Oodi kenkärohjakkeille:
Työviikko takana, lumisia päiviä edessä.
Tulin juuri kolaamasta lunta,
eilen olikin kahdesti käveltävä kolaa työntäen.
Tänään kolasin puolitoista tuntia.
Viikon aikana olen kolannut seitsemän tuntia,
ei kai ihme, että vanhat palvelijat,
"lumikenkäni", vaelluskengät, päättivät irtisanoa
työsuhteen kanssani.
Taisivat olla vain n. 20v. vanhat,
heikkoja ovat, rohjakkeet!
Niillä oli hyvä kävellä, monet vuodet ne olivatkin
lenkkeilykenkinä talvella.
Sitten huomasin, että niiden varret voi sitoa
tiiviisti kiinni, jottei lumi päässyt sukkia kastelemaan.
Kolauskenkinä olivatkin oivalliset.
Pohjat olivat liukkaalla hyvin pystyssä pitävät,
en lentänyt kertaakaan takamuksilleni niillä.
Nyt ruskea/vihreät kenkäni odottavat roskikseen menoa.
Hyvästä yhteistyöstä kiittäen!
Hm, olisiko tässä kenkien uusi elämä?
Tämä on taas luvaton lainaus,
sattui silmiini.
Tänään olisin saanut täytekakkua, kahvia ja 40v. muistamisen.
Siivoojakin oli kutsuttu, kaipa me saamme
muistamiset sisäisenä postina.
Minulla oli kuudensien (16 oppilasta)
käsityötunti, viimeinen heidän kanssaan,
en ylisanojen ja täytekakun vuoksi
jättänyt opetustani,
saattaa kertoa jotain minusta.
Eilen minut yllätti eräs nuori mies,
T. oli käynyt Espanjassa ja hän toi sieltä minulle
kiven, jossa oli koloja ja kahta väriä.
Oppilaat tietävät, että pidän kivistä,
ja saan monenlaisia luonnosta löytyviä muistoja.
Neea toi omatekoisen joulukortin,
johon hän oli kirjoittanut, ettei ikinä unohda
meitä.
Olisimme pitäneet hänet mieluusti kauemminkin,
vaan aikuisten asiat ajavat lasten edelle.
Hänellä on edessään taas uuden paikan ja ihmisten
oppiminen.
Otan taas särkypillerin, ettei aamulla ole jäykkyyttä
yön kipuilemisen vuoksi.
Meri, "pikkuiseni", pelasti päivän,
ilmoitti tulevansa loppukuusta käymään,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!