...tietää, että ylhäällä paistaa aurinko...

Seikkailumieltä, sinnikkyyttä, kiellellistä taitavuutta

ja samalla arkuutta sekä hiven turhamaisuutta,

mielenkiintoinen kirjailija!

Pakomatkalla kirja oli helpoin Villan kirjoista,

siinä oman raihnaisuuden pohdinta ja

pelot jaksamattomuudesta eivät olleet

päälimmäisinä.

Jos et ole lukenut, mieluusti suosittelen.

Myrskyssä on vielä hippua vaille loppu,

mukana jo väsymistä, jaksamattomuutta.

Runokirjat ystävällinen Ritva-kirjastonhoitaja

tilasi minulle ja ne ovat odottamassa.

Hitaasti etenevää, omia ajatuksia mahtuu, on helppo

löytää jotain sivumietettä lukiessa.

Lunta me odotamme,

voi, niin mieluusti!

Oppilaat ovat väsyneitä ja ilman lumen tuomaa viihdykettä

he keksivät pieniä tappelunpoikasia,

joka jäisi, jos olisi lumen kanssa touhuamista.

Pieni kuvaaja otti vain yhden kuvan ja

upea kaulaliina jäi osaksi pois kuvasta.

Oma malli, kankaanpainanta, ompelu, aplikointi, 

täyttäminen ja kaulaliinan neulominen;

paljon osaamista!

Kuu on komea, jo noustessaan

ja nyt kokonaisena vieläkin upeampi.

Rakennus on muovitettuna,

emmekä näe mitä sisällä touhutaan.

Katolla on välillä jäätä, mitä pitää kolata pois.

Aluhuopa on laitettu.

Joulunäytelmää varten tein mallikappaleen

kahvakuulasta, avustajan pitäisi tehdä yhdeksän

lisää.

Mikähän maali siihen kävisi,

kosteassa sen pitäisi pysyä,

eikä se saisi sulattaa routalevyä.

Tein tietokilpailun Spartasta ja Ateenasta,

hienosti olivat kuunnelleet, parhaalla oli 20½ /21.

Useimmilla yli puolet oikein, ok.

K. oli polleata poikaa omilla pisteillään, hienoa!

Johanna-avustajan avulla tein viitosille työkirjan 

kasvatusväittämien lisäksi neljä lisää.

Pitää vielä koota ne yhdelle paperille.

Sekä puolesta että vastaan oli löytynyt kivasti

perusteluja.

Ensimmäinen ihmettely tuli joulujuhlan päivästä ja

aikataulusta.

Arvasimme sen.

Illalla klo 22.30 alkava, vuorokauden vaihtuminen

ja todistusten jako yöllä aiheuttaa ihmettelyä.

Tänä vuonna erilainen.

Kävin Delkasin hoidossa, kulmat siistiytyivät

ja kasvojen kiristys hellitti.

Voi, miten taitava, lämmin asiakaspalvelija hän on.

Kunpa hoidettavat löytäisivät hänet!

Laadin tänään "asiakaskyselyä" viitosille ja kuutosille,

osallistuminen tekee opiskelusta mielekkäämpää,

näin ajattelisin.

Sain hibiscuksen terälehtiä Yrtistä, 

olen koittanut markkinoida muillekin,

kiitos, taas, M.L.!

Pyöräilyäkin olen taas aloittanut, mistä tulikaan

sykäys siihen?

Puoli tuntia meni eilenkin ihan näpsäkästi.

Kohta jatkan aikaa.

Poikani taivastelevat, miten voivat täyttää

äidin joululahjatoiveen, edes puokkiin:

rauhaa.

Että kun eivät ahtisaaret summuut siihen pysty,

kuinkas he.

Vanhoille rouville pelkoja ja pelkojen voittamisia, sopivasti kumpiakin!

Kyllikki Villa,syntynyt 1923, matkaaja,

on kirjoittanut monia kirjoja, minulle tuli 

Marmustoin blogista vastaan tuo lokikirja.
Kirja lienee kirjoitettu tai julkaistu 2004.

Hetken sain sitä etsiskellä, mutta nyt se on

luettuna ja lukemista odottavat toinen ja kolmas

lokikirja.

Että niinkuin latvasta alaspäin, 

mutta ihan mielenkiintoinen vertailukohta

 tunnelmiin, tuntemuksiin ja mielummin näin,

että päällimmäiseksi jää positiivisimmat kuvaukset.

Totta kai ikääntyminen omine pohdintoineen 

luo omaa tummasävyistä kudettaan

matkan kokemusten, odotusten ja pelkojen

kankaaseen.

Ikäeroa on, mutta jotain samaa meissä jokaisessa on,

oman vapauden kaipuu ja samalla tarve olla kiinni jossain,

vaikkapa vuosien takaisessa tuttavuudessa, Danielissa,
niin kuin Kyllikillä..

Ajatukset: voinko luottaa, olenko olemassa,

miksi olet ynseä, kohdistuuko se minuun,

samalla, kun päällimmäisenä on halu itse päättää

olemisesta, menemisistä,

ja vielä vaihdella päätöksiä.

Olla ikääntyvä, vapautta rakastava

on hiukan vaikeampi yhtälö

kuin nuori samassa tilanteessa.

Kiitos ML. sain taas lukea erilaisen kirjan,

jollain tapaa mielenkiintoisen, koskapa

otin luettavakseni nuo toisetkin lokikirjat.

Tämän enkelikortin tein KT:lle 50v. muistamiseen.

Sisälle A_M. Kaskisen runo.

Ja osalliset nimineen.

Kolmoset ovat melkein kaikki saaneet maskottinsa valmiiksi.

Tämä ängry on ihan pikkumiehen oma

kaava, olemme olleet vain avustajina,

jotta osaset pysyisivät paikoillaan

joko ommellen tai liimaten.

Pikku mies on todella taitava käsistään.

Olemme saaneet vettä eilen ja tänään,

maisemassa ei ole lumenhiventäkään.

Olen nyvertänyt joulukortteja.

Tämä on testikortti helposta versiosta,

revitty kinos ja leikkurilla kuuset ja peura.
Idean sain Jehkottarelta.

Aneemisiin joulutähtiin lisäsin väriä ja kultaisen keskuksen.
Tv:ssä kertoivat ekokorttien olevan muotia,
tämä ainakin on, sen mukaan, jos nyt muotia pitää olla.

Tämän mistelinoksa leimasimesta olin iloinen,

kortti valmistuu pelkistettynä.

Taakse käytin tuota kuusileikkuria,

(ainakin nyt ajattelen, että) se on onnistunut ostos.

Hiukan valju pingu, toisiin laitan enemmän väriä.

Card Candyt käytössä!

Nämäkin kortit sain valmiiksi.

Pikaisesti pistäysin Kauppakeskuksessa Kirstin syntymäpäivien

jälkeen, hain nuo leikkurit.

Kovin oli hiljaista siihen aikaan joulun aloitus,

suurimmat pippalot oli pidetty.

Ensi viikolle lupaavat lämpöasteita ja hiukan vielä

vesisadetta, noinkohan piti paikkansa

se ennuste, että jouluksi saamme pysyvän lumen?

Pakurikääpäjuoma on juotavaa inkiväärijuuren maulla 

pehmennettynä.

Olen testannut kyhmykutinaan sinkkivoidesidettä.

Vanha konsti voi olla parempi kuin

uudet.

On se ainakin turvallisempi kuin tuo kortisoni.

Paraffiinipaketista ei ole kuulunut mitään,

ensi viikolla kyselen, miten poliisi suhtautuu petokseen.
(Edit. 19.11. paketti oli Tornion postissa.
29.10. maksettu ja 19.11. perillä,
saas nähdä, painaako 4,5kg?
Edit.2. Amin 4,5kg oli ollut 4 kg ja minulla
näyttää olevan 4,1 kg. En ole kuullut,
että paraffiini on noin haihtuvaa!
Varokaa, ystävät, Päivi J:n tavaroiden
ostamista askartelukirppikseltä.)

Kaipailemme pikkupakkasta ja 5-10 cm lunta,

liikaako?

Rauhoittumista, lämpimiä ajatuksia.

Ohjailematta paras

Vihdoin suostun laskemaan käsistäni 

Gerbrandin Isä muuttaa yläkertaan.

Vaikka olen  lukenut äärettömän määrän kirjoja,

en ole koskaan kokenut tilannetta, että olisin 

ollut rakentamassa juonen kulkua, ennakoiden,

ja huomannut menneeni metsään.
(Suom. huom.Yleensä vain luen, en ennakoi tulevaa.)

Hah, takakannen tekstissä kerrotaan,

että teos on juureva ja hiljaisen huumorin sävyttämä.

(Tämä kuva on niitä luvatta lainattuja,

kuinkas olisin päässyt kuvaamaan?)

Kirjasta tehdään elokuva, mietin vain,

 miten tuota hiljaista muuttumista voi kuvata?

Jos kaipaat sähäkkää toimintaa. älä ota kirjaa käteesi,

jos sinua kiehtoo mutkikkaat sisäiset muutokset,

ehkä voin suositella.

Pidin kirjasta.

Viikolla monistin lyhennelmän Romeo ja Julia 

näytelmästä kuutosille.

He tekivät niistä innokkaasti esitystä ryhmissä,

maanantaina pääsen näkemään ne ja

voimme tehdä koonnan yhdessä.

Viitosille oli vuorossa Ilias ja Odysseia,

mielenkiinnolla hekin kuuntelivat tarinan lyhennelmää

ja kirjoittivat kartalle paikannimiä.

Omieni kanssa poltimme visakoivuisiin avaimenperiin

Isä tai Isi ja laitoimme

renkaan paikoilleen.

Lahjaa varten he tekivät rasian ja

 sen sitominen paperinarulla

olikin taitoa vaativa koitos.

Ari Partanen, kiitos vieläkin, näin monen

vuoden jälkeen lahjoittamistasi valmiiksi rei'itetyista

visakoivuneliöistä.

Voi olla, että olet rajan toisella puolen,

sydämesi ilmoitteli silloin itsestään,

mutta kiitokset menevät senkin rajan ylitse,

näin uskon!

Viitosille piti keksiä nopeasti tehtävä korttiversio,

ja Johanna-avustajan jelpillä se onnistuikin.

Leimasimissani oli Fordin kuva,

valintaa ehti tehdä leikkaustavan ja taustavärin

osalta.

Itse pidän energisestä oranssista.

Violettiin taustaan laitoin ääriviivatarralla reunukset ja onnittelun.

Oppilaat kirjoittivat .

Sisälle tuli jokaiselle oma teksti.

Gyproc oli saanut muovin suojakseen,

koulu oli paketoitu.

Pihalla oli lunta.

Nyt lauantain ja tämän päivän vesisateiden jälkeen

ainakin Torniossa lumi katosi,

eiliset netin lehtitiedot kertoivat Paakkolantien

 kolarista, joka oli johtunut tiellä olevasta

paksusta lumesta ja vääristä tilannenopeuksista.

Keli oli eilen ihan karmea, en lähtenyt kokeilemaan

kestokykyäni ajaa edestakaisin huonossa kelissä,

vaikka Tapani viettikin ulkoammesynttäreitään.

Sallittaneen kuitata syyslomakäynnillä tuo

eilinen juhla?

Vaikka vettä olikin satanut tai juuri sen vuoksi

tiet olivat kaljamalla ja matka olisi ollut pimeässä 

turhan voimia vievää.

Kokeilin pakurikääpäjuoman valmistusta,

inkivääri siivujen ja hunajan kanssa se oli

juotavaa, ei tuottanut ongelmia ensimmäinen

desilitra.

Valmistin litran kokeillakseni,

kyllä se tulee juotua.

Netistä löytyy monia sivustoja käävästä ja sen

vaikutuksista.

Ex-saunakaveri kokeili soitella viikolla taas, pidin sanani.

Sain muutaman tekstiviestin,

jos en ajellut Roihin, en sitten edes hulluissa

aatoksissa hivenen vertaa ajatellut ajella

etelään päin, amen.

Kaikille isille palakoon kynttilä,

ajatus lie tärkeämpi kuin paikka!

Dionin uusin soi pimeässä, sateisessa illassa.

Vielä riittää aasitarinaa

Kävin maaliskuussa hammaslääkärissä,

lupasivat kutsua vuoden kuluttua uudelleen.

Ei ihan vuotta mennyt, kun särky ja arkuus

kuljettivat Oralille takaisin.

Keväällä paikattu hammas oli menettänyt hermonsa,

melkein kivun kanssa minäkin!

Lähelle kanavaa porattu paikka oli aiheuttanut

juurihermon kuoleman.

Onneksi sain peruutuspaikan ja väliaikaisesta 

korjuusta maksaa n. 200€,

onneksi.

En olisi enempää kestänyt,

ei ainakaan vatsani Buranaa!

Nyt odottelen, että hammas unohtaa kivun

ja antaa minun olla rauhassa pari viikkoa,

jotta saan pysyvän paikan.

Hassua, miten pieni asia lohduttaa:

eilen kivussani soittaessani Oralille

oli lohduttavaa, kun vastaaja ymmärsi,

miten kipeä purukalustoni oli.

Kipuhan säteilee saman puolen hampaisiin

ja olo on lohduton, kun ei voi mitään tehdä.

Isä muuttaa yhä yläkertaan, nyt jo ilman ruokaa ollen

ja noutajaa odottaen.

Uusi kirja odottaa, 

Julian Barnes Kuin jokin päättyisi.

Voi olla, että saan taas avata mielenkiintoisia

 kuvia ihmisen roolista .

Tänään oli ilonaiheina kolmosten innokas polttokolvin käyttö

ja viitosten kiinnostus historiaan.

Minoslaisista luin Sinuhe egyptiläisestä, 

sen kahdeksannen kirjan toisesta luvusta.

Lopputunnin oppilaat tekivät asiaan liittyvää monistetta,

vastaten ja piirtäen.

Oli kiva tunti.

Varmuudeksi vielä Buranaa ja saunaan, 

josko lämpö ei tuntuisi enää niin pahalta,

toivoo himosaunoja.

Alamme oppilaiden kanssa työstämään

Punahilkka-satua,

hiukan modernisoituna.

Ei ihan samanlaista kuin Spede&kumpp.  seuraavassa.

En pettynyt

Eilen illalla aloitin Gerbrand Bakkerin

Isä muuttaa yläkertaan.

Arvelin, että saisin lukeakseni jotain erilaista, sainkin.

Pienin osasin kirjailija muuttaa peräkamarin pojan elämää,

ajatuksia.

En toki saanut luetuksi kokonaan, mutta 

jo nyt pidän kahden aasin omistajan tarinasta.

Kävin hakemassa Smartpostista

Ruohonjuuresta tilatut pakurikääpäjauheen
 ja silikonsuojalla varustetun lasipullon.

Saas nähdä, millaisen teejuoman saan aikaiseksi tuosta sienestä?

Pyysin tänään erästä isää auttamaan
meidän välituntiongelmassa,
onnistuneeko?

Viime viikon ilmaus harmitti niin kovin:
"Onhan siellä 5-6 puuta,
leikkiköön tolppahippaa."

Oppilaita on yli 90,
ei siinä muutama tolppahippapuu auta!

Potkuseinä ja pienet maalit olisivat
aivan mahdottoman hieno juttu,
ettei kaikki olisi kiellettyä.
Jos vielä saisimme pienen lisäalueen
pelaamista varten,
mutta se näkee ken elää.

Riitta Sinikka, tervetuloa kurkkailemaan
pohjoisia ajatuksia!
Usein avaan oven blogiisi minäkin.

Pilvet häipyivät, taivaalla loistavat tähdet,
aamulla voi olla liukasta.

Levollista yötä ja valoisaa tiistaita!

Ovenkahvaan ja kynnykselle

Pyhäinpäivän jälkeen:

 Tänään satanut lumikerros pehmensi hautausmaallakin

näkymää.

Hopealehdet olivat vielä kauniit,

noihinko seurakunta on siirtynyt?

Totesin, ettei riippuva lyhty ollut enää toimiva ja laitoin

kaksi kynttilää kiven eteen,

tässä himmeää peilausta kiven kautta.

Nyt kynttilät paloivat jo luotettavasti,

eivät alkuunsa sammuneet.

Hain kaupasta tullessani uuden metallisen lyhdyn

vietäväksi sinne seuraavaa menokertaa varten.

"Ovenkahvaan ja kynnykselle

jää kaipaus kukkimaan.

Se kertoo kysyvän suulla

ei erhettä milloinkaan,

tee elämän antaja meille,

vaikka tänään tuntuukin niin.

Sydän kuitenkin Jumalan teille 

jää itkien kiitoksiin."

Tuo sammaloitunut kivi kertoo kaipamaan jääneidenkin 

pois menosta, päivämäärät ja nimet

on sammal peittänyt.

Lauantaina oli Hartaus Kallion kirkosta tv:ssä,

 siinä puhui Kirkkohallituksen kansliapll. Jukka K.

Entinen oppilaani on löytänyt vakauden/varmuuden

puheisiinsa,

olin oikeasti ylpeä, että olin sanut olla opettajanasi.

Jukka muisteli käyntejään entisen kotikirkkonsa

 hautausmaalla, sillä samalla, jossa mieluusti kuljin

vuosia sitten. Nuorimmaiseni, silloin 2-3v.

sanoi minulle:"Äiti, ethän sinä kuole?"

Arkijärjellä  (nykytietojen mukaan oikein)

hänelle vastasin: "En."

Aikanaan korjasin sanomani,

kun lapseni ymmärsi paremmin asian.

Nämä kaksi kuvaa kertokoon rakentamisen edistymisestä,

pääoven pääty sai villat ja gyproc-levyt.

Ns. länsipääty on kertomassa ikkunoiden paikoista

ja Outokummun kuonan määrästä sisällä.

Ulos en saanut toiveistani/perusteluistani huolimatta

niitä välitunnin vieton kannalta tärkeitä välineitä,

luokkaan toin saamani säkkituolit ja

Ikeasta ostamani pöydän lukupaikaksi.

Lukupaikan vieressä on vuorolista, 

jottei kivasta asiasta tule kinaa.

Helppoa lukemista lainasin viimeksi,

neuvokaa, ystävät hyvät, mistä löytäisin

rakentavampaa!

(Sitä Villan Vanhan rouvan lokikirjaa en saanut 

luettavakseni kirjastosta.)

Enni Mustonen Kultarikko

 ja

Eira Pättikangas Vain routainen maa

on luettuna.

Mustonen meni kyllä viihteen puolelle,

Pättikangas sisälsi historiaakin.

Nyt minulla on lukematta 

Gerbrand Bakkerin Isä muuttaa yläkertaan.

Odotan kirjalta hiukan enemmän kuin

edellisiltä, miten käynee?

Sain neulottua kolme "tonttupipoa",

omista ei ole kuvaa, lainaan

Mari O'Nettin kuvaa:

Tuosta piposta tein nauhaversion, siis reikäkerros 10 krs;n

jälkeen ja siihen nauha,

 ilman sydäntä ja tiukua.

Kaksi tein Tuomas- langasta ja yhden  Wool- langasta.

Lupasi Jaanalle tehdä kortin ja nyt on enkelikortin aika.

Hyvää talven alkua, valoa hämärään!

Kauan, kauan sitten

rovasti Aittokallio ajeli kotikylääni seurojen pitoon

moottoripyörällä ja opetti virren

Koska valaissee kointähtönen,

Menneitä menneitä muistaen: