Ovenkahvaan ja kynnykselle

Pyhäinpäivän jälkeen:

 Tänään satanut lumikerros pehmensi hautausmaallakin

näkymää.

Hopealehdet olivat vielä kauniit,

noihinko seurakunta on siirtynyt?

Totesin, ettei riippuva lyhty ollut enää toimiva ja laitoin

kaksi kynttilää kiven eteen,

tässä himmeää peilausta kiven kautta.

Nyt kynttilät paloivat jo luotettavasti,

eivät alkuunsa sammuneet.

Hain kaupasta tullessani uuden metallisen lyhdyn

vietäväksi sinne seuraavaa menokertaa varten.

"Ovenkahvaan ja kynnykselle

jää kaipaus kukkimaan.

Se kertoo kysyvän suulla

ei erhettä milloinkaan,

tee elämän antaja meille,

vaikka tänään tuntuukin niin.

Sydän kuitenkin Jumalan teille 

jää itkien kiitoksiin."

Tuo sammaloitunut kivi kertoo kaipamaan jääneidenkin 

pois menosta, päivämäärät ja nimet

on sammal peittänyt.

Lauantaina oli Hartaus Kallion kirkosta tv:ssä,

 siinä puhui Kirkkohallituksen kansliapll. Jukka K.

Entinen oppilaani on löytänyt vakauden/varmuuden

puheisiinsa,

olin oikeasti ylpeä, että olin sanut olla opettajanasi.

Jukka muisteli käyntejään entisen kotikirkkonsa

 hautausmaalla, sillä samalla, jossa mieluusti kuljin

vuosia sitten. Nuorimmaiseni, silloin 2-3v.

sanoi minulle:"Äiti, ethän sinä kuole?"

Arkijärjellä  (nykytietojen mukaan oikein)

hänelle vastasin: "En."

Aikanaan korjasin sanomani,

kun lapseni ymmärsi paremmin asian.

Nämä kaksi kuvaa kertokoon rakentamisen edistymisestä,

pääoven pääty sai villat ja gyproc-levyt.

Ns. länsipääty on kertomassa ikkunoiden paikoista

ja Outokummun kuonan määrästä sisällä.

Ulos en saanut toiveistani/perusteluistani huolimatta

niitä välitunnin vieton kannalta tärkeitä välineitä,

luokkaan toin saamani säkkituolit ja

Ikeasta ostamani pöydän lukupaikaksi.

Lukupaikan vieressä on vuorolista, 

jottei kivasta asiasta tule kinaa.

Helppoa lukemista lainasin viimeksi,

neuvokaa, ystävät hyvät, mistä löytäisin

rakentavampaa!

(Sitä Villan Vanhan rouvan lokikirjaa en saanut 

luettavakseni kirjastosta.)

Enni Mustonen Kultarikko

 ja

Eira Pättikangas Vain routainen maa

on luettuna.

Mustonen meni kyllä viihteen puolelle,

Pättikangas sisälsi historiaakin.

Nyt minulla on lukematta 

Gerbrand Bakkerin Isä muuttaa yläkertaan.

Odotan kirjalta hiukan enemmän kuin

edellisiltä, miten käynee?

Sain neulottua kolme "tonttupipoa",

omista ei ole kuvaa, lainaan

Mari O'Nettin kuvaa:

Tuosta piposta tein nauhaversion, siis reikäkerros 10 krs;n

jälkeen ja siihen nauha,

 ilman sydäntä ja tiukua.

Kaksi tein Tuomas- langasta ja yhden  Wool- langasta.

Lupasi Jaanalle tehdä kortin ja nyt on enkelikortin aika.

Hyvää talven alkua, valoa hämärään!

Kauan, kauan sitten

rovasti Aittokallio ajeli kotikylääni seurojen pitoon

moottoripyörällä ja opetti virren

Koska valaissee kointähtönen,

Menneitä menneitä muistaen: