Vielä riittää aasitarinaa

Kävin maaliskuussa hammaslääkärissä,

lupasivat kutsua vuoden kuluttua uudelleen.

Ei ihan vuotta mennyt, kun särky ja arkuus

kuljettivat Oralille takaisin.

Keväällä paikattu hammas oli menettänyt hermonsa,

melkein kivun kanssa minäkin!

Lähelle kanavaa porattu paikka oli aiheuttanut

juurihermon kuoleman.

Onneksi sain peruutuspaikan ja väliaikaisesta 

korjuusta maksaa n. 200€,

onneksi.

En olisi enempää kestänyt,

ei ainakaan vatsani Buranaa!

Nyt odottelen, että hammas unohtaa kivun

ja antaa minun olla rauhassa pari viikkoa,

jotta saan pysyvän paikan.

Hassua, miten pieni asia lohduttaa:

eilen kivussani soittaessani Oralille

oli lohduttavaa, kun vastaaja ymmärsi,

miten kipeä purukalustoni oli.

Kipuhan säteilee saman puolen hampaisiin

ja olo on lohduton, kun ei voi mitään tehdä.

Isä muuttaa yhä yläkertaan, nyt jo ilman ruokaa ollen

ja noutajaa odottaen.

Uusi kirja odottaa, 

Julian Barnes Kuin jokin päättyisi.

Voi olla, että saan taas avata mielenkiintoisia

 kuvia ihmisen roolista .

Tänään oli ilonaiheina kolmosten innokas polttokolvin käyttö

ja viitosten kiinnostus historiaan.

Minoslaisista luin Sinuhe egyptiläisestä, 

sen kahdeksannen kirjan toisesta luvusta.

Lopputunnin oppilaat tekivät asiaan liittyvää monistetta,

vastaten ja piirtäen.

Oli kiva tunti.

Varmuudeksi vielä Buranaa ja saunaan, 

josko lämpö ei tuntuisi enää niin pahalta,

toivoo himosaunoja.

Alamme oppilaiden kanssa työstämään

Punahilkka-satua,

hiukan modernisoituna.

Ei ihan samanlaista kuin Spede&kumpp.  seuraavassa.