Sain kirjastosta lainaan, kuin hyväksi lisäksi,
jo ovella ollen, mielenkiintoisen kirjan:
Maria Syvälän Koti.
Aamulla, herättyäni liian aikaisin noustakseni,
otin luettavaksi tuon kirjan.
Hiukan ehdin lukea, ehkä kolmanneksen,
mutta tuli tunto, että liian ohut kirja,
tuosta olisi saanut paksun sukuromaanin ,
jos sen tyyppistä olisi halunnut.
Soittelin koulusta taloyhtiön h-jäsenille, etteivät
hermostu, tulen minä kolaamaan.
(Tämä viikko on vasta se H.R:n viikko.)
Harmittaa, kun porukka haluaa koneella lumenpoistoa,
miten sitten liikun?
Työssä, hyötyliikkuen olisi ollut niin hyvä
saada tarpeellinen ulkoilu.
Tielle en mene enää lonkkiani kuluttamaan,
puhumattakaan jalkateristä.
(Perimänä saatuja vikoja molemmat.)
Ostin eilen uuden kolan.
Kylläpäs sillä olisi hyvä pihaa puhdistaa.
Odottelen erään lumenpoistajan tarjousta,
kun entinen kertoi tänä talvena olevansa estynyt.
Äsken kolasin reilun tunnin, työkalu oli muuten hyvä,
on vain opeteltava oikea asento,
ettei liian syvältä kuopaise.
Meillä on vielä asfaltin pinta osittain jäätön ja
niissä se raapi hiekoitussoraa.
Pakkasta on alle neljä astetta, oli helppo hengittää.
Luokan näytelmä valmistuu,
on kiva harjoitella heidän kanssaan,
onhan se heidän sanoittamansa ja lisukkeet olemme
yhdessä siihen miettineet.
Olen kiitollinen yön levollisesta unesta,
en jaksaisi ilman pitkää unta.
Tällä hetkellä jaksan paremmin,
hyvä niin.
Vaikka aamulla olin kyllä töihin lähtiessäni niin ajatuksissani,
että kelasin vain lämmitysjohdon seinään
ja koululla aloin katsella, missäs se johto nyt on?
Vähän hymyilitti, josko autotalli liikahti, kun peruutin
piuha paikoillaan!!
No, ei toki niin, mutta kävinpä ostamassa
autossa mukana kulkevan johdon,
ettei tarvitse seinästä irrottaa (ja unohtaa??)
Kuutamoa kaipaan, jotenkin se rauhoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!