Haudutettua punakaalta, suklaa-tryffeliä ja kirjoja

Punakaali hautuu kattilassa sipulin ja omenalohkojen

kanssa, ohje on taas suuntaa- antava,

punaviinikin puuttuu,

muista hökheistä puhumattakhaan!

Yölukemisena minulla on ollut

Saara Kesävuoren Saarroksissa

ja Catherine Cooksonin  Kartanon portit.

Cookson ei ole ollut aiemminkaan suosikkiluettavani,

tässä kirjassa naisen aseman korostus ei ollut niin 

yksioikoisen karsea.

Onko joku tutkinut, mistä johtuu, että nainen

on ollut sieluton, osaton,

nainen epätäydellinen mies(?)

ei kai vain uskonnosta?

Kesävuoren kirja oli sumppuun ajautuneiden

ongelmaisten ihmisten soppa

katoliselle kirkolle luovutetulla saarella.

Taloutta hoitava Siiri ainoana "normaali",

kirja on kirjoittajansa ensimmäinen dekkari,

yölukemiseksi oli minulle liian takkuileva,

monesti laskin pois, ennen kuin uni oli edes vieruskadulla,

 saati porraspuulla.

Ei ollut minun tyyppinen, itse taas otin pyörivästä hyllystä.

Oma vika.

Nyt olen lukemassa itselleni enemmän sopivaa kirjaa,

Riikka Pulkkisen Totta.

Syitä, seurauksia, pohdintoja,

lempeää käsittelyä taakse jätetyille muistoille

kuoleman lähestyessä.

Henkilöt tuntuvat eläviltä ongelmiensa kanssa,

kiusaannut, kun koen tarranauhalla lätkäistyjä

ongelmia ajatuksella otan pois, jos ei sovi.

Oikeasti ongelmat repivät nahankin, kaivautuvat sisuksiin,

ei niitä nyhtäistä,

on elettävä.

En ollut ostanut nk. pakollista suklaarasiaa,

postin tuomasta paketista löytyi mm.

Brunberg Oy:n Minttutryffeli täytesuklaata,

auts, syntisen hyvää.

Ortusin Suklaa-tryffelitee odottaa iltaa,

on mielenkiintoista maisteltavaa.

Kiitos postipukki!

Yhä edelleenkin:
 joulurauhaa!

ei matkalle eksyä voi

Kävin hautausmaalla, hm, ilman kameraa,

joten ei ole kuvaa uudesta, valkoisesta lyhdystä.

Naapurihaudalla käymässä ollut Tarja antoi tulen

 öljykynttilääni, koska kaasusytytin

 ei pakkasessa suostunut toimimaan.

Etelän taivas oli kerman keltainen,

pakkanen ei ota hellittääkseen,

nyt taas yli -20°,

vaikka ilmanpaine laskeekin.

Kävin kaupasta taatelita ja viikunoita,

josko välipäivinä leipoisin taatelikakun,

sehän perinteisesti on kuulunut

leipomisiin.

Nyt en itselleni leiponut,

odotan Merin tulon.

Tein ja vein levykortit naapureille,

Fazerin piparkakku maitosuklaalevy,

kartonkikääreeseen käytin 

askartelukirppiksen kautta 

Marjo Niemeltä ostamaani enkeli+teksti leimasinta.

Leimasin oli upeampi kuin olin arvannutkaan.

Käyttöleimasimia myös nuo kaksi muuta.

Seinänaapurilla ei ole joulua, joten osasin nyt 

olla laittamatta hänelle joulukorttia.

Viime vuonna en tiennyt.

Josko sitten uuden vuoden kortti kävisi?

Kaupassa tapasin kuudesluokkalaisen äidin,

( M. on toisella koululla koulunkäyntiavustajana)

jolta sain  ystävällistä, myönteistä,

arvostavaa palautetta.

Kiitos!

Kauppaan menollani oli varmaankin tarkoitus,

vaikka hassulta tuntuikin aattona käydä,

ilmankin olisin pärjännyt.

Vexi Salmi on sanoittanut uuden joululaulun.

Sävel vain puuttuu.

Löysin syvältä sydämestä

rauhan ja hiljaisuuden,

löysin elämän tyhjyydestä

suunnan ja arvon uuden.

Se on annettu kaikille meille

ja se tie,

se meitä valoa kohti vie.

Yhteinen joulun sävel

meille kaikille kutsuna soi,

kun sen löytää sisimmästään,

niin ei matkalle eksyä voi.

Yhteinen joulun sävel...

Joulun sävelen ensi kerran

kuulin jo lapsuudessa,

kaikui kaukainen kutsu Herran

illan jo tummuessa.

Taivas tähtien holvina hohti,

kauaksi kaipuuni johti,

ja se tie,

se meitä valoa kohti vie.

Yhteinen sävel...

Pakkasmaisema, lapsen laulu:

aattorauhaa!

Olen matkakumppania vailla Tau Ceti tähden planeetalle

Tänään olen vaikutuksille altis,

siis tämä tuli kuin tilauksesta:

12 valovuoden päässä on maankaltainen planeetta,

joka kiertää Tau Ceti-tähteä.

Sinne minä lähden, lippuja ei vain vielä voi tilata.

Adlibriksestä voisi kyllä tilata ensi vuodelle kalenterin:

Saattaa kyllä pikkusen hävettää lukea tätä ajan kuluttua,

mutta juuri tänään: sopiva kalenteri!

Kyllä sattuu, syvälle sattuu, sen vain näytän jossain muualla,

mutta se ei anna oikeutta olla -disti.

Uhkailujen osalta joudun olemaan yhteydessä

luottamusmieheen.

Sallan Naruskassa pakkasennätys  -32,9 astetta,

meillä vain -14,7.

Oli siinäkin tarpeeksi, kun kolasin taas koko piha-alueen,

pikkuisen piti vauhtia pitää, että lämpimänä pysyi.

Kävimme harjoittelemassa srk-talolla perjantain

esityksiä.

Oppilaiden Punahilkka sujuu, kunhan muistavat ääntä lisätä.

Kaikkein upein asia oli, kun pikkuinen T. oli harjoitellut 

evankeliumin niin tosissaan.

Tippa silmässä kuuntelin ja olin iloinen,

että valitsin hänet.

Poika tarvitsee hyvissä asioissa huomiota.

Napakasti sujui kahvakuulavoimistelu

isoäidin johdolla.

Eivätkös näytäkin hyviltä,

routalevystä valmistetut kahvakuulat?

Maanantaina pidimme askartelupäivän,

osa leipoi pipareita,

osa pelasi tai väritti jouluisia kuvia

ja osa teki käpytonttuja.

Olivat Paten keräämät kävyt taas tarpeelliset,

kiitos vain!

Ostin eilen, kun hain joulupusseihin omenat, piparit,

karkit ja pussit, samalla Rustasta ulkotulen telineen ja

kuusenjalan honkakäppyrälle,

jotta sain sen tukevasti pystyyn

voidakseni laittaa siihen jouluvalot 

Siellä minun "joulukuuseni" nyt on terassilla.

Ja iltavierasta vastaanottaa tämä ulkotuli.

Muuten hyvä, mutta jalat ovat heikohkot.

(Omistajallakin!)

Lunta sataa jälleen, tuollaista hutturaa.

Sonja ja Magnus kertoivat joulukortissa,

että Göteborgissa on saatu paljon lunta,

etelä-Suomessakin enemmän kuin meillä,

ilmatieteenlaitos vakuuttaa, että täällä on vain 6 cm.

Uskoo, ken haluaa.

Tänään en itke, sitä lajia tuli eilen nokko,

otan kiinni hyvistä asioista,

ja tässä jalalle vanhan Kirstin sottiisia,

väliin ei mahdu ajatusten pysähtymistä,

ei tänään.

Vauhdittakoon se lukijat joulun loppuvalmisteluihin!

Nätti oli sahanomistaja, minä kolan

Olla yksi mainotuista:

Kun synnyin, meitä syntyi liikaa.

(Edit. tilastojen mukaan v. 1947 syntyi 108168 lasta,
se oli suurin luku, suurista ikäluokista.)

Pieneen, saksalaisilta säästyneeseen kehikkoon

perheemme mahtui,

sängyssä kuin sillit laatikossa,

pää-jalkopää-pää,

jotta mahduimme. 

Kun tarvitsin koulua, niitä piti rakentaa, 

meitä oli liikaa. 

Kun tarvitsin koulutusta ammattiin, 

opiskelupaikkaa haki kolmen päivän pääsykokeisiin 600, 

opiskelemaan otettiin 27,

 liikaa jälleen. 

Kun hain työtä, meitä oli taas satoja hakijoita.

 Kun olen ollut töissä yli 40v. en tiedä,

toiset mainovat jälleen, vien paikan nuoremmilta,

toiset sanovat, että työuria pitää jatkaa,

olenko vai enkö ole -

liikaa?

Kävelin taas ulkoiluttaen kolaa puolitoista tuntia,

jäsenet lämpesivät,

oli hyvä hengitellä, lämmin olo.

Naapuri tuli mökiltä tuoden pituiseni kelopuun,

asettelin sen kaatopaikkakuormasta

säästämääni tuhka-astiaan, pystyssä pysyy.

Huomenna laitan siihen valoja,

kiitos "joulupuusta" Tauno!

Sain luettua Leena Lehtolaisen Paholaisen pennut,

hups, milläs mielellä olen, kun en taaskaan

innostunut?

Kirja on Hilja Ilveskero-sarjan viimeinen,

hurlumheitä riitti kylliksi asti;

samaistumista ilvekseen, idän mafiaa, 

New Yorkin kouluttajaa, mielisairasta isää,

blingblingiä, uskollisuutta,

perhettä, pröystäilyä, rakkautta ja vihaa.

Ei ollut minun kirjani, luin loppuun asti

kiitettävällä sitkeydellä.

Välipalana luin Pentti Harjumaan Nätti-Jussin tarinoita.

Tuttuja, monesti kuultuja tarinoita,

nauratti yön tunteina sopivasti ja sai jälleen

unen päästä kiinni.

Öiden nukutuslukemisiin on kuulunut myös

loput Jorge Bucayn Kuuntele tämä tarina-kirjan

opettavista tarinoista.

Säästin niitä hetkiin, jolloin uni oli kovin hakusessa.

Mielelläni lukisin toisen samanmoisen,

osaisiko joku neuvoa?

Viimeinen tarina Oikeudenmukainen tuomari

voisi olla aiheellinen luettavaksi

muutamille vallan oikealla puolella oleville.

Toivoahan sopii.

Engl.opelta sain lainaksi  Valo Aholan elämästä
kertovan dvd:n, sen haluaisin näyttää
oppilailleni.
Valo Periksi ei anneta.
Ostin aikoinaan kolme kirjaa, jotka olivat
Aleksanteri Ahola-Valon päiväkirjamerkintöjä tuolta ajalta.
Olen antanut ne eteenpäin luettavaksi.

Tänään eräs joulumuisto:
16v. tuli kesken aamulypsyn pyörähtämään sisällä,
sisällä joulusiivoukset kesken,
navetassa lehmä poikimassa,
radiosta kuului Kuusiston joululaulu,
minua riipaisi:" Hän on varmaankin yksin joulun."

Tuona jouluna alkoi vuosia kestänyt kirjeenvaihtomme,
harvoin näimme, jotenkin lämminääninen
ihminen kulki elämässäni mukana
aina vuoteen -83 asti.

Siksi tänään soikoon Konstan joululaulu.

Miehekkäästi lauantaita

Ostin alkusyksystä uuden lintulaudan,

entinenkin oli ihan käyttökelpoinen, 

mutta mieleni teki lautaa, josta näki

ruokailijat.

Ensin siinä kävi hiljokselleen lintuja,

mutta lumen lisääntyessä väkeä on ollutkin enemmän.

Näin punatulkkuparven siinä,
osa oli laudan reunalla osa maassa,

viime vuosina niitä ei ole näkynyt.

Heikki-naapuri kertoi nähneensä käpylinnun,

saattoi tuo kesy parvi olla taviokuurnia,

olivat päästäneet kovin lähelle katsomaan.

Kävin täyttämässä taas ravintolan

ja nostin pudotetun talikorinkin paikalleen.

Sisäpihassa kokeilin uutta pientä kolaa,

oli juuri sopiva, muutenkin kuin hinnaltaan,

oli todella edullinen, vain 37€.

Wotsista ostin kaksi "Adams Light" ulkotulisuojaa.

Siinä voi käyttää puuta, risuja, pilkettä tai kestokynttilöitä.

Hassua, että siinä voi paistaa makkaroitakin.

Ostin kaksi, ajattelin, jos vaikka joululahjaksi toinen.

Säästö-Texistä ostin neljä jätkänkynttilää,

tuossa ulkotulisuojassa se palaa kauan.

Kolasin taas kaksi tuntia, kuuden aikaan on

ennustettu uuden sateen alkavan, taidan lepäillä

saunan jälkeen ja jättää huomiselle illan lumet.

Huomiselle on ennustettu koko päiväksi sadetta.

Ensin on hiukan nihkeä olo, mutta kun kroppa lämpiää,

sujuu kolaus ihan ok.

Nyt jalat ilmaisevat olemassaolonsa.

Kaipa sauna parantaa!

Adlibriksestä löysin toivotun lastenlaulukirjan,

jossa on cd:kin mukana.

Se ehtii joulun jälkeen.

Kovin "miehisiä" asioita tälle päivälle,

hiukan pehmeämpää pohjalle:

eilen olisi ollut saunakutsu,

samoin tänään,

tuo kolauslupaus oli pätevä syy pysyä kotona,

tulihan puhuttua,

melkein kuin pöydän toisella puolen ollen.

Se on ihan ok.

Ensimmäinen joulukortti tuli,

toivottavasti omani löytävät perille.

Viime jouluna olin niin väsynyt, 

etten kirjoittanut kuin pienimmän mahdollisen

määrän, nyt hiukan enemmän.

Koulun kortitkin lähtivät ajoissa,
hiukan kaipailivat lisää seimikuvia,
mutta kaikille sovituille kortit riittivät.

Välillä ei jaksa kurkkia blogeihin,

eilen nauratti Tillman jutullaan.
Nuo ilmaukset muuttuvat,
ope on usein aika ulalla kuunnellessaan
oppilaiden juttuja.
Äänensävystä kalkkiskin ymmärtää,
mistä on kyse. 

Hannan perheen joulutouhuihin pääsi mukaan,
on kiva nähdä, kuinka pojat kasvavat.

Joulumieltä touhuihinne!

Voihan rohjakkeet!

Oodi kenkärohjakkeille:

Työviikko takana, lumisia päiviä edessä.

Tulin juuri kolaamasta lunta,

eilen olikin kahdesti käveltävä kolaa työntäen.

Tänään kolasin puolitoista tuntia.

Viikon aikana olen kolannut seitsemän tuntia,

ei kai ihme, että vanhat palvelijat,

"lumikenkäni", vaelluskengät, päättivät irtisanoa

työsuhteen kanssani.

Taisivat olla vain n. 20v. vanhat,

heikkoja ovat, rohjakkeet!

Niillä oli hyvä kävellä, monet vuodet ne olivatkin 

lenkkeilykenkinä talvella.

Sitten huomasin, että niiden varret voi sitoa

tiiviisti kiinni, jottei lumi päässyt sukkia kastelemaan.

Kolauskenkinä olivatkin oivalliset.

 Pohjat olivat liukkaalla hyvin pystyssä pitävät,

en lentänyt kertaakaan takamuksilleni niillä.

Nyt ruskea/vihreät kenkäni odottavat roskikseen menoa.

Hyvästä yhteistyöstä kiittäen! 

Hm, olisiko tässä kenkien uusi elämä?

Tämä on taas luvaton lainaus,

sattui silmiini.

Tänään olisin saanut täytekakkua, kahvia ja 40v. muistamisen.

 Siivoojakin oli kutsuttu, kaipa me saamme

muistamiset sisäisenä postina.

Minulla oli kuudensien (16 oppilasta)

käsityötunti, viimeinen heidän kanssaan,

en ylisanojen ja täytekakun vuoksi 

jättänyt opetustani,

saattaa kertoa jotain minusta.

Eilen minut yllätti eräs nuori mies,

T. oli käynyt Espanjassa ja hän toi sieltä minulle

kiven, jossa oli koloja ja kahta väriä.

Oppilaat tietävät, että pidän kivistä,

ja saan monenlaisia luonnosta löytyviä muistoja.

Neea toi omatekoisen joulukortin,

johon hän oli kirjoittanut, ettei ikinä unohda

meitä.

Olisimme pitäneet hänet mieluusti kauemminkin,

vaan aikuisten asiat ajavat lasten edelle.

Hänellä on edessään taas uuden paikan ja ihmisten

oppiminen.

Otan taas särkypillerin, ettei aamulla ole jäykkyyttä

yön kipuilemisen vuoksi.

Meri, "pikkuiseni", pelasti päivän,

ilmoitti tulevansa loppukuusta käymään,

Piuha hukassa!

Sain kirjastosta lainaan, kuin hyväksi lisäksi,

jo ovella ollen, mielenkiintoisen kirjan:

 Maria Syvälän Koti.

Aamulla, herättyäni liian aikaisin noustakseni,

otin luettavaksi tuon kirjan.

Hiukan ehdin lukea, ehkä kolmanneksen,

mutta tuli tunto, että liian ohut kirja,

tuosta olisi saanut paksun sukuromaanin ,

jos sen tyyppistä olisi halunnut.

Soittelin koulusta taloyhtiön h-jäsenille, etteivät

hermostu, tulen minä kolaamaan.

(Tämä viikko on vasta se H.R:n viikko.)

Harmittaa, kun porukka haluaa koneella lumenpoistoa,

miten sitten liikun?

Työssä, hyötyliikkuen  olisi ollut niin hyvä

saada tarpeellinen ulkoilu.

Tielle en mene enää lonkkiani kuluttamaan,

puhumattakaan jalkateristä.

(Perimänä saatuja vikoja molemmat.)

Ostin eilen uuden kolan.

Kylläpäs sillä olisi hyvä pihaa puhdistaa.

Odottelen erään lumenpoistajan tarjousta,

kun entinen kertoi tänä talvena olevansa estynyt.

Äsken kolasin reilun tunnin, työkalu oli muuten hyvä, 

on vain opeteltava oikea asento,

ettei liian syvältä kuopaise. 

Meillä on vielä asfaltin pinta osittain jäätön ja

 niissä se raapi hiekoitussoraa.

Pakkasta on alle neljä astetta, oli helppo hengittää.

Luokan näytelmä valmistuu,

on kiva harjoitella heidän kanssaan,

onhan se heidän sanoittamansa ja lisukkeet olemme

yhdessä siihen miettineet.

Olen kiitollinen yön levollisesta unesta,

en jaksaisi ilman pitkää unta.

Tällä hetkellä jaksan paremmin,

hyvä niin.

Vaikka aamulla olin kyllä töihin lähtiessäni niin ajatuksissani,
että kelasin vain lämmitysjohdon seinään
ja koululla aloin katsella, missäs se johto nyt on?
Vähän hymyilitti, josko autotalli liikahti, kun peruutin
piuha paikoillaan!!
No, ei toki niin, mutta kävinpä ostamassa
autossa mukana kulkevan johdon,
ettei tarvitse seinästä irrottaa (ja unohtaa??)


Kuutamoa kaipaan, jotenkin se rauhoittaa.

Neljän päivän edestä!

Nettipoukkoilussa tuli vastaan ajatus, että

puoli tuntia päivässä liikuntaa olisi riittävä,

tänään on tullut siis neljän päivän edestä!

Ulkona oli aivan ihana ilma hengittää ja lumi oli kevyttä.

Ja kuinkas ollakaan, aamulla sain Sirkan ja Keijon kaverikseni

ja iltakolaukseen ehti Tauno,

hyvin meillä yhteistyö pelaa.

Pari taloyhtiön kolaa joutaisi heittää jo pois,

kärkilevy on vaurioitunut ja jälki on huonoa,

siksi katselin uusia:

toisen pitäisi olla syvä kola ja toisen pitkäaisainen,

jottei selkään ota väärä asento.

Tämä melkein olisi molempia.

Leveys on 80 cm ja jatkovarsi on hyvä.

Nyt  sauna lämpiää,

käytän uunissa valmispizzan ja neulon sukat valmiiksi.

Cellbesin tuulihousut ovat hyvät,

alle mahtuu sopivasti pitkikset.

Kiitos, Merja, kun neuvoit tätiäsi ostoksissa!

Tauno lupaili kuusenoksaa ja latvuksia,

jotta saisin tehdä "pihapuun" koristeeksi.

Isoon ruukkuun oksa ja siihen latvus pienemmistä oksista

 rautalangalla sitoen.

Siinä vaiheessa, kun meillä on lunta yli puolen metrin,

 tuollaiset koristukset ovat vain haitaksi,

mutta ennen sitä,

ajattelin josko vastaisi kuusen tarpeeseen.

...luulevat, että heillä on oikeus olla onnellisia koko ajan...

Pois Muualle Veks

Ensin koin romaanin rankaksi, raskaaksi,

menneiden sukupolvien paino elämän yllä,

toimimattoman ketjun jatkaminen,

syysmyrsky.

Jaksoin paksun romaanin loppuun asti, kevenikin

se, asiat aukenivat.

Kumpi on parempi, peitteleminen vaiko

rehellisyys?

Jokaisella henkilöllä oma kyttyränsä,

joka sitoo voimat,

ketä vahvemmin, ketä heikommin.

On salattuja ja kaikkien tiedossa olevia asioita,

ketä ahdistaa vallan tavoittelu, ketä alkoholin käyttö,

ketä lapsen itsemurha.

Minua ahdisti hiukan synkkyys, 

mietin, miksi nappasin kirjan telineestä.

Ok, luettu on, mutta seuraavalla kerralla katson

missä tilanteessa otan Axelssonin kirjan

luettavakseni.

Toinen vikanappaus oli Heikki Turusen

Tie totuus ja elämä,

enpä lukenut, hyppelin vain,

lopusta luin enemmän.

Ryöttiä meininkiä,

sekään ei mielentilaani sopinut,

yöllä valvoessa tuli luettua.

Koppakaupalla ihmisten omanvoiton tavoittelua,

syrjähyppyjä, tappoja ja rajariitoja

syytön ei kukaan ja ne pomppivat sivuilta

lukuisina kuin kevätpuput.

Ajallisesti liikutaan vuosisadoista  sisällissotaan ja 

henkilöiden elämään 1970-luvulle.

Löysin Jeesus perkeleen (taisi olla Mukka esikuvana) 

ja Arto Paasilinnan Onnellisen miehen

kaimoja kirjasta.

Voi, kunpa lumilinkoa ei olisi keksitty,

olisiko kivikään lentänyt klasista päähän?

Jollekin kirja voinee olla viihdyttävä,

hauska, minun pirtaani se ei sopinut,

syy kai minussa.

(En pode syyllisyyttä.)

Tänään kävin kuontaloa siistityttämässä  Sirpalla,

 Keminmaassa ostoksilla ja 

sukkakin on edistynyt.

Naapurini lähti kolmen päivän pikkujoulun viettoon

ja lupasin huolehtia kolaamisesta.

On sinne nyt iltasella satanutkin

ilman lauhtuessa hiukan.

Herään aamulla kolaamaan, tuo viiden asteen pakkanen

ei ota henkeen, onpahan liikuntaa.

H.R. on vasta saanut  sydämeensä verkon

 pallolaajennuksen yhteydessä, 

olisin siis muutenkin mennyt avuksi,

rytmi ei tahdo pysyä, edes tahdistimella.

Niin kauan kuin olen tässä, autan.

Otin läppäristäkin varmuuskopion, eipäs sitä

koskaan tiedä, milloin tulee ongelmia.

Hibiscusteepusseja tilasin lisää Yrttiin, 

ne voisivat olla pieniä lahjoja kortin kanssa.

Kokeilen huomenna uutta ideaa joulukortiksi,

löysin netistä erilaisen joulurunon

ja testaan, käykö siihen leimasimeni.

Esimieheni on usein puhunut ihmisistä, jotka käyttävät

valtaa väärin ollessaan "vallan oikealla puolella",

nyt ymmärrän sen, 

muistaako ja ymmärtääköhän hän?

Jälleen uusi versio laulusta Hallelujah:

Sun sulje suojahas

Tänään, juuri tänään en voi olla toistamatta:

Latvani kyselee ilmassa

mitä on

mitä todella on

juureni hakevat

mykkinä puhdasta pohjavettä.

Vieläkin sanon,

minulle on harmi, että Kyllikki Villa

on tavoittamattomissa.

Tänään, juuri tänään.

Oli tuhkimo ja viisi viisasta miestä.

Ostin glögipullon, vaaleaa ja hedelmäistä,

sytytän lyhtyihin kynttilöitä.

Minä kestän, minä jaksan,

tänäänkin.

Hillitsin kieleni, palkan saan

vasta sitten, kun leipä ei maistu

eikä sokeri sula.

Kestän.

Jaakko Löytty lohduttaa,

antaa sauvan.

Ei eilistä ei huomista

Rakkauden puutteeseen kaikki kuolevat

oli taudin nimi mikä tahansa.

Turha huolehtia sanoi vanha nainen

matkatuttava:

Ei leipä lopu kovin monta päivää ennen kuolemaa.

Turhanaikaista

suihkulähteen solina rankkasateessa.

Ystävät tarjoavat

ruokaa juomaa

ylenpalttisesti

niin kuin ennen

Ei nyt ole rehevyyden aika

se tuo mieleen

mätänemisen

Latvani kyselee ilmassa

mitä on

mitä todella on

juureni hakevat 

mykkinä

puhdasta pohjavettä

Harmi, että Villa on siirtynyt vapaammille matkoille,

en voi ilmaista kiitoksiani luetusta.

Ei sillä, että asialla olisi kenellekään muulle

merkitystä, minulle vain.

Menemme huomenna katsomaan Roin teatteriin 

Viiru ja Pesonen näytelmää,

tai siis minä valitsin Tiedekeskus Pilkkeen 

muutaman oppilaan kanssa.

Ryhmäjutut eivät oikein ajallisesti sovi meille,

mutta siellä on tehtävämonisteita, joita

voimme tutkailla.

Eteisessä on heti askartelujuttu:

Toivomustähti.

Olihan se arvattavissa, että joulujuhlan päivä ja aika olivat

vääriä, nyt sitten perinteisempi versio,

pe aamu, siihen siis erilainen, "eksoottinen" pikkujoulu

tyssäsi.

Tänään oli ilonaiheenani entinen oppilas, joka

tuli sijaistamaan Malla-opea.

R.L. on hankkinut suomenkielen pätevyyden ensin

Oulussa ja nyt sitten Rovaniemellä l-open pätevyys 

on hilkkua vaille selvä.

Olipas kiva jutella töitten jälkeen!

Muistan, kuinka kauan sitten menin hänen kotiinsa

ja sanoin tankkaavani ,

siellä kodissa oli rauhallista, lapsilla oli säännöt, mutta hyvä olla,

opella oli kodin tuki.

Kiitollisuudella muistan perheen vanhempia ja

isovanhempia,

teidänlaisianne olisi saanut olla enemmänkin.

Adventtikalenteri, joka meillä on luokassa on

Ikeaa:

Kauniit punaiset numeroidut pussit , joihin laitoin suklaisen

tikkarin ja joulutarinan pätkän.

Ritva lainasi kirjastosta joulukirjoja ja niistä

löysin Anni Polvan tarinoita ja niistä

hiukan koostin meille hyvän potsitarinan.

Siinä on sopivasti outoja asioita

ja joulun valmisteluja.

Kunnaripöydälle laitoin seimiasetelman,

olin ostanut siihen hieman isomman Jeesuksen

ja laitoin kristalleja ja valot yläosaan.

Kuinka monta yötä on jouluun- lumiukko sai

paikan korkealta tuolilta.

Ikkunassa on tarlatanista tehtyjä

lumihiutaleita ja lumisia kuusia tonttuineen.

Sen verran joulua luokassa.

Ja ulkona muutama cm lunta, hiukan valoisampaa.

Tässä lunta ja jouluajatuksia enemmänkin: