torstai 29. marraskuuta 2012

...tietää, että ylhäällä paistaa aurinko...


Seikkailumieltä, sinnikkyyttä, kiellellistä taitavuutta
ja samalla arkuutta sekä hiven turhamaisuutta,
mielenkiintoinen kirjailija!


Pakomatkalla kirja oli helpoin Villan kirjoista,
siinä oman raihnaisuuden pohdinta ja
pelot jaksamattomuudesta eivät olleet
päälimmäisinä.

Jos et ole lukenut, mieluusti suosittelen.


kolmas lokikirja

Myrskyssä on vielä hippua vaille loppu,
mukana jo väsymistä, jaksamattomuutta.

Runokirjat ystävällinen Ritva-kirjastonhoitaja
tilasi minulle ja ne ovat odottamassa.

Hitaasti etenevää, omia ajatuksia mahtuu, on helppo
löytää jotain sivumietettä lukiessa.

Lunta me odotamme,
voi, niin mieluusti!
Oppilaat ovat väsyneitä ja ilman lumen tuomaa viihdykettä
he keksivät pieniä tappelunpoikasia,
joka jäisi, jos olisi lumen kanssa touhuamista.


Pieni kuvaaja otti vain yhden kuvan ja
upea kaulaliina jäi osaksi pois kuvasta.
Oma malli, kankaanpainanta, ompelu, aplikointi, 
täyttäminen ja kaulaliinan neulominen;
paljon osaamista!



Kuu on komea, jo noustessaan
ja nyt kokonaisena vieläkin upeampi.


Rakennus on muovitettuna,
emmekä näe mitä sisällä touhutaan.


Katolla on välillä jäätä, mitä pitää kolata pois.
Aluhuopa on laitettu.

Joulunäytelmää varten tein mallikappaleen
kahvakuulasta, avustajan pitäisi tehdä yhdeksän
lisää.
Mikähän maali siihen kävisi,
kosteassa sen pitäisi pysyä,
eikä se saisi sulattaa routalevyä.

Tein tietokilpailun Spartasta ja Ateenasta,
hienosti olivat kuunnelleet, parhaalla oli 20½ /21.
Useimmilla yli puolet oikein, ok.
K. oli polleata poikaa omilla pisteillään, hienoa!

Johanna-avustajan avulla tein viitosille työkirjan 
kasvatusväittämien lisäksi neljä lisää.
Pitää vielä koota ne yhdelle paperille.
Sekä puolesta että vastaan oli löytynyt kivasti
perusteluja.

Ensimmäinen ihmettely tuli joulujuhlan päivästä ja
aikataulusta.
Arvasimme sen.
Illalla klo 22.30 alkava, vuorokauden vaihtuminen
ja todistusten jako yöllä aiheuttaa ihmettelyä.
Tänä vuonna erilainen.

Kävin Delkasin hoidossa, kulmat siistiytyivät
ja kasvojen kiristys hellitti.
Voi, miten taitava, lämmin asiakaspalvelija hän on.
Kunpa hoidettavat löytäisivät hänet!

Laadin tänään "asiakaskyselyä" viitosille ja kuutosille,
osallistuminen tekee opiskelusta mielekkäämpää,
näin ajattelisin.

Sain hibiscuksen terälehtiä Yrtistä, 
olen koittanut markkinoida muillekin,
kiitos, taas, M.L.!

Pyöräilyäkin olen taas aloittanut, mistä tulikaan
sykäys siihen?
Puoli tuntia meni eilenkin ihan näpsäkästi.
Kohta jatkan aikaa.

Poikani taivastelevat, miten voivat täyttää
äidin joululahjatoiveen, edes puokkiin:
rauhaa.
Että kun eivät ahtisaaret summuut siihen pysty,
kuinkas he.


4 kommenttia:

  1. Onpa ihana runo, todella! Talletin sen heti itselleni. Kolahti oikein kunnolla. Kiitos, A-L!

    VastaaPoista
  2. Olen miettinyt joskus, onko tuo synkkyys se, mikä minua Södergranissa viehättää vai mikä?
    Kiva, että kolahti!

    VastaaPoista
  3. Kiitos vierailustasi blogissani. Se kukka on jokin orkidea, lajia en tiedä.Toivottavasti minäkin saan sen uudelleen kukkimaan.
    Nätti toi enkeli kortti.

    VastaaPoista
  4. Vai orkidea, kukka olisi tutun näköinen, mutta lehtiä ja vartta ihmettelin.
    Kiitos, tuon kortin tein hyvälle työkaverilleni.

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi!