haluamme auttaa heitä, jotka oikeasti

tarvitsevat apuamme.

Olen neulonut sukkia pakolaisille, niitä täällä harvaan asutussa,

tylsässä ja kylmässä varmaankin tarvitaan.

Ehkä ne eivät olisi sinulle M. kelvanneet,

toivon, että ne jollekin pakolaiselle kertovat suomalaisen

lämmöstä,

välittävät lämpöä.

Aurinko paistaa, tuuli on riisunut koivut lehdettömiksi.

Lokakuu lähestyy,

tarvitsemme toisiamme,

hymyillään, halataan!