Nätti oli sahanomistaja, minä kolan

Olla yksi mainotuista:

Kun synnyin, meitä syntyi liikaa.

(Edit. tilastojen mukaan v. 1947 syntyi 108168 lasta,
se oli suurin luku, suurista ikäluokista.)

Pieneen, saksalaisilta säästyneeseen kehikkoon

perheemme mahtui,

sängyssä kuin sillit laatikossa,

pää-jalkopää-pää,

jotta mahduimme. 

Kun tarvitsin koulua, niitä piti rakentaa, 

meitä oli liikaa. 

Kun tarvitsin koulutusta ammattiin, 

opiskelupaikkaa haki kolmen päivän pääsykokeisiin 600, 

opiskelemaan otettiin 27,

 liikaa jälleen. 

Kun hain työtä, meitä oli taas satoja hakijoita.

 Kun olen ollut töissä yli 40v. en tiedä,

toiset mainovat jälleen, vien paikan nuoremmilta,

toiset sanovat, että työuria pitää jatkaa,

olenko vai enkö ole -

liikaa?

Kävelin taas ulkoiluttaen kolaa puolitoista tuntia,

jäsenet lämpesivät,

oli hyvä hengitellä, lämmin olo.

Naapuri tuli mökiltä tuoden pituiseni kelopuun,

asettelin sen kaatopaikkakuormasta

säästämääni tuhka-astiaan, pystyssä pysyy.

Huomenna laitan siihen valoja,

kiitos "joulupuusta" Tauno!

Sain luettua Leena Lehtolaisen Paholaisen pennut,

hups, milläs mielellä olen, kun en taaskaan

innostunut?

Kirja on Hilja Ilveskero-sarjan viimeinen,

hurlumheitä riitti kylliksi asti;

samaistumista ilvekseen, idän mafiaa, 

New Yorkin kouluttajaa, mielisairasta isää,

blingblingiä, uskollisuutta,

perhettä, pröystäilyä, rakkautta ja vihaa.

Ei ollut minun kirjani, luin loppuun asti

kiitettävällä sitkeydellä.

Välipalana luin Pentti Harjumaan Nätti-Jussin tarinoita.

Tuttuja, monesti kuultuja tarinoita,

nauratti yön tunteina sopivasti ja sai jälleen

unen päästä kiinni.

Öiden nukutuslukemisiin on kuulunut myös

loput Jorge Bucayn Kuuntele tämä tarina-kirjan

opettavista tarinoista.

Säästin niitä hetkiin, jolloin uni oli kovin hakusessa.

Mielelläni lukisin toisen samanmoisen,

osaisiko joku neuvoa?

Viimeinen tarina Oikeudenmukainen tuomari

voisi olla aiheellinen luettavaksi

muutamille vallan oikealla puolella oleville.

Toivoahan sopii.

Engl.opelta sain lainaksi  Valo Aholan elämästä
kertovan dvd:n, sen haluaisin näyttää
oppilailleni.
Valo Periksi ei anneta.
Ostin aikoinaan kolme kirjaa, jotka olivat
Aleksanteri Ahola-Valon päiväkirjamerkintöjä tuolta ajalta.
Olen antanut ne eteenpäin luettavaksi.

Tänään eräs joulumuisto:
16v. tuli kesken aamulypsyn pyörähtämään sisällä,
sisällä joulusiivoukset kesken,
navetassa lehmä poikimassa,
radiosta kuului Kuusiston joululaulu,
minua riipaisi:" Hän on varmaankin yksin joulun."

Tuona jouluna alkoi vuosia kestänyt kirjeenvaihtomme,
harvoin näimme, jotenkin lämminääninen
ihminen kulki elämässäni mukana
aina vuoteen -83 asti.

Siksi tänään soikoon Konstan joululaulu.